Läksyjä vai laiskottelua?

[Natrix Goldenrod]

Natrixin ilmeessä käväisi hitusen hämmentynyt häivähdys, kun toinen vastasi oppimisaiheeseen. Ei sen vuoksi etteikö hän olisi pysynyt kärryillä, mutta tämän pojan puheessa oli tosiaan jotakin... jotakin syvällisempää ja hieman erilaista. Nate ei kuitenkaan osannut sen erityisemmin tulkita, mitä se sitten olisi. Hän vain kohautti asialle kuvainnollisesti olkiaan ja jatkoi hymyilemistä.
"Joo, niinhän se varmaan menee", poika myönteli toisen sanoja.

Mutta valvojaoppilas tämä siis ei ollut vaan kuului epäilevän, että saattaisi kadottaa oppilaita isommasta massasta. Tosin se taisi olla lähinnä vitsi. Natrix hiukan virnisti huvittuneesti. Mutta mikä toinen sitten oli, ystävä? Jälleen kerran vähän yllättynyt kulmien kohotus, mutta sitten Nate nyökkäili.
"Ahaa." Tupatoveri siis aikoi saattaa ihan vain ystävänä jonkun tai joitakin ihmisiä jonnekin. Sepä oli avuliasta. Hmm... Tämä kaveriko siis vain auttoi toisia, vaikkei niin ollut käsketty tehdä, tai tuo saanut siitä itse mitään palkkioksi? Ja ajatteli monimutkaisia juttuja huvin vuoksi? Oli varmaan älykäs. Natrix kallisti hiukan päätään, ja tämän katse sai uutta uteliasta pilkettä. Siinähän saattoikin olla hyödyllinen tuttavuus, mukava toki, mutta ehkä muutoinkin hyödyllinen.
"No, sehän on oikein ystävällistä", Nate lisäsi kepeästi.

Ai niin tosiaan, esittäytyminen. Alain tai Astier siis, olikohan ensimmäinen etunimi ja... sai kutsua joksikin muuksikin? Blondi naurahti. Joku varmaankin voisi käyttää tilaisuuden hyväkseen keksimällä outoja lempinimiä. Tosin Natrix tuskin omasi riittävästi sellaista mielikuvitusta tähän hätään.
"Olen Natrix Goldenrod. Kumpaakin nimeä voi toki käyttää, ja monet sanoo myös Nate", poika vastasi omasta puolestaan.
"Hauska tavata Alain tai Astier tai milläköhän muulla nimellä voisin kutsua... Ystävä?" Natrix lisäsi ja virnisti tavallista leveämmin ja jotenkin kissamaisesti, ehkä jopa vähän ovelasti. Kyllähän sitä aina kannatti ystävystyä, jos tarjoutui sopiva tilaisuus, eikös vain? Samalla Natrix ojensi Alainille kättään, mikäli tämä tahtoisi siihen tarttua. Vaan toivottavasti tilanne ei nyt vaikuttaisi liikaa joltakin sopimukselta. Ystäviä ja kättä päälle, eh? Eipä hän tässä kuitenkaan toiselta mitään vaatimassa ollut, ja koetti viestittää sitä hymyilemällä pehmeästi.

[Alain Astier]

((Äh. En oikein harrasta pitempiaikaista vastaamatta jättämistä ilman minkäänlaista edes vähän 'pätevämpää syytä'. Nate oli vain niin fiksu ja hyvä, että tätä vastauksen kirjoittamishetkeä oli venytettävä, koska pystyin vain ihailee tuota fiksua ’ystävä’ -vetoa, ah xD))

Toinen Pouffsouffle piti saattamista ystävällisenä. Alain virnisti ja kallisti hieman päätään sohvan selkänojan puoleen.
”Sitäpä juuri.” Mitä muuta siihen nyt mennä sanomaan taikka lisäämään. Täten Alain päätyikin esittäytymään, kun kerran sellainen arkinen asia oli nyt mieleen tullut.

