Piruetteja ja pyörähdyksiä

[Melinda Fontaine]

//tähän peliin odotellaan Aurora Smithiä. Ajankohta on 4.9.2016//

Istuskelin hiljaa puun katveessa missä yleensä istuinkin, kun minulla ei ollut tärkeää tekemistä. Koulupäivä oli loppunut muutama kymmenen minuuttia sitten ja olin tullut ulos, kun oli niin hyvä sää. Tai eihän sitä nyt koskaan tiedä alkaako satamaan tai tapahtumaan jotain muuta kivaa säätä mullistavaa niinkuin tapahtui silloin kun olin Katherine Westwoodin kanssa uima-altailla.
Nyt minulla oli kuitenkin kuulokkeet korvissani ja niistä pauhasi tämän hetken lempilauluni. Minulla oli matala läksypino maassa vieressäni odottamassa minua tekemään niitä, mutta hei! Kuka nyt jaksaisi ne heti tehdä.

Todistin itselleni epä-Serdaiglemaisuuttani kun en heti niitä tehnyt, mutta en välittänyt siitä.
Olihan lajitteluhattu melkein minun Serpentardiin pistänyt. Olin jokatapauksessa iloinen Serdaigleen päästyäni, vaikka tiesin Serpentardinkin olevan aivan yhtä hyvä ja ihana. Olinkin tutustunut jo melko moneen Serpentard-oppilaaseen ja pakko vain sanoa heidän olevan ihastuttavia. Sopisin heidän joukkoonsa yhtä hyvin kuin Serdaigleihin, mutta ehkäpä tulevaisuuteni ja mieltymysteni takia lajitteluhattu oli minut Serdaigleen tunkenut. Hymyilin itselleni ajatellen kuinka hassua oli mietiskellä tupien eroavaisuuksista.

"Can't keep my hands to myself
I mean I could, but why would I want to?

My hands to myself
Can't keep my hands to myself
My hands to myself
Can't keep my hands to myself", hyräilin itsekseni.

Nousin ajatuksissani seisomaan ja aloin tanssimaan tajuamatta joidenkin pihalla olijoiden tuijottavan minua.
Pyörähdys, tuulimyllyliike käsillä, taivutus lattiatasosta taivaaseen, kurkotus vasemmalle, kurkotus oikealle, piruetti...
"Wow!", kiljaisin ja huomasin istuvani järvessä. Kuulokkeeni olivat kastuneet ja nostin ne varovasti vedestä. Olin astunut vinoon piruetissa ja kompastunut, kierähtänyt lämpimään järviveteen. Nousin inhon vallassa vedestä. En siksi, että inhoaisin vettä vaan, koska olin kastunut vahingossa. Luonnonvoimat voittavat aina tytön. Tuo se oli yksi monista motoistani, joita olin keksinyt itselleni. Käyttämäni ykkösmotto 'Katso mihin astut, niin tiedät minne olet menossa' on oikeastaan muistutus itselleni. En tällä kertaa ollut näet katsonut mihin astuin. Otin sauvani taskusta ja kuivasin oranssin mekkoni, ihonväriset sukkahousuni ja vaaleanpunaiset Converseni.
"Noh. Olen varovaisempi ensi kerralla. Tuo lempipuuni oli hienoisessa rinteessä, joten oli luonnollista, että olin kaatunut järveen, joka sen alla hohti kirkkaan sinisenä.

Kompuroin takaisin puun varjoon märät kuulokkeet mukanani. Ne saattoivat olla lakanneet toimimasta, mutta päätin kuivata nekin ja niin tein. En halunnut kokeilla niitä vielä, koska saattaisin saada sähköiskun korviini. Kaivoin käsilaukusta, joka minulla oli mukanani toiset kuulokkeet, jotka asetin korvilleni ja laitoin seuraavan laulun soimaan MP3-soittimestani.

"Deep in my bones I can feel you
Take me back to a time when we knew
Hideaway
We could waste the night with an old film
Smoke a little weed on the couch in the backroom
Hideaway
Say you'll never let me go
Say you'll never let me go", lauloin mukana heilutellen käsiäni.

Tunsin kuinka jokin sylissäni liukui nurmikolle ja mäkeä alas. Avasin silmäni ja näin kuinka MP3-soittimeni roikkui kuulokkeiden varassa vedenrajassa.
"Ei!", kiljaisin täyttä kurkkua ja aloin vetämään kuulokkeillani (jotka olin ottanut irti korvistani) MP3-soitinta ylös mäkeä. Oli tosiaan turvatonta istua juuri tässä kohdassa mäkeä, joka niin vinosti suistui järveen. Kuulokkeet irtosivat soittimesta ja se luisui nyt hurjaa vauhtia järveen. Nappasin sauvani salamannopeasti maasta oppikirjapinon päältä ja sanoin hätäisesti:
"Tulejo MP3-soitin". Soitin lensi käteeni ja huokaisin syvään puristaen sitä todella lujaa kädessäni. Miten tälläinen huono onni minua seurasi?

