Liidä kelkka, liidä!

[Heather Rose]

//Alue varattu Heather Roselle, Nico von Nömälle ja Rebecca Hopelle. Käykö muuten että ajankohta olisi 28.11.2015, aamupäivä?//

Elettiin marraskuun loppupuolta, aamupäivää, kun aurinko paistoi lumihiutaleiden lomasta taivaalta ja loi säteitään lumisille nietoksille. Oli lauantai ja taikakoulu Châteaun oppilaat viettivät rattoista viikonloppua ottaen kaiken irti niistä parista lomapäivästä, jotka viikonloppuna pääsivät viettämään. Linnan pihamaalla mentiin jo lumisotaa ja tehtiin lumiukkoja, lumienkeleiden kera, kun halla kerta tällaisen sään soi.

Lumi narskui nuoren ekaluokkalaisen pitkävartisten talvisaappaiden alla, kun tyttö taapersi kelkka perässään lumista maisemaa ihaillen. Heather sai heti herätessään ja äkätessään pehmoiset lumihiutaleet, idean lähteä laskemaan kelkkamäkeä. Hänen pehmonallensa, Nallukka, istui kelkassa ja huojui uhkaavasti puolelta toiselle, kun kelkka nousi ylös pieniä mäen nyppylöitä ja väisteli luminokareita. Talvi oli yksi niistä vuodenajoista, jolloin kannattaa nauttia raittiista ilmasta.

Pouffsouffle oli pukeutunut harmaaseen talviviittaan ja sujauttanut jalkaansa pitkävartiset valkoiset talvisaappaat. Käsissään hänellä oli valkoiset tumput ja päässään hopeana kimaltelevat pörröiset korvaläpät. Heather rakasti korvaläppiä, sillä ne olivat jotenkin tyttömäisen mukavat päässä, kun taas pipo ei ollut tytön makuun.

Päästessään mäen harjalle Heatherin ruskeat hiukset olivat jo lumihuurteen peittämät. Muita ihmisiä ei ollut paikalla, sillä ilmeisesti lumiukot olivat uusi marraskuun trendi. Heather oli kuitenkin varma, että joku vielä saapuisi paikalle ja hän saisi laskettelu seuraa, mutta sitä odotellessa tyttö päätti koelaskea mäen kumpareen. Hän istuutui kelkkaan ja loi arvioivan silmäyksen ympärilleen; mäki oli suht koht loiva ja laskeutui järven jäälle. Mäen oikeassa laidassa oli hyppyri, mutta sitä Heather ei vielä kokeilisi. Todetessaan mäen olevan laskukelponen, hän potkaisi vauhtia.

Kelkka kiisi mäkeä hurjaavauhtia alas, niin hurjaa että lumi pöllysi ja Nallukka lensi kyydistä. Heather vilkaisi pahoittelevasti taakseen ja käänsi katseensa takaisin eteenpäin. Hän liukui juuri järven jäätä pitkin ja kelkka veti kaiken maailman silmukoita luisuessaan jäällä. Jää ratisi hieman, mutta kyllä se kesti Heatherin painon, ainakin sen verran, että tyttö sai hinattua kelkan ja itsensä takaisin maalle.

//Olisiko pelijäsjestys Heather, Nico ja Rebecca?//

[Nico von Nömä]

//Aika ja järjestys käyvät//
Nico heräsi ärtyneenä, kun joku ilmeisesti tippui kivuliain seurauksin sängystään. Nico nousi istumaan sänkynsä reunalle ja katsoi yöpöydällään sijaitsevaa pääkallo koristeista kelloaan. Kello ei ollut vielä kovinkaan paljon, joten Nico oletti monien nukkuvan vielä.

Hän vaihtoi yöpukunsa verkkareihin ja mustaan kaapuun. Jalkoihinsa hän laittoi kuluneet mustat converset. Nico yritti tasoittaa mustaa hiuspehkoaan kädellään onnistumatta.

Poika yllättyi suuresti katsoessaan ikkunasta ulos. Ulkona oli jo monia oppilaita leikkimässä lumisotaa, rakentamassa lumiukkoja tai tekemässä lumienkeleitä.

