"Öh..kyllä kai joskus on ollut, mutten tiedä heistä juurikaan mitään", Melinda vastasi. "Joo okei", vastasin lyhyesti Melindalle.
Meidän välillemme syntyi varmaan sekunnin kestävä hiljaisuus, mutta mielestäni se oli jo kestänyt liian kauan. "Oli tosi hauska tavata", sanoin pirteästi tytölle.
Hyppelin pois kirjastosta syli täynnä kirjoja. Meistä ei tullut varmaankaan ystäviä, mutta hauska joskus keskustella edes jonkun kanssa. Tyttö oli ollut koko ajan hieman viileä. Ehkä hän pelästyi liika energisyyttäni tai ei muuten tykännyt minusta. Tai olihan sekin mahdollista, että tyttö ei vaan ylipäätään ollut mikään sosiaalinen ihminen.
Luin koko matkan makuusaliin asti, jota ei välttämättä olisi kannattanut tehdä, koska törmäilin ainakin kahteenkymmeneen ihmiseen.
Vihdoinkin, kun olin päässyt makuusaliin hyppäsin sänkyyni lukemaan. Luin ja luin kunnes eräs tyttö tuli sanomaan, että nyt on ruoka.
//Tämä oli viimeinen viestini. Kiitos mahtavasta peliseurasta!/