Alain nojautui taaksepäin ja tavoitteli ’ai, sanoinko muka jotain hauskaa’ -ilmettä kasvoilleen virnistäen kylläkin samalla toisen reaktiolle Alainin omalle esittäytymiselle. Toki Pouffsouffle tällaisiakin tilanteita oli aiemmin kohdannut, joten hän oli tottunut jollain tapaa tällaiseenkin. Vähän kaikenlaiseen tottuu, kunhan on vain tarpeeksi usein altistunut jollain tapaa samankaltaisille tilanteille ja reaktioille. Ei siis voisi sanoa, että Alain tästä nyt pahastunut olisi tai mitään. Ihan vain go with the flow ja elämä, ja ihmiset sisällä sen, ovat hauskoja. Mukaudu mukaan.

Alainin jalat eivät selvästi olleet puutuneet, eikä käsiä kolottanut. Pouffsouffle olikin tähän aika tyytyväinen. Vastapäätä istuva oppilas kertoi nimekseen Natrix – Nate – Goldenrodin,. Alain nyökkäsi ja toisti mielessään hiljaa nimen. Jotta se jäisi paremmin mieleen? Enemmänkin nimen toistaminen oli Alainille jo tapa ja tottumus.

Nate ehtikin ensimmäisenä sanomaan, että oli hauska tutustua. Joskin sanavalinta löi Alanin vähän ällikällä. Vuosien ihmisten kanssa olemisen ja kanssakäymisen myötä tullut ja opittu itsehillintä ja kontrollointikyky osasi onneksi piilottaa suurimman osan tästä yllättyneisyydestä. Alain virnisti ja muka mietteliäästi nojautui taaksepäin, hipaisi peukalollaan nenäänsä ja antoi katseensa kiertää oleskeluhuoneessa.

Ei tuvassa vielä liiaksi oppilaita ollut, joissa katseen olisi voinut antaa lepää ja laskeutua, ja koska Alain vain hiukan halusi myös kokeilla rajoja ja vaikuttaa siltä kuin joutuisi miettimään, että miten tällaiseen… ystävätarjoukseen vastaisi. Ilman, että vaikuttaisi kauhean tylyltä, kun sen hylkäisi.

”Hmm”, Alain aloitti nojautuessaan (ja samalla ryhdistäytyessään) lähemmäs.
”Sekin kyllä käy. Nate”, hän sanoi ehkä vähän liian mitäänsanomattomalla, mutta ystävällisellä sävyllä päästessään kättelytilanteeseen. Nate siksi, koska muutkin sitä kuuleman mukaan käyttivät ja joissain tilanteissa on vain parempi käyttää sitä samaa nimeä kuin muutkin.


Ilonpilaajaan titteliä Alain ei nyt puolellensa halunnut vetää, muttei myöskään häiriötekijän.
”Hmm… Ajattelitko muuten miten tehdä sen esseen kanssa, Nate?” Alain tiedusteli pitäen sävyn myöskin ihan vain ohimennen mieleen tulleena kysymyksenä, jonka Ihan vain hyvää hyvyyttään – ja kun tässä nyt aikaakin on – voisi esittää.

[Natrix Goldenrod]

// Haha, aww. :DD Mut eipä tässä mitään kiirettä mun puolest. ^^ //

Natrix tarkkaili Alainin reaktiota ystävä-tarjouksensa jälkeen, mutta ei siitä oikein ottanut selvää, mitä tämä ajatteli. Toinen virnisti ja vaikutti mietteliäältä. Uhh? Natrix ei kyllä ollut ihan odottanut... Täytyikö sitä sitten tosiaan miettiä? Tottapuhuen Nate oli kuvitellut, että toinen vain suostuisi sen kummemmin ajattelematta. Koko juttuhan oli kuitenkin puoliksi leikkiä. Vai oliko? Ja leikkikö tupatoveri nyt vuorostaan Natrixin kanssa vai? Vaalean hymy pysyi yhä huulilla, mutta muuttui hiljalleen vaisummaksi. Nate ei ollut osannut odottaa sitäkään, mutta jokin tuntui hiukan häiritsevältä, epämiellyttävältä sisällä. Aivan kuin olisi ollut hiukkasen epävarma. Sillä kenties toinen ei sittenkään vastaisi myöntävästi. Oliko tuolla niin avuliaan ja älykkään oloisella pojalla ylipäätään mitään syytä olettaa, että Natrixin ystävyys olisi sen arvoista? Että sitä vastaan kannattaisi antaa omansa? Ehkäpä ei... Kyllähän jotkut ihmiset vain tuntuivat pitävän Natesta ilman, että hän sen olisi erityisesti ansainnut, mutta eivät välttämättä kaikki.

