Kirjat ovat todellista taikuutta

[Maebh Coleman]

// Siirrelläänkö peliä parin seuraavan vuoron aikana kohti loppua? :) Voidaan tietysti jatkaakin, mutta ollaan aika hyvin saatu tytöille tekemistä ja kesäpeliä olisi kiva saada loppuun pois syksyn tieltä. //


Katselin syrjäsilmällä Opalin kaakaomukia, joka oli makeiden herkkujen perikuva. Kermavaahdot, suklaahiput ja kaikki. Vaahtokarkkeja myöten. Vaikka äidin omenaherkusta tykkäsinkin, jopa tuollainen makeus olisi ollut minulle liikaa.

Naurahdin tytön kommentille ja yritin hieman siivota sotkua servetillä.
"Ehkä pöytä innostuu ja siitä tulee kahviaddikti", heitin vastaukseksi virnistäen. Kotona sai vain ja ainoastaan teetä (isän ja äidin vaatimus), joten kaipa minäkin ihastuin uuteen tuttavuuteen, kahviin, kun ensi kerran sitä sain. Juttelimme rauhassa koulusta ja kuuntelin kiinnostuneena, kun Opal puhui. Hän oli minua vanhempi ja tietysti Château oli hänelle jo tuttu. Kaikki vinkit, joita saattaisin saada, olisivat varmasti hyödyksi.

Ah, taikomaan. Olisi ihanaa taas päästä käyttämään sauvaa ja hoitaa asioita helpommin. Mitenköhän minustakin oli näin muutaman vuoden aikana tullut taikuudesta näin riippuvainen, etten halunnut hoitaa asioita jästien tavalla?

Opalin hymy lupaili minulle hyvää kouluvuotta, jos vain pysyisin opiskeluissani mukana. Hymyilin hänelle takaisin niin, että hampaat näkyivät. Oli mukavaa saada varmistusta joltakulta, jolla oli jo kokemusta koulusta, johon olin menossa. Olisihan paikka voinut pahimmassa tapauksessa olla tosi tylsä tai täynnä karmeita opettajia. Yksi asia minua vielä huolestutti.

"Onko Châteaussa kinaa tupien välillä?" kysyin varovasti ja yrittäen muotoilla asiani oikein. "Tylypahkassa tuvat olivat välillä... no, aikamoisessa sodassa. Se rikkoi koulun yhtenäisyyttä ja oli oikeasti tosi ikävää. Haluan vain tietää ennalta, jos joudun johonkin kärhämään..."
Toivoin tosiaan, etten joutuisi. Mutta olisi hyvä tietää, jos jokin tupa vihaisi minua jo ennalta, osaisimpahan varautua ja pistää kampoihin.

[Opal Calypso]

// Tietenkin, piti itsekin juuri tässä vuorossa kysyä että jos alettaisiin lopetella :D seuraava roolini on luultavasti viimeinen. (ei siis vielä tämä)

Punapää pyyhki kaatunutta kahviaan pois pöydän pinnasta ja naureskellen heitti vastauksen minulle.
"Ehkä pöytä innostuu ja siitä tulee kahviaddikti", tämä sanoi virnuillen.
"Kannattaa varoa.. Pöytä kaataa tästä lähtien itse muiden kahvit päälleen. Saat nyt ihmiset tuhlaamaan rahaa kahviin, jota eivät edes saa juoda. Ehkä tästä pöydästä tulee yhtä suuri mysteeri, kuin Loch Ness - hirviöstä. Ihmiset luulevat että pöytään on langetettu kirous, vaikka tämä haluaakin vain hieman aamukahvia.

Juttelimme myös hieman Châteausta kouluna. Maebh aloittaisi siellä ensimmäisen vuotensa, joten olisi varmasti jännittävää ja kyseltävää olisi paljon. "Onko Châteaussa kinaa tupien välillä? Tylypahkassa tuvat olivat välillä... no, aikamoisessa sodassa. Se rikkoi koulun yhtenäisyyttä ja oli oikeasti tosi ikävää. Haluan vain tietää ennalta, jos joudun johonkin kärhämään..." Maebh kertoi. Tämä sai minut mutristamaan huuliani ja kulmakarvojani.

"Tuohon on vaikea vastata.. Mielestäni useimmiten tuvat tulevat ihan hyvin toimeen keskenään. Tietenkin jokaisessa tuvassa on niitä yksilöitä, jotka pitävät muiden tupien porukkaa tyhmänä tai vähempiarvoisina," Sanoin huokaisten ja siirsin katseeni kaakaomukiini. "Varsinkin minun tupani saa paljon vihaa niskaansa. Ainakin omasta mielestäni. Minua ei yksittäisesti ole kiusattu, mutta minun tupaani pidetään niinsanotusti jämätupana. Et sovi muualle, niin olet sitten meidän tuvassa. Minusta se ei pidä paikkaansa. Ja ennenkuin kysyt niin olen Pouffsoufflessa. Uskollisuuden tupa."

Nostin lopulta katseeni Maebhiin. "Tiedätkö jo missä tuvassa sinä olet? En ole varma kerrotaanko teille vaihtareille tupa jo heti, vaiko vasta kun kouluun saavutte. Vai määrittyykö tupa jotenkin entisestä koulustasi."

