Onko vesi vielä kylmää?

[Damianus Blackwell]

// Peliin odotetaan Damienin kaveriksi Aurora Smithiä. Sijoittuu kesäleirin ajalle. //

Kesäpäivät tuntuivat purjehtivan ohi. Onneksi aurinko jaksoi vielä paistaa ja lämmittää pihanurmea sekä linnan ympäristöä, jossa kesäleiriläiset liikuskelivat ja pitivät hauskaa. Minulle kesä oli ristiriitainen asia. Lomailun aika oli liian lyhyt, pian pitäisi taas kiiruhtaa käytävillä ja päntätä kokeisiin. Toisaalta kesällä oli oleskeltava kotona, mihin tietysti auttoi kaikkeen koulun toimintaan ilmoittautuminen. Leiri oli sata kertaa parempi vaihtoehto kuin valvottavana oleminen ja lomailu vanhempien tuijotuksen alla.

Muutaman viikon päästä en olisi ehkä näin huoleton. Edessä olisi taas uusi lukuvuosi ja paasausta V.I.P. -kokeista. Ylemmän luokan oppilaat olivat kertoneet, että tutkintojen täyteinen vuosi olisi rankempi kuin mikään aikaisemmista. Porukka teki lukusuunnitemlia jo kesäksi ja valmistautui syksyn tunteihin etukäteen. Minä en ollut niin innostunut. Kai tutkinto pitäisi ottaa vakavasti, mutta en jaksanut ajatella asiaa aivan vielä. Olihan tässä aikaa ensi kevääseen.

Muutama kaverini suuntasi kohti huispauskenttää. Heillä oli pelistrategian hiominen meneillään ja illaksi ainakin kaksi ottelua pelattavaksi. Heilautin heille kättäni ja jatkoin kulkuani toiseen suuntaan. Minua ei huvittanut istua luudalla tai nolata itseäni lentämällä päin maalisalkoja, jos en saisi luutaani kuriin.

Linna kohosi takanani korkeana ja ylhäisenä kohti sinistä taivasta. Suuret, tammiset ulko-ovet olivat auki ja vilkaistessani tulosuuntaani näin oppilasporukoiden pujahtavan ulos ja sisään. Jotkut pysähtyivät linnan seinustalle ja sulkivat silmänsä nauttien lämmöstä. Minä jatkoin matkaani ja suin toisella kädellä tummia hiuksiani.

Tallasin pitkin pihanurmea ja annoin lenkkitossujen pyyhkiä pidemmässäkin heinikossa. Pieni tuulenvire pyyhki kasvoja ja tuntui hyvältä porottavan auringon alla. Suuntasin kohti edempänä siintävää järveä, jonka pinta välkehti valossa. Hassua, ettei rannan tuntumassa näkynyt ainakaan kovasti liikettä. Tavallisesti koululaiset ottivat ilon irti jokaisesta rantapäivästä. Ei siis tyttöjä bikineissä, harmi.

Tummat vaatteet kostautuivat tällaisena päivänä. Niskaa kuumotti ja selässä tuntui jo hiki, t-paita liimautui ihoa vasten. Vaatekaapistani tosin ei löytynyt muuta, ja kaapujen lisäksi vanhempani yrittivät tyrkyttää minulle arkivaatteiksi pukua tai kauluspaitoja. Ei kiitos.

Järvelle saapuessani minua häikäisi. Siristelin hieman ja hidastin kulkuani nauttien vihreydestä ja rauhallisuudesta ympärilläni. Vesi näytti houkuttelevalta, mutta toisaalta en ollut mikään aurinkorannan rakastaja. Hiippailin lähemmäs rantapenkerettä kokeillakseni veden pintaa sormillani. Kylmää se ainakin olisi, siitä olin varma.

[Aurora Smith]

Oli aurinkoinen päivä. Makasin korallinpunaisella pyyhkeelläni. Päälläni olivat mustat bikinit, jotka olivat kuivat sillä en ollut ehtinyt mennä vielä veteen. Otin siis aurinkoa. Vaaleat hiukseni olivat ponin hännällä. Harmaa toppini ja farkkuiset mini shortsit lotuivat maassa mustien ballerinojeni vieressä.