Vastaus tuli viimein. Jaa että se siis käy? Toinen käytti myös tuttavallisesti lempinimeä Nate, mutta... Silti Natrix ei ollut varma, oliko vastaus kuitenkin itseasiassa kieltävä. Alain ei vain kuulostanut ainakaan järin innokkaalta nyt tässä oikeasti ystävystymään. Ehkä se oli sittenkin ollut sosiaalinen virhe Natrixilta koko letkautus. Liian aikaista. Nate kuitenkin nyökkäsi ja hymyili edelleen. Noh varmaankin mahdollisuuksia saada toinen puolelleen tulisi vielä lisää. Juuri nyt tosin ei jaksanut tehdä asialle mitään, sillä yllättäen Natella oli vähän kuin lievästi huono olo. Jokin tunne rinnan ja kurkun tietämillä, jota ei osattu tunnistaa. Hetken aikaa poika vain katsoi eteensä vähän tyhjästi kuin olisi eksynyt ajatuksiinsa.

Natrix kuitenkin havahtui taas nopeasti kun Alain kysyi esseestä, mitä Nate oli ajatellut tehdä sen kanssa.
"Niin.. hmm..." Hän mutisi osaamatta heti sanoa siihen mitään. Nyt sen luultavasti saattoi jo huomata, että pojalla oli enemmän tai vähemmän epämukava olo, sillä hän puoliksi huomaamattaan näykkäisi paitansa hihaa. Ajatus esseen aloittamisesta tuntui raskaalta, pehmeä sänky makuuhuoneessa taas hyvin houkuttelevalta. Mutta entäpä jos, vaikuttaisiko Natrix kenties silloin paremmalta ystäväehdokkaalta, jos hän saisi edes läksynsä tehtyä? Voisihan se olla.
"Itseasiassa jos et pahastu, niin minun varmaan kannattaisi aloittaa sen tekeminen nyt", Nate sanoi sitten. Tosin aikoiko hän todella tehdä esseen vai ainoastaan antaa Alainin luulla, että lähtisi tekemään sen, vaikka ehkä menisikin tosiasiassa nukkumaan? Heh, olisi siinä kyllä melko erikoinen tapa huiputtaa jotakuta, yrittää nyt vain näyttää ahkerammalta...

[Alain Astier]

Koulukysymyksellä Alain sai ujutettua Naten takaisin tähän maailmallaan. Joskin se ei selvästi ollut se paras kysymys. Joissain määrin se oli varmasti myös tärkeä, mutta noh… Natella tuntui olevan vähän muuta mietittävää ja Alain vain seuraili, päätään kerran vähän puistaen (jotta hiukset asettuisivat vähän paremmin), Natea.

Alain hymyili ehkä vähän vaisunpuoleisesti Naten ilmoitukselle. Se vähän tuki aiempaa aistittavissa ja muutenkin havaittavissa ollutta muutosta yleisestä tunnelmasta ja käytöksestä. Ne pienet huolimattomuusvirheet, joita tulee tehtyä kokeissa häiritsevät joitain ehkä kokeenpalautuksen yhteydessä, mutta Alainia ne häiritsivät enemmänkin tässä arkielämässä. Huolimattomuuden syytä oli tuo aiempikin ollut. Onpa kyseessä sitten keskustelu vai koe, se on samantekevää.

”Joo. Ehkä sitä kannattaisi. Oliko se muuten mistä aiheesta, Nate?” Alain myötäili tupatoverinsa päätöstä ja kysyi. Hän antoikin aika pian kysymyksensä jälkeen jalkansa tipahtaa sohvan pehmusteilta kohti lattiaa. Pian jalkaa seurasi toinen jalka. Pojasta oli parempi vain ensin varmistua, tällä kertaa, omasta aavistuksesta kuin ottaa se riski ja tehdä vahingossa taas vääriä kuvioita, jotka eivät oikein hyödytä ketään.