Kiinnitin kuulokkeeni takaisin soittimeen ja jatkoin äskeisen kappaleen toistamista tanssien samalla varsin huomiota herättävästi, mutta niin, enhän minä itse sitä huomannut.

[Aurora Smith]

Olin venyttelemässä vakiopaikallani. Yleensä venyttelyni muuttui parin minuutin päästä tanssimiseksi. Olin aina halunnut harrastaa tanssia, mutta vanhempani eivät suostuneet sillä oisin pitänyt siitä. Tein piruetteja ja kuvittelin itseni lavalle, jossa yleisö taputtaisi. Toivoin ettei minuun kiinnitetä huomiota. Sillä halusin olla rauhassa.

Päälläni oli vaaleanpunainen pitkähihainen napapaita, mustat juoksuhuosut ja jaloitta minulla oli nike airit. Hiukseni olivat poninhänällä kuten aina urheillessani. Olin tehnyt oman tanssi sarjan jossa oi paljon spagaatteja, kärryn pöyriä ja muuta tälläistä. Muistelin ystäviäni tylypahkassa ja sitä miten kaipasin ystävien läheisyyttä. Ennen ympärilläni oli pörränyt koko ajan ystäviä ja nyt olin ihan yksin.

Muutto isän kanssa oli ollut kyllä oma päätökseni. Mutta minun ei tarvitse nähdä Eleanoria, äitiä, eikä iskää sillä voin jäädä lomiksi koululle. Rakastin Châteauta enemmän kun Tylypahkaa, sillä Châteaussa on paljon hauskempaa sillä moni oppilas ei tunne minua vaikka onhan minulla ikävä kavereitä, mutta täällä minua ei kiusata.

"Täällä on syntynyt parempia muistoja kuin Tylypahkassa, kuten se kuin ystävystyin Lilyn kanssa." Ajattelin taas ääneen. Tein piruetteja ympäri pihaa. Otin laukusta mp3 soittimeni ja laitoin One directionin What makes you beautifulin. Ja aloin laulaa ja tanssia mukana.

"Baby you light up my world like nobody else,
The way that you flip your hair gets me overwhelmed,
But when you smile at the ground it ain't hard to tell,
You don't know, oh oh,
You don't know you're beautiful,
If only you saw what I can see,
You'll understand why I want you so desperately,
Right now I'm looking at you and I can't believe,
You don't know, oh oh,
You don't know you're beautiful, oh oh,
That's what makes you beautiful"

[Melinda Fontaine]

Katselin puun varjosta kun toinenkin tyttö vähän kauempana voimisteli urheiluvaatteet päällään. Tai, no, ei se voimistelulta näyttänyt, vaan pikemminkin.... Tanssilta!
Pompahdin seisomaan äkkiseltään, mutta tajusin, että jos noin vain rynnistäisin hänen luokseen en tekisi lainkaan hyvää ensivaikutelmaa. Istuin taas puun alle ja mietin mitä hänelle sanoisin. Oli huono keksimään puheenaihetta, mutta se nyt oli pelkkä heikkous, eikä sen suurempaa. Usein jouduinkin miettimään sanojani, koska muuten suustani saattaisi tulla vaikka mitä. Kehonkieli oli helpompaa kuin puhuminen ventovieraalle vanhemmalle ihmiselle, sillä tuo tyttö näytti minua pikkasen vanhemmalta.

Mitä jos sanoisin hänelle "Hei! Olen Melinda Fontaine. Mitä kuuluu?". Ei, ei, ei missään nimessä. En tahtonut kuulostaa niin muodolliselta, mutta en kyllä miltään peikoltakaan. Hmm.... Voisin sanoa hänelle "Moi! Harrastatko säkin tanssimista?". Ei, kuulostaisi tyhmältä kun minähän näen hänen tanssivan. Tottakai hän harrastaa sitä. Entäs jos sanoisin "Moih! Oon Melinda. Sä näköjään harrastat tanssimista". En minä niinkään voisi sanoa! Kuulostaisin typerältä kun siis hei! Näenhän minä hänen harrastavan sitä. Aivan kuin en itse muka näkisi hänen tanssivan. Päätin sanavalintani ja aloin hitaasti kävellä tytön luo. Jätin kuulokkeeni puun alle tavaroideni viereen.

Tyttö oli näköjään laittanut kuulokkeet päähänsä ja tanssi musiikin tahtiin. Lähestyin häntä ja sanoin:
"Öm... Moih! Mä oon Melinda. Kuka sä oot? Tanssit muuten tosi hienosti". Olikohan nyt valinnut sanani oikein? Olin kai. Ei niissä varmaan mitään vikaa ollut.