Kuulin askelia, ne tulivat tänne päin. Menin veteen sillä en halunnut että kyseinen oppilas tai professori luulisi minun olevan pelkuri. "Ehkei se edes ollut professori tai oppilas voihan se olla, joku eläinkin" Puhuin itsekseni.
Sukelsin ja pysyin vedessä niin ettei kädessäni olevaa mustelmaa ja haavoja näkynyt. Isä oli tehnyt ne päivä ennen kun tulin tänne. Enkä osannut hoitaa niitä. Toivoin ettei kysyinen henkilö jos edes oli henkilö tulisi uimaan.

Henkilö lähestyi rantaa hän tosiaankin oli henkilö eikä eläin. Toivoin, ettei hän huomaisi minua.
Mutta, jalkaani tarttuu levää ja kiljaisen. "No niin hyvä Aurora nyt sä sitte paljastit itsesi" Puhuin itsekseni. "Olenkohan tullut hulluksi kun puhun itsekseni, no antaa olla" puhuin jälleen itsekseni.

[Damianus Blackwell]

Vesi tuntui viileältä sormia vasten, mutta ei aivan jäiseltä. Pieni kiljahdus sai minut havahtumaan ja huomasin vedessä uiskentelevan tytön, jonka vaaleat hiukset valuivat nyt hieman kosteina poninhännällä. Kasvoilleni pyrki hämmennyksen jälkeen pieni virne ja heilautin tytölle kättä. Toivottavasti en ollut pahemmin pelästyttänyt häntä.

"Onko vesi kylmää?" kysäisin hieman naurahtaen. Huomasin, että kauempana rantapenkereellä oli myös korallinpunainen pyyhe ja pieni vaatekasa, ilmeisesti tytön tavaroita. Istuin rannan tuntumaan ja aloin repiä tennareita jalastani. Hiostavat sukat saivat tehdä niille seuraa, kun sysäsin kamani syrjemmälle viereeni. Upotin jalat veteen ja heiluttelin niitä rentoutuneesti, samalla nojaten hieman taakse käsiäni vasten.

Lämpö tuntui mukavalta kasvoja vasten. Muutama pieni pilvenhattara purjehti horisontissa, mutta muutoin taivas oli upean sininen.

"Etkös sinäkin ole Serpentardeja?" kysyin muistellen ehkä nähneeni tytön kasvot joskus aiemmin tupatovereideni joukossa. Jatkoin vielä esittäytymällä. "Olen Damien."
Roiskaisin samalla jalallani vettä hieman tyttöä kohti.

[Aurora Smith]

"Onko vesi kylmää" hahmo kysyi. Vastasin empien ei hirveen kylmää" Poika istu rannalle ja alkoi ottaa kenkiään ja sukkiaan pois. Hän laittoi Jalkansa veteen ja heilutti niitä. Huomasin hahmon olevan poika.

"Etkös sinäkin ole Serpentardeja?" Poika kysyi. Vastasin kysymykseen nyökkäämällä. Sitten poika jatkoi roikaisten vettä kohti minua "Olen Damien". Vastasin kysymykseen yksinkertaisesti sanomalla "Aurora". sukelsin juuri oikealla hetkellä. Joten vesi ei osunut minuun.

Uin kohti rantaa. Saavuin rannalle ja nousin vedestä. Juoksin äkkiä pyyhkeeni luo ja pääsin siihen lämmittelemään.

Vähän ajan päästä oli jo kuiva joten laitoin bikinien päälle topin, minishotsit ja kaivoin kassistani joka oli vaate läjän alla nahkatakin etttei käsivarsiani näkyisi.

Meni makoilemaan rannalle ja ajatttelin kaikkia kavereita tylypahkasta.

[Damianus Blackwell]

"Ei hirveän kylmää", tyttö vastasi. Naurahdin hyväntuulisesti.

Tyttö väisti roiskaisuni taitavasti sukeltamalla. Hän esittäytyi Auroraksi ja painoin nimen mieleeni. Vaalea tukka, aurinko, aamunkoitto. Hauskoista yhdistelmistä nimi jäi helpommin muistiin. Seurasin, kun tyttö ui rantaan ja siirtyi vaatteidensa luo. Kohteliaasti käänsin katseeni takaisin järvelle, kun tyttö selvästi alkoi pukeutua. Vaikka olisi minun tehnyt mieli vähän vilkaista.

