Ensimmäinen kerta junassa

[Katie Chang]

Katie käveli jo täpötäydessä junassa ja mietti mitä voisi kertoa kesästä ystävilleen kun sattui kävelemään käytävän ohi jolla oli ehkä ekaluokkalainen tyttö kissan kanssa ja poika joka näytti Katien ikäiseltä tai vähän vanhemmalta, mutta silti täysin oudolta.
"Hmm, hei!" Katie näytti läsnäolonsa muille.

[Wenceslas Fabron]

Katie sanoi olevansa valmis jatkamaan matkaa ja mä virnistin vastaukseks ennen, ku lähi kävelemään sen vierel ja edes ja taas vierel eteenpäin. Tyyppei oli vaunosastois suurimmaks osaks ja se ei ollut kai mikään yllätys. Liikkuvassa junassa liikkuminen, kun oli vähän outoo. Etenki, jos meni toiseen suuntaan kuin juna. Samaan suuntaan menemine oli myös aika ihmeellistä mä jäin vähä miettii sitä, ku yritin koputella vaunosastoihin ikkunoihin ohi mennessä niille tyypeille, joihi olin jo aiemmin tutustunu.

Sit yhtäkkii joku toine ilmestyi siihen eteen ja piti jonkun miettivän äännähdyksen. Peruukin sallimissa rajoissa mä sitte käänsin mun päätä puolelta toiselle ja katoin taaksepäin, että mitä toine vois arvostella, mutta sit se sanoi jo hei. Se oli aika outoo, mutta en mä siitä tietty sanonut mitään. Mä sitte pähkäili vähän aikaa ja lopult ojensin käteni kättelemistä varten ja vastasin moi. "Oon Wenny", mä vielä lisäsin sitte, ku se kättelyvaihe oli ehkä ohi.

[Katie Delarosa]

Kävelimme käytävää pitkin, Wenny koputteli osastojen oviin ja vilkuili sisään. Minä puolestani pysyin hiljaa, enkä voinut ymmärtää miten joku pystyy noin vain puhumaan tuntemattomille. Poika näytti hieman haparoivalta toisinaan kävellessämme käytävää pitkin, vaikka minusta ei ollut mitenkään outoa kävellä liikkuvassa junassa.

Takaamme kuului tervehdys. Käännyin ympäri, samoin vieressäni seisonut Wenny. Hän pohti hieman, kunnes tervehti ja kätteli tyttöä. Lopuksi hän esitteli itsensä nimeltä. Pysyin vaitonaisena hänen takanaan, katselin tyttöä hiusteni takaa. Wenny irroitti käden vanhemman tytön kädestä. "Ai, joo. Moi. Olen Katie" esittelen itseni. Olen hieman epävarma sen suhteen, mitä pitäisi tehdä. Yritän kuitenkin pysyä suhteellisen normaalina, rauhallisena.

[Katie Chang]

Punahiuksinen poika riensi kättelemään ja Katie ihmetteli melko paljon mutta ei näyttänyt ihmetystään vaan pysyi vaan paikallaan paitsi...Niiausrefleksi. Katie niiasi ihan täysin vahingossa suunnilleen samaan aikaan kun poika sanoi:
"Oon Wenny".
"Ai, joo. Moi. Olen Katie" nuorempi, ehkä ekaluokkalainen tyttö sanoi.
"Ai, siis Katie?" Katie ihmetteli hämmästyneenä. "Kun, niin, minä olen Katie myös. Katie Chang. Se on vähän...tuota...outoa. En ole tavannut toista Katieta varmaan..Ikinä. Mutta moi!"

[Wenceslas Fabron]

Mä vähän hämäännyin, kun se toinen tyttö, jonka nimee en vielä tiennyt liikahti, ku esittelin itseni. Niiasko se? Kurtistin kulmiani, kun yritin miettii, että pitikö munkin nyt vielä kumartaa vai ei... Mutta sitten Katie jo esitteli itsensä, joten tein vain puolikkaan kumarruksen, jonka aikana hivuttauduin vähän taaksepäin. Veli olisi varmaan kumartamisen jälkeen vielä tarttunut toisen kämmeneen ja vienyt sen suunsa luo, kohteliaasti. Mutta mä en ollut veli ja se oli ehkä hyvä näin.

Kävi ilmi, että sen toisenkin tytön nimi oli Katie. Aika outoa. En ollut ikinä tutustunut ketään, jolla olisi sama nimi kuin jollain toisella. Servankaan ei osannut heti nimetä ketään tunnettua, jolla olisi sama nimi kuin hänellä - hänen ittensä lisäks tietty.

Kun toiset halus kai vielä käytävässä seistä ja jutella, mä tartuin yhteen vaunuosastoon vievään kahvaan kiinni. Jos ei ois pitänyt mistään kiinni, tuntu siltä kuin vaan olis kaatumassa ihan just. Se saatto olla jotain hämäystä, mutta kuitenki se tuntu siltä. En mä ole aiemmin kauheasti ollu junassa ja silloinkin lähes aina istunut jossai enkä vain seissyt. Tänhän junamatkan pitiki kestää kai aika pitkään. Jalat ei kestäis seistä koko aikaa, mutta en mä vielä valittanut mitään.

[Mila Molina]

Harmi, että peli jäi kesken!

Katie Delarosa, Serpentard: 13 p
Wenceslas Fabron, Serdaigle: 13 p
Katie Chang, Pouffsouffle: 2 p