Sovintoa vai ei?

[Greta Glaris]

//Anteeksi, on ollut puuhaa niin en ole ehtinyt tänne, mutta nyt on aikaa

Hätistin Edwardin saalistamaan ja tungin namit laukkuuni. Cyan näytti hämmentyneeltä vastaukseeni. Yritin saada punan pois kasvoiltani, mutta se ei ollutkaan ihan helppoa. Tunnelma vaikutti kireältä, joten päätin rentouttaa itseäni istumalla pöllölään tornin kaiteelle. Laskin kädet vierelleni kaiteelle ja piden niillä kevyesti kiinni.
"Jaa? Okei. Sithän se on selvä" Cyan sanoi hetken kuluttua. Nyökkäsin vain hiukan ja liu'utin käteni kaidetta pitkin selkäni taakse. Puristin kaidetta nyt hiukan enemmän. Tuli hiljaisuus. Vajosin mietteisiini kun pohdin mitä metsässä tulisi tapahtumaan. Cyan oli mukava ja juuri sen tyyppinen josta saattaisin pitää, mutta tuskin hän minusta välittäisi olinhan suorastaan hyökännyt hänen kimppuunsa viime kohtaamisessa. Mutta minä en antaisi sen häiritä! Piti Cyan minusta tai ei, minä pidin hänestä... kai. Mutta sitä minä en sanoisi... ainakaan vielä.
Hätkähdin kun Cyan yhtäkkiä älähti "Ne ei sitten ole mitkään tref-! Tai siis" Katsoin poikaa hiukan hämmentyneenä. Ihan kuin minä lähtisin treffeille kun juuri ja juuri olemme väleissä. Tai... Miksi ei? Tämä ajatus sai käteni puristamaan kaidetta yhä tiukemmin. Sitten Cyan sanoi jotain mikä sai minut tuntemaan että aika pysähtyi. Käänsin katseeni Cyaniin ja tunsin kuumotuksen kasvoillani. Nyt puristin kaidetta niin tiukasti että rystyseni olivat aivan valkoiset. Hetkeen en saanut sanaa suustani, sitten pusersin ne väkisin ulos "M-mitä tarkoitat?" Suljin hetkeksi silmäni ja päätin aloittaa alusta. Kun avasin silmäni tunsin itseni hiukan rohkeammaksi eikä ääneni enää värissyt kun sanoin "Sinäkin olet kiva, kivempi kuin luulin. Ja fiksumpi kuin kuka tahansa ensiluokkalainen... Minä.. minä taidan pitää sinusta Cyan" sanoin viimeisen lauseen melkein kuiskaten. Ylin sisimmässäni iloinen, hyvin iloinen; Cyan piti minusta edes jotenkin. Mutta ulkoisesti olin hermostuneenpi, kuin silloin kun saavuin kouluun. Pohdin olinko sanonut liikaa, mutta ennenkuin aloin selitellä mitään, päätin odottaa Cyanin vastausta.

[Cyan Grenier]

// Ei se mitään, eipä täs kiirettä. :) //

Katsoin Gretaa tuntien itseni jollakin lailla hölmöksi. Hän kysyi, mitä tarkoitin. Voi ei, olinko sitten sanonut taas jotakin outoa?
"No sitä mitä sanoin. Enkä ainakaan yhtään enempää!" Yritin vakuuttaa ja asetuin nojaamaan kaidetta vasten jolla Greta istui. Katselin ulos ja toivoin, että tuuli viilentäisi naamaa. Miksi tämä oli niin kummallista? Ehkä minun ei pitäisi enää puhua tytöille ollenkaan, kun se ei vain tuntunut onnistuvan normaalisti.

Hätkähdin ajatuksistani ja tuijotin ällistyneenä Gretaa, kun hän yllättäen sanoi, että olin kiva. Ja fiksu ja... että hän piti minusta? En osannut sanoa heti mitään. Minua nolotti älyttömästi mutta samalla olin kai vähän iloinen. Mutta oliko Greta ihan tosissaan? Miten hän yhtäkkiä pitäisi minusta, kun vielä vähän aikaa sitten emme edes tulleet toimeen?
"Hmm jaa... okei", mutisin ja katselin taas ulos nojaten kaiteeseen. Tuntui vähän huteralta, siltä kuin olisin juuri menossa huvipuiston hurjimpaan laitteeseen ensimmäistä kertaa. Mutta silloin olisin mennyt joka tapauksessa, eihän jonosta enää kehdannut kesken kaiken lähteä pois. Ehkä tämä oli vähän sama juttu. Mutta en tiennyt mitä sanoa. Olin ihan pihalla. Olin luullut, etten tulisi harkitsemaankaan mitään treffejä vielä vuosiin, mutta nyt niin oli vain tainnut käydä vahingossa. Mutta oliko se sitten niin paha edes? Pitäisi varmaan puhua Calelle, ehkä hän tietäisi mitä tehdä.
"Mut mun pitäis varmaan tästä mennä... nähdään?" Yritin lausua hyvästejä, mutta en tahtonut saada jalkoja liikkeelle. Ehkä en ollut varma halusinko sittenkään lähteä.