Nico asteli makuuhuoneesta hiljaiseen oleskeluhuoneeseen ja sieltä Suurten Saliin aamiaiselle. Salikin oli normaalia elottomampi. Monet olivat ilmeisesti ulkona lumessa. Hän söi nopeasti aamiaisen ja kävi laittamassa ylleen sormikkaat, pitkävartiset kengät ja pipon, jossa luki: "Don't come too close".

Nico päätti lähteä laskemaan mäkeä, koska hän oletti, ettei kovin moni olisi keksinyt samaa. Niinpä hän otti kelkan mukaansa ja käveli linnan pihan poikki toivoen, ettei törmäisi kehenkään.

Poika saapui parhaaksi kokemaansa mäkeen. Hän oli istumassa kelkkaan, kun hän näki ruskea hiuksisen tytön nousevan mäkeä ylös.

[Rebecca Hope]

//Nico ootko lukenu Percy Jacksoneita?//


Heräsin Serdaiglen tupahuoneessa siihen kun törmäsin seinään. "Auh." Mumisin ja nousin ylös lattialta. Katselin ympärilleni huoneessa ja tuhahdin kun älysin että olin taas kävellyt unissani. Miasähän olin käynyt tällä kertaa. Kävelin tyttöjen makuhuoneeseen ja nappasin vaatteeni sängyltä. Päätin mennä ulos laskemaan mäkeä. Puin päälleni punaisen takkini, valkoiset talvisaappani, vaaleanpunaiset lapaseni ja piponi jossa luki: "Be happy" ja juoksin ulos. Tarvoin lumessa vetäen kelkkaa perässäni. Saavuin mäen harjalle ja huomasin lumessa pehmonallen. Hoksasin ruskeatukkaisen tytön kiipeämässä rinnettä ylös. "Hei! Onko tämä sinun?" Kysyin tytöltä ja nostin nallea. Päätin laskea tytön luokse. Menin istumaan pulkkani päälle ja otin vauhtia. Kiidin alas mäkeä ja jarrutin tytön viereen. "Terve! Kuka sä oot? Mä oon Rebecca Hope Serdaiglesta mutta sano vain Becky." Sanoin ja hymyilin.

[Heather Rose]

Heather ähki ja raahasi kelkkaa mäkeä ylös. Miltähän poroista mahtaa tuntua kun ne raahavat maailman lapsien lahjoja aina Alpeilta Arfenttiinaan? Noh- nehän sentään lentävät. Heather ei ole koskaan ymmärtänyt miksi jästit epäilevät porojen lentokykyä tai ylipäätänsä pukkia. Olihan lohikäärmeitäkin olemassa!

"Hei! Onko tämä sinun?" Heather kuuli huudon ja kohotti katseensa. Mäen harjalla seisoi punaiseen takkiin sunnustautunut tyttö, joka piteli Nallukkaa kädessään.

Heather ehti kuitenkin vain nyökätä kun tyttö lasketteli jo tämän luokse jarruttaen juuri oikealla hetkellä. "Terve! Kuka sä oot? Mä oon Rebecca Hope Serdaiglesta mutta sano vain Becky." Heather katsoi Rebeccaa hymyillen. Tyttö vaikutti oikein mukavalta. Tosin hän ei ollut tehnyt muuta kuin laskenut Heatherin luokse ja esittäytynyt, mutta hän teki sen mukavasti.

"Olen Heather Rose Pouffsoufflesta", Heather esittäytyy hymyillen yhä. "Ja tuo tuossa on nalleni, Nallukka", hän soittaa nallea, jota Rebecca yhä pitää kädessään(?).

"Kuinka vanha olet?" Heather kysyy vielä raahatessaan itseään mäen harjalle. "Minä olen yksitoista, ensimmäisellä luokalla."

Viimein tyttö saavuttaa kukkulan nupin ja huokaisee helpotuksesta. Se joka menee alas tulee myös ylös- vai miten se oli. Siinä odottaessaan uutta tuottavuutta Heather sattuu vilkaisemaan ympärilleen ja hätkähtää hieman huomatessaan tummatukkaisen pojan; "Ai moi."