”Parisen vuotta sitten oli leireillä aina tapana kokoontua torstai-iltaisin kuuntelemaan jotain mystiikkaan liittyvää ja aina välillä hairahduttiin ennustamisenkin pariin… En kyllä usko, että rehtori on kokemusperäisten ja ehkä vähän liian moderneiden ennustusmenetelmien perään, mutta ei sitä koskaan tiedä. Vai mitä?” Alain vielä lisäsi, suoristi selkäänsä, päätyi täten siihen tuttavalliseen sohvassa-yleensä-istutaan-näin -istuma-asentoon ja virnisti Natelle. Vaikka hän olikin leireillä ollut tai ehkäpä juuri siksi, kun oli niissä ollut, niin Alain ei ollut ihan varma siitä, että miten tällaisia lyhyitä ja pinnallisia leirimuistelmia otettiin vastaan. Hyvä, kun hän itse osasi yhdistää puheensa ja tarkoitusperänsä yhteen. Tosin, aina välillä monitulkinnallisuus oli ihme, ja hyväkin sellainen.

[Natrix Goldenrod]

Natrixista vaikutti, ettei Alainia haitannut hänen aikomuksensa alkaa tekemään esseetä. Ehkäpä toinen oli jopa jollain lailla kiinnostunut siitä tai ennustuksesta, sillä kysyi esseen aihetta.
"Se liittyi ihmiskehosta ennustamiseen, aiheen sai valita muutamasta vaihtoehdosta... Muistaakseni ne olivat ennustaminen kädestä, otsan juonteista tai sitten kuhmuista päässä", Nate kertoi haroen hieman tukkaansa mietteliäästi yhdellä kädellä. Sen seurauksena vaaleat kutrit asettuivat hiukan tuuheampaan asentoon, vaikkei poika ollutkaan tietoisesti ajatellut kampauksen korjaamista.
"Oli niillä jotkut hienommatkin nimet. Meto- metoskopia ja frenologia tai jotakin sellaista", Natrix lisäsi kohauttaen hieman olkiaan, sillä ei ollut varma muistiko oikein.

Alain asettui istumaan sohvalle enemmän tavalliseen tapaan ja puhui jostakin leiristä. Sellaisesta missä oli ilmeisesti harjoitettu mystiikkaa ja ennustamista. Nate oli lievästi yllättynyt, sillä ei ollut kuullut aiemmin vastaavasta. Mutta toinen epäili, mahtaisiko rehtori arvostaa noita menetelmiä.
"Hmm jaa.. En osaa sanoa. Ehkä? Luulisi kyllä, että hänestäkin olisi mukavaa nähdä paperissa vaihteeksi jotain muutakin kuin oppikirjan faktoja. Ne samat asiat kun on varmaan toistettuna uudestaan ja uudestaan joka pergamentissa", Nate pohti.
"Sattuiko siellä leirillä olemaan jotain kädestäennustamiseen liittyen?" poika kysäisi. Sillä kaipa Alainin saattoi olettaa haluavan auttaa aiheenvalinnassa tai jossakin. Siltä se ainakin kuulosti.
"Ajattelin että se olisi helpoin niistä, koska esseessä piti myös kuvailla omia piirteitään. Otsarypyistä kun on tässä iässä vähän puutetta vielä enkä ole lyönyt päätäkään hetkeen", Nate naurahti. Kannatti kai yrittää olla positiivinen, vitsikäs jopa. Synkistelystä ei ainakaan yleensä tainnut mitään hyötyä olla. Tosin kaipa tosiasiassa päästä olisi saattanut löytyä jokin epätasainen kohta taikka otsasta juonteita sitä rypistäessä, mutta kädet olivat niin mukavasti täynnä selvästi näkyviä viivoja.

[Alain Astier]

”Joo. Käden piirteiden kuvailu kuulostaa hyvältä valinnalta. Kädestä sentään näkeekin omilla silmillä ne piirteet aika kätevästi kuin ehkä..”, Alain vastasi hieroen hiukkasen käsiään yhteen sen enempää ajattelematta.

”Mutta, että muistanko jotain siihen liittyvää.. Hmm…” Naten kysymyksen myötä Alain yritti käydä läpi leirillä kokemaansa ja aiheesta rönsyilyä, silmien jäädessä tuijottelemaan lattiaa sen enempää siihen keskittymättä. Kuitenkin, Alain ei vain sattunut olemaan sellainen tietopankki, jonka tiedot tulisivat helposti ulos yhden hakusanan voimin tai parin klikkauksen jälkeen. Menneisyyteen kajoaminen liian pitkäksi aikaa olikin sellaista mistä Alain ei oikein pitänyt. Ennen tätä mietelmä- ja muistamisyritystä poika sujautti vasemman jalkansa sohvan päälle ja oikean jalan sen päälle, ristiasentoon. Aiempi vaikutelma lähtemisestä ja nousemisesta oli loitonnut, joten Alain voisi yhtä hyvin tehdä olonsa hieman miellyttävämmäksi istumalla mukavasti. Paljon aikaa hän ei kyllä tähän muisteluunsa käyttänyt.