[Maebh Coleman]

// Jeps, tämä on varmaan omalta osaltani viimeinen viesti. :) Kiitos ihanasta peliseurasta, tämä on ollut mahtavan hauskaa! <3 //


Kun kuuntelin Opalin puhetta koulun tuvista, minulle tuli paha mieli koko järjestelmän vaikutuksista. Että joku saattoi pitää yhtä ryhmää vain jämätupana niille, joita ei muualle muka huolittu. Itse en uskonut moiseen ja olin aina toitottanut kavereille kotipuolessakin, ettei Tylypahkassa ollut mitään aihetta vähätellä jotakuta tupaa. Harmi, jos samoja asenteita ilmeni toisinaan Châteaussakin.

Hetken minun teki mieli halata Opalia, kun hän puhui hiljaisesti ja katseli kaakaomukiaan. Hän oli Pouffsoufflessa, se sai minut muistelemaan tuvan teemavärejä. Kulta ja musta. Uskollisuuden tupa.
En taatusti antaisi kenenkään mollata hänen tupaansa. Sisälläni paisui lämmin tunne, joka yllytti melkein kiukkuun tuntematonta kohtaan. Kukaan ei sanoisi pahaa sanaa ystävieni tuvasta minun kuulteni.

"Olen Gryffondorissa", vastasin tytön kysymykseen. "En tiedä, vaikuttiko edellinen tupani asiaan, mutta luulen, että niillä piirteillä on ainakin jotain tekemistä lajittelun kanssa. Minut lajiteltiin, kun kävin viime keväänä tutustumiskäynnillä koulussa. En tiedä, tekevätkö muut oppilaat samoin."

Olin hörppinyt kahvini ja nyt pyörittelin mukia käsissäni. Laskin sen takaisin pöydälle, jotta en vain tulisi vaikka pudottaneeksi sitä.
"Pidetään me ainakin yhtä", sanoin hymyillen ja toivoin piristäväni toista. "Minusta sellaiset tupakinat ovat ihan turhia, perustuvat stereotypioihin, joita sitten muut vaan pitävät yllä."

Vilkaisin taas kelloa, tällä kertaa kahvilan seinältä. Minun pitäisi tosiaan lähteä, ettei täti hätääntyisi, kun ei löytäisi minua. Nousin varovasti tuolistani ja sen jalat rahisivat maata vasten. En oikein tiennyt, miten toimia. Olisinko voinut halata vai pitäisikö ojentaa kättä? Tyydyin iloiseen virnistykseen, pidinhän tätä jo orastavana ystävyytenä.
"Taitaa olla jo lähdön aika. Kiitos, että olit seuranani", sanoin Opalille hymyillen. Tuntui jopa hieman haikealta lähteä. "Minun täytyy pitää kiirettä, lupasin tädilleni, että olen ajoissa, kun hän tulee hakemaan minua."

Kirjamessut olivat olleet aika mukava, rauhallinen seikkailu, joka sopi minulle oikein hyvin. Kevät oli ollut jo tarpeeksi täynnä draamaa ja tuleva syksy jännitti sitäkin enemmän. Kiskoin painavan laukun olalleni ja huiskautin kättäni vielä hyvästiksi.

Minulla oli ollut mahtava, kesäinen iltapäivä tytön seurassa. Toivoin tosiaan näkeväni Opalin vielä uudelleen.

[Opal Calypso]

// Kiitos tosiaankin! Ehkä joskus tulee vielä tilaisuus tytöille tavata :) vaikkapa koulussa.//


"Olen Gryffondorissa", Maebh vastasi kysymykseeni. Hmm.. Gryffondor. Rohkeuden ja ritarillisuuden tupa. Hymyilin pienesti ja nostin kaakaomukin suulleni, juoden sitten loputkin kaakaosta. Tietenkin tyttö kuului sinne, olisihan se pitänyt arvata. Tyttö ei mielestäni olisi oikein sopinutkaan muihin tupiin. Ainakaan sen perusteella, mitä minä sain hänestä selville."Varmasti edellinen tupasi vaikutti päätökseen edes jotenkin. Ellet sitten kovasti ole muuttunut viimeisestä lajittelustasi." Sanoin hymyillen.

Maebh sanoi, että me ainakin voisimme pitää yhtä kaikesta huolimatta. "Tietenkin. Jos sinulle tulee jotain ongelmia koulussa, niin varmasti autan sinua. Olisi mukava nähdä sinua koulussa, vaikka emme voisikaan paljon olla keskenämme. Tupiemme vuoksi siis", vastasin tälle ja huomasin hetkellisesti olevani hieman haikeana siitä, ettemme olleet samoissa tuvissa. Tietenkin minä pidin omasta tuvastani, enkä sitä suostuisi vaihtamaankaan.

Tyttö vilkuili kelloa kiivaasti ja sanoikin sitten, että hänen pitäisi lähteä. Maebhin noustessa minäkin nousin ja työnsin tuolini pöydän alle."Kiitos itsellesi. Kanssasi oli todella mukavaa." Vilkutin sitten punapäälle hyvästit ja käänsin smaragdinvihreät silmäni poispäin toisesta. Minunkin olisi varmasti aika suunnata kotia kohti, koska en kuitenkaan mitään järkevää täällä tekisi.

Käännyin hetkenkuluttua katsomaan vielä taakseni, mutta Maebh ei enää huomannut hymyäni.
"Al het beste voor u, vriend.", sanoin hiljaa ilmaan kuiskaten ja toivoin sanojeni tavoittavan vielä hänet, vaikka hän tuskin niitä ymmärtäisikään.

(Al het beste voor u, vriend = Kaikkea hyvää sinulle, ystävä)

[Mila Molina]

Maebh Coleman, Gryffondor: 41 p
Opal Calypso, Pouffsouffle: 35 p

Laadukasta tekstiä ja upean pitkiä peliviestejä, kiitos pelistä!