[Nico von Nömä]

// Olen lukenut kyseiset kirjat ja olen sarjan suuri fani. Taisit päätellä sen hahmoni nimestä ja luonteesta.//

Nico tunnisti tytön nopeasti. Tyttö oli Heather Rose. Nico tunnisti hänet, koska tyttö oli hänen ikäisensä ja vieläpä samassa tuvassa.

Pian Nico näki jonkun laskevan pulkalla Heatherin luo. Kyseinen henkilö taisi olla tyttö ja hän vaikutti Nicoa muutaman vuoden vanhemmalta. Tytön kädessä oli jotakin. Hän ojensi sen Heatherille ja pian tytöt lähtivät nousemaan rinnettä ylös.

Nico oli jähmettynyt aloilleen. Tytöt nousivat edelleen rinnettä, kunnes Heather näki pojan ja sanoi: "Ai moi". Nico hätkähti hieman ja vastasi hiljaisella äänellä: "Moi". "Voinko minäkin laskea?", hän kysyi.

Nicon pulkan narua pitelevät kädet hikosivat, vaikka pakkasta oli useampaa astetta. "Olen muuten Nico", hän esittäytyi.

[Rebecca Hope]

//Jepulis :3 itsekkin olen kirjasarjan fani vaikka olenkin lukenut vasta kolme kirjaa :3//

"Olen Heather Rose Pouffsoufflesta." Tyttö, jonka nimi oli Heather, esittäytyi hymyillen. "Ja tuo on nalleni, Nallukka." Heather sanoi osoittaen nallea joka oli sylissäni. Ojensin nallen hänelle ja lähdimme vetämään kelkkoja mäen harjalle. "Kuinka vanha olet?" Heather kyayi. "Neljätoista." Sanoin ja Heather kertoi olevansa yksitoista. Vedin vielä viimeisen metrin ja saavuin mäen harjalle. "Ai moi." Heather sanoi ja joku vastasi hiljaisella äänellä: "Moi." Katsoin äänen suuntaan ja hätkähdin kun näin mustatukkaisen pojan. Hiukseni vaihtoivat kinuskinruskeista mustiksi. "Voinko minäkin laskea?" Poika kysyi ja minä vastasin: "Tietysti!" Hiukseni olivat yhä mustat. "Olen muuten Nico." Poika sanoi ja minä kerroin oman nimeni. "Mennäänkö?" Kysyin ja istahdin kelkkaani.

//valmis :)//

[Heather Rose]

Nelisentoista vanha Rebeccakin säikähti hieman nähdessään pojan mäen harjalla ja hänen hiuksensa väri valahti äkkiä kinuskinruskeasta mustaksi. "Moi", hänkin tervehti.

"Voinko minäkin laskea? Olen muuten Nico", poika sanoi pidellen pulkkansa narusta kiinni. "Tottakai Nico voi laskea", Heather näytti leikkimielisesti kieltä. Hän mittaili Nicoa ja Rebeccaa katseellaan; Rebecan hiukset olivat yhä mustat. Onhan hän paljon ihmeellisimpiäkin muodonmuutoksia nähnyt, mutta silti se pisti tytön pohtimaan mikä Rebecca mahtoi olla? Metamorfimaagi? Tytöllä oli päällään punainen takki ja valkoiset talvisaappaat, sekä pipo Be happy tekstein. Käsissään Rebecalla oli vaaleanpunaiset lapaset. Nicon hiukset olivat jo entuudestaan mustat. Uusi trendi olivat ilmeisesti tekstitetyt pipot, sillä tämän pojan päässäkin oli päähine jossa luki Don't come too close. Muutenkin poika oli selvästikin sonnustautunut talven tuntumaan; sormikkaisiin ja pitkävartisiin kenkiin.

"Mennäänkö?" Rebecca kysyi ja Heather nyökkäsi. "Ajattelin mennä kokeilemaan tuota hyppyriä tuolla", hän osoitti mäen oikean laidan suuntaan. Pouffsouffletyttö rämpi lumessa eteenpäin ja istahti kelkkaansa. "Tuletko Nico?"