”Muistan vain sen, että luonteen tulkinta jalkapohjista on jo joidenkin mukaan vanhentunut ennustamisen muoto.. Käsi on siis aika hyvä valinta”, Alain vastasi ja virnisti puoliksi pahoittelevasti, antaen oman katseensa käydä sanomisen välissä keskustelukumppanissa ennen kuin päätyi lopulta taas katselemaan eteensä ja puistamaan hieman huvittuneena päätään. Muistot olivat toisinaan ihan mukavia, mutta pitäisi palata takaisin tähän päivään…

”Aah niin, Nate muuten”, Alain aloitti ja yritti näppärästi, vilkaistuaan ensin toista Pouffsoufflea, saada ajatuksestaan vielä paremmin kiinni ja ehkäpä sanallisestikin ihan käypään muotoon.

”Sanoinko tai teinkö aiemmin jotain väärää tai häiritsevää tai… ähm, jotain mitä ei olisi pitänyt? Siis jos tein, niin kannattaa vain ihan suoraan sanoa, niin tiedän jatkossa mitä välttää, eikä tulisi siten minkäänlaisia väärinymmärryksiä tai sen sellaisia”, Alain kysäisi ystävällisesti katsellessaan puolittain Natea ja puolittain muuta oleskeluhuone-elämää virnistäen lopuksi. Sanomisensa lomassa Alain päätyi hieman hieromaan käsiään yhteen, mutta päätyi selityksensä lopussa pistämään sormet toisten sormien lomaan. Joskin virnistyksen Alain yritti pitää enemmänkin sellaisena, ettei se ollut siinä vähättelemässä aiemmin sanottuja sanoja tai pyyhkimässä niitä pois. Se vain kuului yritykseen ymmärtää kanssaihmisiään entistä paremmin.

Tosin olisin sen voi myös pahoittelevaksikin voinut tulkita. Olihan kysymys vähän yhteen suuntaan viritetty. Voisi hyvinkin olla, että tämä Pouffsouffle oli taas ihan väärillä jäljillä. Ihmismielen tiet, kun sattuivat olemaan aika monipuoliset. Sitä ei kannattanut unohtaa eikä väheksyä.

[Natrix Goldenrod]

// Pahoittelut kun kesti. //

Natrix odotteli ihan kärsivällisesti nauttien vielä rennosta sohvaan nojailusta sillä aikaa, kun Alain mietti mitä muistaisi oppineensa kädestä ennustamisesta. Eipä kai tässä nyt niin kiire ollut... Eihän Nate loppujen lopuksi ollut vieläkään täysin varma, aikoiko hän todella kirjoittaa sen esseen tänä iltana. Taikka sitten vaikka hän sen aloittaisikin, niin tulisiko se muka todella valmiiksi, ennen kuin sitä nukahtaisi pystyyn? Mahdollisesti ei, ja poika vähän haukotteli jo ajatuksestakin. Ja hän ajatteli kuinka tyynyt ja peitot ja petivaatteet täällä koulussa olivat niin mukavan ylellisiä, pehmeitä, ehjiä ja tahrattomia. Mikä onni olikaan ettei niitä tarvinnut hankkia itse, vaan kaikki köyhemmätkin oppilaat saivat koulun puolesta oikein hyväkuntoiset pedit. Kun olisi vielä voinut aina nukkua täällä. Tai rouva Beaulieun luona, sielläkin oli oikein tasokas vierasvuode ja jopa -huone, jossa Nate oli saanut nukkua aina joskus yksin täydellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa. Se oli ollut vähän niin kuin pilven päällä tai jossakin. Tosin kukapa teini-ikäinen poika ei olisi myös vähintäänkin joskus pohtinut samassa sängyssä olemista jonkun kanssa. Blondin ilme muuttui pikkuhiljaa varsin poissaolevan haaveelliseksi kun ajatukset laukkasivat yhä pidemmälle. Vain kaksi ihmistä yhdessä huoneessa, ja se toinen olisi tietysti joku äärimmäisen miellyttävä ja lempeä ja... Ai niin se tämänhetkinen keskustelu.

