//voitaisiin vaikka lopettaa. Tämä on sitten viimeinen peliviestini//
"Okei. En mä siis oikeesti ajatuksia lue kunhan vaan arvailen", Aurora sanoi.
"Aika hyvin osaat arvata, koska kaikki menee oikein", naurahdin. Aurinko oli mennyt pilveen ja päätin siirtyä ehkä sisätiloihin. Kenties saattaisin lähteä Serdaiglen torniin. Joo, niin aioin tehdä.
"Noh, öm. Minä taidan siis tästä lähteä. Kohta alkaa varmaan sataa", sanoin ja osoitin tummia pilviä, jotka lipuivat kohti järven rantaa.
Hyvästelin Auroran ja lähdin kipinkapin hakemaan koulukirjojani ja kuulokkeitani puun luota, jonka alla olin vielä hetki sitten istunut. Juoksin nurmikon poikki linnan oville ja astuin eteishalliin. Kävelin portaat Serdaiglen torniin. Tuolla minä valikoin hyllystä mielenkiintoisen kirjan, joka kertoi suojelius-loitsusta ja lysähdin dramaattisesti nojatuoliin lukemaan sitä.