[Nico von Nömä]

"Tottakai Nico voi laskea", Heather lisäsi ja näytti Nicolle (toivottavasti) leikkimielisesti kieltä. Heather tutkaili Nicoa katseellaan, ja pian Rebecca kysyi: "Mennäänkö?". Heather nyökkäsi ja kertoi haluavansa kokeilla hyppyriä mäen oikessa laidassa. Tyttö lähti rämpimään lumeesa eteenpäin. Nico seurasi perässä. Heather istahti kelkkaansa ja kysyi: "Tuletko Nico?".

"Tullaan, tullaan", Nico huikkasi Heatherille. Nico veti pulkkansa lumen päällä hyppyri-mäen yläpäähän ja istuutui pulkkaansa.

"Nyt mennään", Nico totesi. Hän työnsi käsillään lumesta vauhtia. Pulkka lähti kiitämään kohti hyppyriä, ja Nico odotti jarrutellen hiukan käsillään Pulkka saavutti hyppyrin ja nousi ilmaan. Nico otti käsillään kiinni kelkkansa reunoista. Hän ei pitänyt korkeista paikoista, joten hän toivoi, ettei pulkka lentäisi liian korkealle tai kaatuisi.

Pulkka nousi muutaman metrin korkeuteen. Kylmä pakkastuuli puri pojan poskia ja nenänpäätä. Pulkka lensi hetken aikaa. Pian kelkka alkoi laskeutua. Sen vauhti kasvoi, mitä alemmas se tuli. Pian kelkka tömähti pehmeästi lumeen ja jatkoi menoaan hurjaa vauhtia. Nico huomasi pulkan menevän suoraan kohti puuta. Nico ponnisti kovasti ja hyppäsi pehmoiseen hankeen.

[Rebecca Hope]

"Tottakai Nico voi laskea", Heather sanooi ja näytti Nicolle kieltä. Heather kertoi haluavansa kokeilla hyppyriä mäen oikessa laidassa ja lähti rämpimään lumessa. Menin perään vetäen kelkkaa ja istahdin kelkkaan Nicon ja Heatherin väliin. "Nyt mennään", Nico sanoi ja työnsi käsillä vauhtia. MInäkin työnsin vauhtia ja lähdin liitämään mäkeä alas. kelkkani lensi hyppyristä ja huomasin Nicon melkein lentävän puuhun. Níco hyppäsi pois kelkasta ja minä lensin lumikinoksen sisään. "Oho!" Huusin lumikinoksesta ja tarvoin pois kinoksesta lumisena. Katsoin ympärilleni ja näin Nicon lumessa. Missä Heather oli. Laskin alas kinoksesta Nicon luokse. "Sattuko?" Kysyin Nicolta.

[Heather Rose]

Nico istuutui pulkkaansa ja Rebecca istui heidän väliinsä. "Nyt mennään", Nico sanoi ja työnsi käsillään itsensä matkaan. Rebecca lähti perään ja Heather katseli huvittuneena kuinka he kiisivät kohti hyppyriä. Ensimmäisenä oli vuorossa Nico, joka lensi noin kolmen metrin korkeudessa ja heti perässä punatakkinen tyttö. Heather katseli, kuinka Nico hyppäsi kelkastaan välttääkseen iskun puuhun ja Rebecca lensi lumikinoksen sisään.

Heather virnisti, hän kaipasi vauhtia. Tyttö nousi kelkastaan ja peruutti hammasta purren taaksepäin, noin neljän metrin päähän ja otti vauhtia. Hän juoksi kohti kelkkaa ja hyppäsi polvilteen sen kyytiin. Valitettavasti Heather oli sen verran huonosti kyydissä, että hän joutui puristamaan kaikin voimin kiinni reunoista pysyäkseen kyydissä. Hyppyrin saavuttaessaan kelkka kohosi ilmaan ja Heather oli jo niin kelkan reunalla, että ote lipesi ja tyttö putosi vinhaa vauhtia kohti maata. Onneksi Châteaun piha oli lumivaipan peittämä ja Heather putosi kyljelleen puuterinpehmeälle hangelle. Hän kieri muutaman kierroksen ja jäi makaamaan selälleen maahan. Siihen mennessä pouffsouffletyttö oli pitänyt silmänsä tiukasti kiinni ja nyt tyttö aukaisi ne.

"No olipas se hurjaa. En ole eläessäni kokenut mitään tuollaista", hän kierähti vatsalleen.