"Niin! Kyllähän sitä toki mieluummin pitää kädestä kuin jalkapohjista", Natrix vastasi äkkiä yrittäen vaikuttaa siltä, että oli kuunnellut.
"Öö niin tai siis ennustaa... Ehkä tuostakin voisi jotain mainita", poika oli pohtivinaan, vaikkei ollut ihan varma, mitä toinen olikaan sanonut. Jotain jaloista se kyllä oli. Ja Alainin elekieli vaikutti siltä, ettei enempää informaatiota ollut palautunut mieleen. No jaa. Olisikohan se rehtori sittenkään edes hyväksynyt esseessä mitään tietoa, josta ei ollut mainittu selkeää kirjallista lähdettä.

Kun Alain sitten aloitti kysymään jostain muusta kuin opiskelusta, tunsi Nate hieman hämmentyvänsä. Aluksi hän ei edes käsittänyt, mistä toinen puhui, mutta sitten se äkkiä kolahti tajuntaan. Ahaa, se ystäväjuttu! Alain oli siis sittenkin huomannut jotain, vaikkei ollut ilmaissut sitä heti. Voi ei... Natrix punastui ihan vähän. Tai ainakin toivoi että vain vähän. Hän ei ollut tottunut puhumaan kellekään sellaisista... tunneasioiden tapaisista.
"Hmm, eii... En usko", Nate aloitti vähän epävarmasti ja upotti hiukan kiusaantuneena kynsiään sohvaan.
"Tai minä itse varmaan.. Siis se ystäväjuttu, en minä sitä mitenkään tosissani tarkoittanut. Se vain tuntui sopivan siihen. Eihän sitä tietenkään oikeasti heti voi..." Pouffsouffle yritti selittää, mutta sanat tuntuivat menevän kuin hiukan solmuun kielen päällä.
"Pitää käydä hakemassa kirjoitusvälineet", Nate ilmoitti yhtäkkiä ja vilkuili makuuhuoneisiin vievään portaikkoon vähän kuin pakotietä etsien. Hieman varovainen, odottava silmäys luotiin myös Alainiin. Tämä ei nyt ollut mikään tuttu ja turvallinen aihe, eikä siitä olisi huvittanut keskustella lisää. Mutta ei sitä silti kehdannut myöskään vain nousta ja harppoa portaisiin, ennen kuin toinen ehtisi sanoa mitään.

[Alain Astier]

((Eipä mitiä! Ei roolipelivastauksilla kiirusta ole. :D Toivottavasti on ollut mukava syyskuu :] ))

Yhä hymyillen Alain seurasi sivusta sanojensa vaikutusta. Ihan leppoista rupattelutuokiota tässä vain pidettiin. Ei sen tarvinnut vaikuttaa toisenlaiselta. Nate vain ei ihan siinä muotissa ollut, mutta Alain ei voinut siitä kauheasti moittia, kun oli itse asian esille ottanut. Joskin asiat olisi ihan hyvä puhua suoriksi ja muuta. Sanoa mitä ajatella eikä antaa omalle ajattelulle liikaa tilaa. Tulkinnat erosivat. Kuten tässäkin tapauksessa.

Alain asetti kyynärpäänsä reisiään vasten ja nojasi hiukan leukaansa käsiään vasten. Toinen vaikutti vähättelevän aiempaa tarjoustaan kutsua Alainia kaveriksi tai yrittääkseen saada sen vaikuttamaan joltain hauskalta heitolta. Alain ei vain ihan tiennyt, että kuinka tosissaan ihmiskunnanedustajat yrittäisivät heittää vitsejä siitä, että voisivat kutsua toista ystäväksi. Ei välttämättä kauhean moni. Pelkkiin tilastoihin ei toki ollut uskominen, mutta joitain tendenssejä tavoista niistä pystyi saamaan. Sitä paitsi, asia ei ollut vaikuttanut vitsiltä silloin.