[Greta Glaris]

Ensiksi Cyan sanoi: "Hmm jaa... okei" Tunsin pettymystä vaikka yritin kieltää sen sisälläni. Olin mennyt liian pitkälle. Sitten Cyan sanoi "Mut mun pitäis varmaan tästä mennä... nähdään?" Hän ei kuitenkaan vielä liikkunut. Minua nolotti ja ärsytti ja sisälläni oli jokin kumma tunne mitä en osannut tulkita. En halunnut. Mieleni teki vain juosta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Miten olin voinut ihastua poikaan jota olin vihannut ja hän luullakseni vihasi minua edelleen? En voinut kuitenkaan olla varma. Toisaalta olin kai ihastunut juuri siitä syystä. Hän oli ollut järkevä ja minä en.
Mutta Cyan oli vuotta nuorempi joten se teki tilanteesta jostainsyystä nolon. En tiennyt mitä tehdä. Sitten nielasin ja aloitin "Okei, nähdään vain. Minunkin kai pitäisi mennä..." ääneni katosi ja jalkani olivat kuin liimatut pöllölän lattiaan. Yritän selvittää kurkkuani, mutta en saanut ääntä kuuluville. Niinpä päätin suosiolla lopettaa ja yrittää edetä tilanteen mukaan.

[Cyan Grenier]

Hetken aikaa me vain seisoimme paikoillamme hiljaa. Sitten Greta sanoi, että hänenkin kai pitäisi mennä. Mutta ei tyttö näyttänyt liikkuvan mihinkään yhtään sen enempää kuin minäkään. Vilkuilin vähän kiusaantuneena taivaalle.
"Ööm niin, mun pitäis varmaan lähettää veljelle pöllö", koetin vähän selitellä.
"Tai siis mennä kirjottaa sille kirje eka. Mehän ollaan pöllölässä, hehe..." Minusta tuntui, että kuulostin taas hölmöltä. Mutta joo, Calelle kirjoittaminen auttaisi. Hän oli jo melkein kaksikymmentä ja tietäisi varmasti, mitä tyttöjen kanssa kuului tehdä, ja mitä niille piti sanoa. Tai että milloin. Tottakai minäkin tiesin, mitä tehdään jos seurustellaan. Mutta ei sitä nyt heti voinut vaikka alkaa pussaamaan, eihän vain..? Jos me nyt edes seurusteltiin. Eikä varmaan kyllä seurusteltu, kun ei oltu päätetty mitään sellaista. Vilkaisin arasti Gretaa. Halata voisi kai joo, ja ehkä kuuluisikin mutta... En minä voinut! Se olisi liian noloa, sellaista pehmeää ja.. äägh... Ei. Irvistin vähän itsekseni ajatukselle. En aikonut alentua mihinkään pehmoiluun.

"Mut joo... moikka sit", sanoin taas, koska kyllä sitä nyt piti saada lähdettyä. Ja enkä halaisi. Nyt olin lähdössä. Joo, niin tekisin. Hitaasti jalat alkoivat liikkua portaikkoa kohti. Hymyilin vähän Gretalle, tosi nopeasti vain. Sitten käännyin ja puolittain juoksin portaat alas. Vieläkin oli jännittynyt olo, mutta samalla jotenkin hyvä.


// Cyan siis poistui. Kiitokset pelistä! ^^ //

[Greta Glaris]

Seurasi hiljaisuus jonka aikana minä vain kamppailin ajatusteni kanssa ja Cyan vilkuili taivaalle. Sitten Cyan sanoi että hänen pitäisi lähettää veljelleen pöllö. Ja sitten vielä että ensin se pitäisi kirjoittaa.
Nostin hiukan kulmiani, mutta nyökkäsin. Ehkä tästä kannattaisi jatkaa myöhemmin. Ja olin luvannut Alicelle ja Sophialle olla heidän kanssaan tänään, joten ehkä tästä nyt oikeasti piti lähteä johonkin päin. Vilkaisin Cyania ja pohdin pitäisikö tehdä jokin lämpimämpi hyvästely, mutta en minä viitsinyt. Jotenkin minusta tuntui ettei Cyanin kaltainen poika välttämättä pitäisi siitä. En tiennyt, mutta näin arvelin. Ehkä kysyisin Alicelta neuvoa, hän oli 16 ja hyvin kokonut poika jutuissa.
Sitten yllättäen Cyan sanoi: "Mut joo... moikka sit" ja sitten hyvin hitäästi hän alkoi lähteä. "Moikka...nähdään" huikkasin vielä perään. Cyanin mentyä jäin vielä tuijottamaan iltataivasta. Hymy hiipi huulilleni ja olin kaikesta huolimatta tyytyväinen tapaamiseen. Se oli ehkä ollut hieman nolo, outo ja kiusallinen, mutta hälläväliä. Olin saanut välimme sovittua ja hiukan enemmänkin. Vieläkin hymyillen lähdin portaita alas pois pöllölästä.

//Kiitoksia itsellesi hyvästä pelistä :3//

[Mila Molina]

Kiitos hienosta roolipelistä!

Greta Glaris, Pouffsouffle: 17 + 5 = 22 p
Cyan Grenier, Serpentard: 16 + 5 = 21 p