Kuumotus kasvoilla alkoi jo tuntua hieman tukalalta. Jalat olivat tottuneet veden viileyteen ja sen tuntui oikeastaan aika hyvältä. Ei ihme, että tyttö oli päättänyt pulahtaa uimaan näin kivana päivänä. Kurkotin käteni kohti veden pintaa ja kastoin sormet. Nostin sitten vedestä viilenneen käden otsalle ja pyyhkäisin siitä sormet hiuksien läpi. Viilennys teki hyvää, vesipisarat kutittivat valuessaan hiuksista korvan taa ja siitä kaulaa alas.

Katsahdin tytön suuntaan turvallisen tovin kuluttua. Hänen nahkatakkinsa näytti aika coolilta. Aurora oli jäänyt makoilemaan rannan tuntumaan ja hän vaikutti keskittyvän täysin auringon ottamiseen. Päätin vielä yrittää jutustelua, eihän sitä tiennyt, josko tyttö vastaisikin.

"Mitä olet tykännyt kesäleiristä?" kysyin ja vedin jalkani vedestä rantapenkereelle. Aurinko kuivattaisi ne luultavasti pian, että voisin työntää lenkkitossut takaisin jalkaan. "Mitä kaikkea olet ehtinyt tehdä?"

[Damianus Blackwell]

// Haluaisitko Aurora vielä kirjoitella tätä vai lopetellaanko peliä? :) //

[Aurora Smith]

//Haluan, mutta jokaisessa pelissä on mun vuoro

[Aurora Smith]

"Mitä olet tykännyt kesäleiristä" Damien kysyi. Nousen istumaan ja vastaan "Onhan se kivaa kun ei ole oppitunteja" Damien jatkoi "Mitä kaikkea olet ehtinyt tehdä" "Oon vaan nukkunu ja mitä sä oot tykänny kesäleiristä ja ehtiny tehdä" Katselin kiinnostuneena poikaa.

[Damianus Blackwell]

Kuuntelin tytön vastausta ja samalla aloin vetää sukkia ja kenkiä takaisin jalkaan. Hän heitti vastakysymyksen takaisin, joka hieman kolhaisi hymyäni, mutta sain kasvoni pian takaisin peruslukemille.

"Parempaa tämä on kuin olla kotona", sanoin välinpitämättömän tyynesti ja virnistin sitten päälle, jotten vaikuttanut kylmältä. "Ja onpahan ollut jotain tekemistä."
Kesäleiri oli tosiaan pitänyt ajatukseni hyvin poissa kotoa, ainakin osan aikaa. Aurora katseli minua kiinnostuneena, ja jäin pohtimaan, olinko kovastikin häirinnyt hänen auringonottoaan.

"Täällä järjestettiin jokin telttaretki, osallistuin siihen", sanoin miettien oikeaa jästien sanaa, jonka olin asialle oppinut. Leiriytyminen. Se se oli. "Hmm, tällaista tavallista, hengailua ja jotain pientä aktiviteettia, mitä täällä nyt on ollut."

"Onko muita kesäsuunnitelmia?" kysäisin vielä tytöltä. Olin saanut kengät takaisin jalkaani ja venyttelin hetken raajojani, ennen kuin nousin ylös. Ajattelin vielä kiertää järveä, vaikka oli ollut mukava saada juttuseuraa.

[Aurora Smith]

"Parempaa kun kotona" Damien vastasi. Kasvoilleni levisi yllättynyt ilme ja Damien jatkoi "Ja ompahan ollut tekemistä" "Ei ne niin kauheita voi olla. Mitä ne on muka sulle tehny. Mä ainakin olisin kesät kotona, jos muo ei lyötäis" Tajuttuani mitä sanoin laitoin käteni suuni eteen.

"Täällä järjestettiin telttaretki, osallistuin siihen" "Hmm, tälläista tavallista, hengailua ja jotain pientä aktiviteettiä, mitä nyt on ollut" Damien vastasi ja jatkoi "Onko kesäsuunnitelmia?" Johon vastasin "Eipä oikeestaan, entäs sulla"