Lyhyeksi jääneen hiljaisuuden aikana Alain yritti muotoilla päänsä sisällä jonkun hyvän jatkon. Jotain fiksua. Tahdikastakin varmasti. Kovin pitkälle hän ei päässyt, kun toinen Pouffsouffle jo ilmoitti, että hänen pitäisi käydä hakemassa kirjoitusvälineet. Aiheenvaihto? Alain ei silti voinut ottaa sitä pahalla.

”Juu, ihan vapaasti”, Alain vastasi hiukan hymyillen nostaessaan päätään. Kädet luiskahtivat sivuille ja hän yritti pidellä itseään niin kauan sohvan pehmusteiden yläpuolella, että olisi jalkansa saanut uudestaan suoristetuksi.

”Onnea sen esseen kanssa, Nate”, hän huikkasi vielä toisen perään. Jo ihan varmuuden vuoksi. Järin suuria takeita sen suhteen, että toinen palaisi vielä takaisin alas, ei ainakaan Alainilla ollut. Itse hän voisi vielä hetken ajan täällä alhaalla oleskella, koska eihän sitä koskaan tiennyt…

((Ja kiitos pelistä! Jos tämä siis oli nyt tässä, ja jos ei, niin kiitos tähänastisesta pelistä. :DD))

[Natrix Goldenrod]

Siinä missä Natrixia hieman hermostutti läksyjä henkilökohtaisempi puheenaihe, ei Alain näyttänyt olevan tilanteesta moksiskaan. Tuo vaikutti ihan rauhalliselta ja iloiselta. Natrixin mielessä kävi kumma ajatus, että ehkäpä toinen ei vain kokenut kaipaavansa häneltä mitään, ainakaan mitään erityistä. Kun taas Nate helposti toivoi ihmisiltä aina jotakin. Kun eihän se ollut niin yksinkertaista, että sitä vain meni kotiin tai johonkin sen tapaiseen, ja että siellä jo odotti valmiina rakkaita ihmisiä ja mukavuuksia ja kaikkea niin paljon kuin halusi. Ei, ennemminkin se oma onnellinen elämä pitäisi jostakin löytää ja saada vähän kuin aikaan ihan tyhjästä, ja sitä varten oli hyvä koettaa hurmata ihmisiä. Mutta entäpä jos ei aina sittenkään osannut...

Mutta jos Alain olisi halunnut puhua siitä ystäväjutusta niin.. mitähän se sitten tarkoitti? Mitä tuo olisi siitä sanonut? Tavallaan Nate olisi ehkä halunnut tietää, mutta aiheen vaihtaminen ja jopa paikalta pakeneminen hetkeksi vaikutti paljon helpommalta vaihtoehdolta. Ja ihan vapaasti hän voisi kuulemma mennä. Natrix hymyili Alainille vähän teennäisen näköisesti ja nousi seisomaan kääntyen astelemaan portaikkoa kohti.

Tupatoveri toivotti vielä onnea esseen kanssa. Ai tämä ei siis odottanutkaan Naten tulevan enää takaisin oleskeluhuoneeseen niiden kirjoitusvälineiden kanssa? Niin no.. ehkä ihan hyvä niin. Ainakaan tämä ei siis painostanut puhumaan tai mitään.
"Kiitti!" Natrix vastasi väläyttäen toiselle vielä nopean ja tällä kertaa jo aika uskottavan hymyn.

Makuuhuoneessa poika heittäytyi ensitöikseen selälleen sänkyyn ja sai pari huonekaveria naurahtamaan. Toinen oli jo vaihtamassa yöpukua. Nate kääntyi mahalleen sängyllä ja upotti kasvonsa tyynyyn. Niin pehmeä! Mutta... entäpä se essee? Pouffsouffle huokaisi hiljaa tyynyyn, mutta löysi kuin löysikin jostakin mielensä syövereistä tahdonvoimaa nousta istumaan ja penkoa matkalaukkuaan. Okei, hän yrittäisi kirjoittaa sitä esseetä. Mutta sen enempää Natrix ei itselleen luvannut.

// Juu, tähän voisi lopetella. Kiitokset pelistä! ^^ //

[Mila Molina]

Hienoja, pitkiä ja sujuvasti kirjoitettuja peliviestejä teillä! Kiitokset pelistä!

Natrix Goldenrod, Pouffsouffle: 29 + 5 = 34 p
Alain Astier, Pouffsouffle: 27 + 5 = 32 p