// Peli Lily-Bellalle ja Aurora Smithille. Sijoittuu myöhäiseen perjantai-iltaan 15.7. //
"Neiti Davies, kirjasto suljetaan muutaman minuutin kuluttua", kuului kirjastonhoitajan ääni takaani. Olin viettänyt koko illan kirjastossa ja lukenut lääkeyrteistä. Kirja oli mielenkiintoinen ja oli kiinnostavaa saada tietää eri kasvien käyttötarkoituksista entistä tarkemmin. Olin (taas kerran) unohtanut ajan kulun kokonaan. Jos kirjasto kerran suljettiin, se tarkoitti sitä, että kello oli jo yksitoista. Onneksi kesäleirin aikana sai liikkua vapaammin eikä tarvinnut mennä tupiin kymmeneltä.
"Joo, lainaisin vain tämän kirjan ja lähden sitten", vastasin ja nousin ylös tuolilta. Keräsin tavarani koululaukkuuni ja kävelin kirjastonhoitajan perässä lainaustiskille. Hän kirjoitti kirjan nimen, lainauspäivän ja minun nimeni pitkän luetteloonsa. "Hyvää yötä", huikkasin avatessani kirjaston oven ja kadotessani käytävälle. Talsin käytäviä eteenpäin ilman minkäänlaista kiirettä ja mietin kulunutta päivää. Olin käynyt järvessä uimassa ja katsomassa taikaolentoja parin kaverini kanssa. Järvivesi oli ollut aika lämmintä ja jopa minä vilukissana saatoin uida siinä. Olimme sukellelleet ja tehneet kaikenlaisia temppuja. Olin jopa oppinut tekemään takaperinkuperkeikan vedessä ja se oli ollut hauskaa.
En olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että olisin jonain päivänä näin hyvällä tuulella. Silloin mieltäni olivat vaivanneet monenlaiset murheet, kuten huonosti mennyt loppukoe. Onneksi äitini oli osannut keventää mieltäni puhuessamme hormiverkon välityksellä. Hän oli lohduttanut ja todennut, että ei alaluokkien loppukokeilla ollut niin hirvittävästi merkitystä. Äidin mielestä vain V.I.P- ja S.U.P.E.R-kokeet merkitsivät. Olin samaa mieltä. Olin päättänyt opiskella kesällä kaikkea hyödyllistä ja petrata opiskelussa tulevalla lukukaudella. Olin menossa viidennelle luokalle, jonka jälkeen suortettaisiin Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä tutkinto.
Vilkaisin linnan ikkunasta ulos ja näin tähtikirkkaan taivaan ja kauniin kuunsirpin. Päätin mennä jatkamaan lukemista järven rantaan vielä hetkeksi, sillä halusin katsella taivasta. Siinäkin oli vaarana unohtaa ajan kulku, mutta en välittänyt. Ei se haittaisi vaikka istuisin ulkona koko yön tai nukahtaisin rannalle. Paitsi jos järvestä nousisi jokin merihirviö joka söisi minut. Naurahdin ääneen ajatukselleni ja jatkoin matkaa kohti eteishallia.
En nähnyt ristinsielua missään kun kävelin käytäviä eteenpäin ja portaita alas. Käännyin oikealle, sitten taas vasemmalle, vasemmalle, oikealle, portaat alas, salakäytävään, vasemmalle, oikealle, portaat alas... Linna oli valtava, mutta pian olin eteishallissa ja avasin tammisen ulko-oven. Pujahdin oven raosta viileään ja raittiiseen ulkoilmaan lääkeyrteistä kertova kirja kainalossani. Käänsin katseeni heti taivaalle ja yritin erottaa tähtikuvioita pimeältä taivaalta. Tähtitieto ei ollut vahvimpia aineitani, mutta onnistuin silti löytämään muutaman.
Käveli kohti järven rantaa ja satuin katsomaan oikealle puolelleni kohti linnan seinämää. Kurtistin kulmiani. Näytti aivan siltä, kuin jokin jättimäinen ja tumma olento kiipeäisi seinää ylös. Se ei voinut olla hämähäkki, tuskin ihminenkään. Paitsi ehkä taian avulla. Päätin mennä katsomaan lähempää. Kaivoin taikasauvan kaiken varalta taskustani ja aloin lähestyä kiipeilijää varovaisesti.
