Kylmääkin kuumempi työhaastattelu

[Mila Molina]

Rehtori Molina silmäili luokkahuonetta hieman kiusaantuneena. Hän kyllä tiesi, ettei luokkaa oltu käytetty hetkeen, ja että siellä saattaisi olla hieman ylimääräistä tavaraa väärillä paikoilla, mutta hän ei osannut odottaa mitään tämän kaltaista. Sivuhyllyillä oli kaikkea mahdollista vanhoista kattiloista ja pannuista sulkakyniin, rikkinäisiin kirjoihin ja tyhjiin alumiinipurkkeihin. Lisäksi siellä vaikutti olevan pölyä tuplasti enemmän kuin koulun muissa luokissa oli ikinä ollut. Kotitonttuja täytyisi käydä torumassa heti paikalla.

Ehkei huone ollut todellisuudessa niin rähjäisessä kunnossa kuin miltä se kuulosti, mutta tämän järjestelmällisen ja siistin naisen silmiin se näytti kaatopaikalta. Onneksi Alphonsen reaktio ei ollut kovinkaan kummoinen, ja vaikutti siltä, että tuo oli varsin tyytyväinen saamaansa luokkatilaan.

"Voimme käydä katsomassa työhuonettasi, se sijaitsee tuolla takana", rehtori ilmoitti ja osoitti luokan perällä olevaa ovea. Hän lähti astelemaan kohti osoittamaansa suuntaa, ja kengänkantojen kopina kaikui luokassa. Hän avasi takaoven ja astui sisälle työhuoneeseen. Se oli yhtä pölyinen kuin itse luokkahuonekin, ja ainoa huonekalu, joka oli jätetty sinne, oli rikkinäinen parisänky. "Hmm, tämäkin huone vaatii hieman järjestelyä", nainen ilmoitti katsoi miestä silmiin. Hienoinen puna levisi hänen kasvoilleen. Taikakoulu Châteaulla oli hyvä maine laadukkaana oppilaitoksena, joten oli hivenen vaivaannuttavaa esitellä kyseiset tilat uudelle professorille.

[Alphonse Drake]

Professori Molinasta näki, että tuo ei ollut tyytyväinen huoneen vallitsevaan tilaan. Tuo ei selvästikään pitänyt liasta. Alphonse sen sijaan näki huoneessa sen lukuisat mahdollisuudet sotkun sijaan. "Tämä luokkahuone on täydellinen", hän totesi naiselle hymyillen. "Tai siis, tästä tulee, kunhan pääsen siivoamaan", hän vielä lisäsi.

Sitten professori Molina ehdotti työhuoneeseen vilkaisemista. Nainen meni jälleen edeltä ja Alphonse seurasi perässä. Huone oli lähes tyhjä rikkinäistä parisänkyä lukuun ottamatta. Sängyn saisi kyllä korjatua yksinkertaisella loitsulla. Vilkaisu rehtoriin kertoi tuon kasvojen hieman punertuneen, eikä Alphonse voinut itselleen mitään.

"Kuinkas sängylle on näin käynyt?" hän kysyi hieman vihjailevaan sävyyn ja sovitti kasvoilleen ääneen yhteensopivan hymyn.

[Mila Molina]

Rehtori Molina oli hivenen yllättynyt Alphonsen mielipiteestä luokkahuonetta kohtaan. Tuon mielestä luokkahuone oli täydellinen, tai tulisi sellaiseksi, kunhan tuo pääsisi siivoamaan. Oli mukavaa, että mies osasi olla noin optimistinen, koska nainen itse oli sellainen erittäin harvoin. Luultavasti huone tarvitsi muutakin kuin pientä pölyjen pyyhkimistä tullakseen täydelliseksi, mutta eiköhän mies osaisi tehdä siitä mieleisensä.

Vähintään yhtä yllättynyt nainen oli miehen seuraavasta kysymyksestä. Tuo kysyi, kuinka sängylle oli näin käynyt. Rehtori punastui entisestään ja vei katseensa miehen silmistä pois, sängyn suuntaan. Kysymys oli täysin odottamaton, sillä miehellä ei ollut aikaisemmin tapana mennä yksityiskohtiin. Nainen ei voinut olla huomaamatta miehen vihjailevaa puhetyyliä sekä omituista hymyä, joka levisi tuon kasvoille. Vaikutti aivan kuin mies olisi flirttaillut hänelle! Rehtori punastui vielä vähän lisää ja varoi vilkaisemasta Alphonsen suuntaan. Mies vaikutti tällä hetkellä todelliselta naistenmieheltä, ja tuon seksuaalisesta suuntautumisesta oli nyt vahvoja epäilyksiä; homoseksuaali tuo ei ainakaan ollut. Nainen hengitti muutaman kerran oikein syvään, ennen kuin kykeni puhumaan.