//sori, tää teksti oli nyt vähän kökköä, mutta toivottavasti kelpaa//

[Aurora Smith]

En huomannut tyttöä joka lähestyi minua, joten säikähdin hänen alkaessa puhua "Ömm.... Moi! Mä oon Melinda. Kuka sä oot? Tanssit muuten tosi hienosti."Otin kuulokkeet pois korvilta heti kun hän oli sanonut Ömm. Vastasin siihen selvittyäni säikähdyksestä. "Mä oon Aurora, kiitos ja en oo ikinä harrastanut varsinaisesti tanssia, enkä mitään muuta saman tyyppistä." Virnistän sillä arvasin tytön ajatukset mahdollisesti oikein. "Olen Serpentardista. Missä tuvassa sinä olet? Minkä ikäinen olet,ä? Olen neljätoista."

//Sori lyhyydestä kirjotin parhaan ystäväni automaatti korjauksen kanssa puhelimella

[Melinda Fontaine]

Tyttö irroitti kuulokkeensa korvistaan minun aloittaessani puhumaan. Heti, kun olin sanonut asiani tyttö aloitti:
"Mä oon Aurora, kiitos ja en oo ikinä harrastanut varsinaisesti tanssia, enkä mitään muuta samantyyppistä", hän kertoi.
MITÄ!!?? Vai hän ei ole harrastanut ikinä tanssia! Ei siltä näytä. Noh, aina en voi minäkään olla oikeassa.
"Sä tanssit aivan mahtavasti! Mä olin varma sun harrastavan tanssia", totesin. Olin juuri avaamassa suuni kysyäkseni kuinka vanha hän oli, mutta Aurora ehti ensin ja sanoi:
"Olen Serpentardista. Missä tuvassa sinä olet? Minkä ikäinen olet? Olen neljätoista". Miten hän oli lukenut ajatukseni noin? Osasinko hän kenties lukilitistä? En saanut hetkeen sanoja suustani, joka oli edelleen auki sanoakseni jotain.
"Tuota... Olen kolmetoista vuotias Serdaigle", sain kakistettua ulos. Usein muut luulivat minua vanhemmaksi kuin olin. Ehkä se johtui jotenkin ulkonäöstäni. En tiedä, mutta jokin ihmisissä sai luulemaan minun olevan vanhempi kuin oikea ikäni.

[Aurora Smith]

Sä tanssit aivan mahtavasti! Olin varma sun harrastavan tanssia" Melinda sanoi. "Kiitos" sanon Melindalle hymyillen. Hetken kuluttua Melinda vastasi kysymykseeni. Hän sanoi olevansa kolmetoista vuotias Serdaigle. Katsoin Melindaa hetken ha sanoin "Ei en osaa lukea toisten ajatuksia paitsi sun" virnistin

[Melinda Fontaine]

"Ei en osaa lukea toisten ajatuksia paisi sun", Aurora virnisti. Kohotin toista kulmakarvaani epäilevästi, mutta hymyilin. Hän tosiaan osasi lukea ajatuksiani. Mutta miten se oli mahdollista?
"Sinun pitäisi harrastaa voimistelua", sanoin pilke silmäkulmassa, "Oletko kuullut koulumme Cheerleading-joukkueesta? Olen yksi sen kapteeneista. Haluaisitko liittyä?".
Mietin kuinka ihanaa olisi saada kokonainen joukkue aikaiseksi. Se olisi niin siistiä. Ja sitten esittäisimme huispausnäytöksissä ja turnajaisissa. Oi kun se olisi kivaa.

[Aurora Smith]

"Sinun pitäisi harrastaa voimistelua" Melinda sanoi ja nyökkäsin hänelle hymyillen. Melinda jatkoi "Oletko kuullut koulumme Cheerleading-joukkueesta? Olen yksi sen kapteeneista. Haluaisitko liittyä?" Tuijotin Melindaa ja vastasin "Mikä kysymys toi on tietenkin haluan. Saanko mä olla nousia?" Kysyin Melindalta hymyillen hänelle.

//Toi että Aurora haluu olla nousia ei tietenkään liity mitenkään mun tahtoon tai siihen et oon ite nousia.

[Melinda Fontaine]

"Mikä kysymys toi on tietenkin haluan. Saanko Mä olla nousija?", Aurora kysyi hymyillen minulta. Mietin hetken mitä sanoa.
"Kiva kun haluat", hymyilin "Mietitään sitä nousija juttua vähän myöhemmin".

//joo, ei haittaa :)//

[Aurora Smith]

"Kiva kun haluae" Melinda sanoi hymyillen ja jatkoi "mietitään sitä nousija juttua vähän myöhemmin". "Okei" vastasin hymyillen kunnes jatkoin "En mä siis oikeesti ajatuksia lue kuhan vaan arvailen"

//jatketaanko vielä vai lopetellaanko??