Kiipeilyä korkeuksissa

[Aurora Smith]

"Korkeammalle?" Hahmo kysyi ja nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Tuo veti itsensä seuraavalle tasanteelle ja ojensi kätensä minulle, että pääsisin ylemmäs. Otin hänen kädestään kiinni vedin itseni ylös. Tasanteella otin repustani valjaat ja kaksi köyttä esiin jätin hahmolle toiset valjaat ja puin toiset päälleni sen jälkeen otin sauvani ja yksinkertaisesti leijutin kädet savupiipun ympäri niin että köysien kummatkin päät olivat meillä laitoin oman köyteni toisen pään kiinni valjaisiin ja jätin toisen käteeni. Aloin sen jälkeen kiipeämään koulun seinää ylös päin.

[Ly Allen]

Tuo tarttui käteeni ja vetäessäni hänet tasanteelle näin vaaleat hiukset sekä punertavat huulet kuunvalossa. Silmiä tai kasvojen muuta yläosaa en voinut erottaa.

Hahmo heitti repustaan valjaat ja köydet sekä puki itselleen valjaat päälle. Hän leijutti köydet savupiipun ympäri niin että köysien kummatkin päät olivat meillä. Sitten hahmo lähti kiipeämään seinämää ylöspäin. Katsoin vähänaikaa hänen jälkeensä kunnes tajusin itsekin vetäistä valjaat päälleni ja seurata.

Köyden varassa kiipeily kävi yllättävän helposti. Ei se mitään lastenleikkiä ollut muttei niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Olin kylläkin tottunut kiipeilemään, en kuitenkaan ihan linnan seinää vaan Mascan rotkon seinämiä ja ympärillä olevia vuoria pitkin. Seinällä oli vain vähemmän tasanteita jalansijalle sekä pieniä levähdyspaikkoja, mutta matkakin oli kylläkin lyhyempi.

[Aurora Smith]

Olin saanut kivuttua ylös katolle ja en ottanut toiseen katsetta ja otin repustani enemmän tai vähemmän luvatonta alkoholipitoista tuliviskiä, koska se oli hyvää ja odottelin toista. Kun toinen oli tullut ylös? kysyin häneltä "Haluatko säkin" viitaten pullooni

[Ly Allen]

Vilkaisin jo korkeammalla menevää seuralaistani vaikka yritin pitää katseeni edessäni. Hän oli liian taitava ja ylipäänsä viehättävä ollakseen totta. Ja liian hyvännäköinen siihen, että olisin pystynyt pitämään katsettani pois hänen takapuolestaan tuon kiivetessä yläpuolellani.

Hän odotti minua ylhäällä kiivetessäni tuon luokse. Vaikkakin huppu oli päässä, tullessani hänestä katsottuna alhaalta päin tasanteelle näin tuon kasvot. Kaunnit silmät. Ihan liian kauniit. Ja tuunistin hänet myös. Aurora Smith, Serpentartista. Tunnistin hänet siksi, että aikaisemmin olin katsonut tytön olevan erittäin hyvännäköinen. Ja stalkkeroinu häntä sen verran, että olin saanut tietää nimen.

Aurora otti repustaan pullon, joka muistutti vahvasti tuliviskiä. Virne kohosi huulilleni. Kavereiden kanssa oli tultu juotua tuota litkua vaikka kuinka paljon.
"Haluatko säkin", hän kysyi viitaten pullon.
"Toki", sanoin ja ojensin käden kohti pulloa, "Aurora", lisäsin perään hymyillen vinosti.

[Aurora Smith]

Poika virnisti en tiedä miksi. "Toki" hän sanoi ja ojensi kätensä kohti pulloa. Ojensin pullon hänen käteensä ja hän sanoo "Aurora". Hätkähdän hieman ja alan mutista jotain hyvin vahvasti kirosanoja muistuttavia sanoja.

Otan huppuni pois ja sanon "Nyt kun sä tiedät mun nimen, sun pitää kertoa oma nimesi mulle. Se on sääntö"

[Ly Allen]

Sanottuani tytön nimen hän alkoi kiromaan hiljaa. Otin kulauksen tuliviskistä ja tunsin kuinka se poltteli kurkkuani. Minusta oli hauskaa katsoa kuinka tuo puhisi myrkyllisesti ja vetäisi hupun päästään.