"Luultavasti siinä on tehty jotain sellaista, mikä on saanut sängyn hajoamaan", nainen vastasi sen enempää miettimättä ja tajusi vasta sitten, mitä oli sanonut. Hänen sanansa olivat kuulostaneet aivan vääriltä. "Tarkoita siis... että... siinä on kenties nukkunut joku... ja sitten... itseasiassa en tiedä, mitä sille on tapahtunut. Professori Lehtinen lienee sen viimeisin käyttäjä, joten hänellä on parempaa tietoa tämän huoneen tapahtumista", rehtori sanoi sekoillen sanoissaan. Luultavasti sänky oli hajotettu taikuudella tai vastaavaa, sillä tuskin professori Lehtinen kykeni sirolla koollaan muunlaiseen hajottamiseen.

Rehtori ei tiennyt, pitäisikö hänen nauraa asialle, hävetä sitä, moittia miestä ajattelemattoman kysymyksen esittämisestä vai tehdä jotain ihan muuta. Niinpä nainen alkoi ottaa jo askelia oven suuntaan. Ehkä paras ratkaisu olisi poistua huoneesta pikkuhiljaa.

[Alphonse Drake]

Alphonse oli oikeastaan tyytyväinen, saadessaan professori Molinan punertamaan entistä enemmän ja änkyttämään. Suloista. Alphonse näki naisen siirtyvän ovea kohti ja astahti tuon ja oven väliin, aivan naisen eteen. Alphonse kohotti vasemman kätensä ja asetti sen lempeästi naisen leualle ja poskelle, sormi huulia sivellen. Miehen kasvot siirtyivät lähemmäksi naista ja lopulta hän painoi hellän suukon naisen huulille. Tuo suukko ei kestänyt kauaa, kun Alphonse vetäytyi kauemmaksi.

"Anteeksi, minun täytyy lähteä vaihtamaan palohälyttimen paristot", han sanoi naiselle ja lähti kiireellä pois koulusta.

//Kiitos pelistä, tämä oli Alphonsen osalta tässä

[Mila Molina]

Tuntui, etteivät mitkään lähihetken kohtaukset olleet menneet niin kuin rehtori Molina oli itse ajatellut. Alphonsen tapaaminen oli alkanut normaalisti, mutta sitten tapahtumat olivat käyneet hieman kummallisiksi. Ensiksi mies oli tarjonnut naiselle hapankorppuja, sitten tuo oli esittänyt hänelle todella hämmentävän kysymyksen ja lopuksi vielä flirttaillut. Seuraavaksi tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka meni omituisuudellaan kaiken aikaisemman yli.

Ennen kuin rehtori ehti ovelle saakka, Alphonse siirtyi nopeasti naisen ja oven väliin. Mies tuli aivan lähelle naista, siirsi kätensä naisen kasvoille, siveli hänen huuliaan ja lopulta suuteli hellästi. Rehtori ei kyennyt tekemään hetkeen mitään. Hän vain seisoi paikoillaan kädet sivuillaan ja tuijotti tyhjyyteen. Tapahtuma oli niin absurdi, ettei sitä pystynyt hetkeen käsittämään. Tuntui siltä, että se oli vain unta tai että nainen oli elänyt aivan jonkun toisen ihmisen elämää. Aistit menivät aivan sekaisin ja ajantaju hävisi.

Pian rehtori tajusi, että Alphonse oli häipynyt. Naisella oli hämärä muistikuva siitä, että mies oli puhunut jotain palohälyttimestä, mutta tarkempia yksityiskohtia hän ei muistanut. Rehtori vei kätensä huulilleen, siihen kohti, johon Alphonse oli häntä suudellut. Mies oli maistunut hapankorpulta ja tuon kosketus oli tuntunut hyvältä.

Nainen lähti astelemaan pois työhuoneesta ajatellen äskeisiä tapahtumia. Hänen kasvoilleen levisi outo hymy, jollaista näki tämän naisen kasvoilla erittäin harvoin. Juuri tämänkaltaisia sattumuksia hän kaipasikin omaan harmaaseen arkeensa - pientä piristystä, jollaisia hänellä oli ollut nykyään vain harvakseltaan. Rehtori oli yllättynyt siitä, kuinka Alphonsen kaltainen mies pystyi olemaan kiinnostunut hänen ikäisestään naisesta, olihan heillä ikäeroa 13 vuotta. Ehkä mies oli huomannut tässä naisessa iän tuomaa varmuutta ja sellaista kauneutta, jota muut koulun henkilökunnan jäsenet eivät olleet huomanneet.

Joka tapauksessa nainen oli viimeistään nyt täysin sitä mieltä, että oli paikannut juuri oikean henkilön riimujen opettajaksi. Tämä mies oli enemmän kuin täydellinen kyseiseen tehtävään.

// Kiitos mukavasta ja hämmentävästä pelistä :D //

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!

Mila Molina: 29 + 5 = 34 p
Alphonse Drake: 16 + 5 = 21 p