Heräsin kahdeksalta. Minua väsytti vieläkin. Päätin kuitenkin nousta. Tiesin, että liian väsyneenä minusta tulee ärhäkkä, mutta en välittänyt. Tänään olin menossa yhden pojan kanssa huispausta. En muistanut mikä hänen nimensä oli. En oikeastaan muistanut melkeinpä mitään viime tapaamisestamme.
Haukottelin ja vaihdoin mustasta yöpuvustani pinkkiin toppiin ja mustiin legginsseihin. Laitoin vielä pinkit lenkkarini jalkaan ja lähdin lenkille. Yleensä en olisi jaksanut, mutta tänään oli tulossa niin hauska päivä, että halusin aloittaa sen energisesti.
Hölköttelin hetkisen ja otin pikku spurtteja välissä. En ole mikään hyvä kestävyys juoksija, joten istahdin puolessa välissä tulevalle penkille. Olin todella hyvällä tuulella. Istuin siinä pari minuuttia ja mietiskelin vieläkin outoa tapausta tällä viikolla, kun tapasin pojan. Olin miettinyt sitä koko viikon. Olin tehnyt muistiinpanoja muistamastani ja yrittänyt selvittää tapausta. Jatkoin matkaa vieläkin mietiskellen.
Astuin ovesta sisälle huohottaen. Kello oli varttia vaille yhdeksän. Nälkä kurni mahassani. Pysähdyin suurten salin ovelle ja haroin hiuksiani. Astuin sisään heiluttellen niitä. Poseerasin ja menin Serpentardien pöytään. Otin lautaselleni viinirypäleitä ja ruisleipää. Otin vesikannun ja kaadoin vettä lasiin. Puolet meni ohi ja kirosin kuiskaten. Vieressäni istui paras ystäväni Clara Dumont. "Moi Siniraita!", sanoin ystävälleni hymyillen hänelle. Ystävälläni oli sininen raita muuten blondeissa hiuksissaan, joten olin antanut hänelle lempinimen Siniraita. Keskustelimme hetken aikaa kunnes olin saanut syötyä. Lähdimme yhdessä suurten salista ulos juoruillen. Meidän mukaan tarttui myös Dory Lopez Gryffondoorista, Louise Andre myös Gryffondoorista, Michelle Roux Pouffsoufflesta, Selena Bonnet ja muita Serpentardeja.
Olimme Serpentardejen oleskeluhuoneen lähistöillä, kun erosimme muista mennessämme tupaan. Menimme Claran kanssa meikkaamaan makuusaliin. Teimme minulle kevyen meikin ja Clara lakkasi kynteni mustaksi. Kävelimme takaisin oleskeluhuoneeseen ja juttelimme muiden kanssa.
Kello oli kymmentä vaille yksitoista. Lähdin kohti huispaus kenttää luuta kädessä. Luutani olin saanut neljätoista vuotissynttäreillä pari vuotta sitten.
Saavuin huispauskentälle. Poikaa ei näkynyt vielä. Toivoin hänen hakeneen jo kaadon.. Odottelin siinä parisen minuuttia jännittyneenä.
Vihdoinkin näin hänen kävelevän huispauskenttää, että minua kohti. "Moi hidastelija!", sanoin silloin, kun hän oli puhe-etäisyydellä. "Onhan sulla kaato vai olisko mun pitäny muka tuoda?", kysyin vielä perään. Katselin poikaa tarkasti. Hän oli komea ja jäinkin tuijottelemaan häntä hetkeksi. "Mikä sun nimi onkaan, kun en muista ja ootko jatko-opiskelija?" Kysyin pojalta hymyillen.