Olin ottamassa toista kulausta pullosta kun tuo sanoi: "Nyt kun sä tiedät mun nimen, sun pitää kertoa oma nimesi mulle. Se on sääntö."

Melkein purskautin kaiken juoman ulos suustani Auroran päälle. Nielaisin vaivalloisesti ja aloin sen jälkeen nauramaan. Kohotin kulmaani epäuskovasti.

"Niin kuinkas paljon neidillä olikaan ikää?" kysyin osoittaen pulloa. "Ja missäs me ollaan", sanoin osoittaen sitten katon reunaa. Nauroin. "Sinä sanot, että kertoisin nimeni koska se on 'sääntö'. Minusta me rikotaan aika montaa sääntöä tällä hetkellä", sanoin epäuskoisesti.

"Ja minähän kerroin jo nimeni", totesin ja ojensin pullon takaisin.

[Aurora Smith]

Hän nielaisi hyvin vaivalloisen näköisesti ja sanoi rupesi nauramaan. Naurun lomassa hän kohautti kulmakarvaansa ylös. "Ei tässä ole nyt mitään hauskaa" sanoin hämmentyneenä.

"Niin kuinkas paljon neidillä olikaan ikää?" Tuo kysyi osoittanut pulloa. "Ja missäs me ollaan" tuo jatkoi. "Sinä sanot, että kertoisin nimeni koska se on 'sääntö'. Minusta me rikotaan aika montaa sääntöä tällä hetkellä", hän jatkoi taas ja katsoin häntä kuin hän olisi kolme vuotias pikkulapset, joka oli juuri tehnyt jotain hyvin outoa.

"Ja minähän kerroin jo nimeni" tuo jatkoi ja ojensi pullon takaisin. Laitoin pullon takaisin reppuun ja sanoin "Okei mä häivyn, hyvästi" ja astelin hyvin varman oloisena kohti katon reunaa.

[Ly Allen]

"Okei mä häivyn, hyvästi", tyttö totesi päin kasvojani ja lähti kävelemään itsevarman oloisesti kohti reunaa.
"Ei ei, älä mee! Älä nyt helvetissä lähde!" huudahdin hätääntyneenä. "No voi Merlinin parta", ajattelin heti perään, koska nyt tuo tiesi miten heikkona olin häneen.

"Okei okei, oon Ly", sanoin epätoivoisesti. En tiennyt miksi hän vain oli päättänyt lähteä. Oliko tämä sitä naisten logiikkaa, josta kaikki puhui. No minä en todellakaan ymmärtänyt sitä, mutta jos olisin maininnut siitä hänelle olisi tuo varmaankin repinyt minut riekaleiksi.

[Aurora Smith]

"Ei ei, älä mee! Älä nyt helvetissä lähde!" Hän huudahti. Käännyin ympäri ja kysyin "Miks en häipyis mulla on oma tahto". Kävelin hänen eteensä ja katsoin häntä ylöspäin silmiin. Ja yhtäkkiä käännyin varoittamatta, ja menin vähän matkan päähän istumaan.

"Okei okei, oon Ly" tuo sanoi. Hymyilin hiukan ja mietin uskoisinko vai enkö. Hetken päästä nyökkäsin sillä olin päättänyt uskoa sen.

//Umm, en oo yhtää tyytyväinen tohon viestiin//

[Ly Allen]

"Miks en häipyis mulla on oma tahto", hän tiuskaisi. Aurora käveli eteeni ja katsoi minua ylös silmiin. Katsoin häntä hämmentyneenä ja jos tämä olisi ollut romanttinen elokuva, olisin suudellut häntä. Mutta ei, tämä oli totta eikä mikään elokuva, joten vain katsoin, kun tuo kääntyi ja meni vähän matkan päähän istumaan.

Kertoasseni nimeni hän hymyili hiukan ja hetken päästä nyökkäsi hyväksyvästi. Hän kaiketi oli uskonut, hyvä.
Varovasti otin asjeleen häntä kohti ja kysyvä katse silmissäni istahdin varovasti tuon viereen. Tuntui kuin voisin menettää hänet jos tekisin jotain harkitsematonta.

Käänsin katseeni kohti katon reunan yli avautuvaa maisemaa ja pyörittelin valkopyökkisauvaani käsissäni. Vilkaisin nopeasti tyttöön ja palautin sitten katseeni takaisin taivaalla killuviin tähtiin.
"Sähän oot Serpentartista?" kysyin.