Eksymistä metsään ja uusia tuttavia

[Angelette Marfan]

//Mukaan Ambere (en nyt muista hänen sukunimeään).//


Kävelin ulkona, metsän vieressä. Isabellellä oli pitänyt kiirettä, joten mokoma serpentard ei ollut ehtinyt nähdä minua. Totta kai, minähän olen pikkuvauva ja vielä puuskupuhkin, tuplaserkku aina roikkumassa kallisarvoisen serpentardisabellen kintereillä. Isabelle oli niin kamala! Kulkee joidenkin serpentardkavereidensa kanssa serpentardkerhoissa ja serpentardoppitunneila, eikä pouffsouffletuplaserkkua huomata. Vaikka olen koittanut monesti matkia hänen ulkonäköään, niin hän väittää muille että minä olen alkuperäinen ja hän matkija. Hiivatin Isabelle! ajattelin vihaisesti. Harmi ettei ollut mitään kiviä mitä potkia, sillä maa oli lumen peitossa. Lumen, jestas! tajusin. Muutama serdaigle katsoi minua oudosti. Olinkohan ilmaissut ajatukseni ääneen?

Noo, ajattelin, onko sillä edes väliä. Sitten siis hyppäsin lumihankeen ja tein lumienkelin. Nyt vaaleanruskea tukkani kostui lumesta. Siniset silmäni tutkivat ympäristöä. Olisiko muuta?

//Anteeksi pituus.//

[Amber Christensen]

//Mikä olisi pelin ajankohta?:)//

Olin tuona päivänä tavallista masentuneempi. En löytänyt kovinkaan paljon ilonaiheita. Ikään kuin pirteä puoleni olisi sulkeutunut omaan kuoreensa. Näköjään tämä vetäytynyt puoli ei pitänyt kylmästä, ei-niin-tapahtumarikkaasta päivästä. Aivan kuten tämä.

Lysähdin istumaan lumihankeen. Olin aiemmin maininnut ulkona olevan kylmä. Kuitenkin istuin nyt valkoisessa vaipassa. Maa oli kimaltavan verhon vanki. Aurinko tosiaan loi säteitään lumelle niin, että se sai sen kimaltamaan kauniisti. Mikään kaunis ei kuitenkaan saanut minua paremmalle tuulelle. Olin vain yksinkertaisesti noussut väärällä jalalla.

Minulla oli kuitenkin myös ties kuinka mones syy olla synkkä: olin juuri saanut haukut eräältä professorilta myöhästyessäni jo kolmatta kertaa peräkkäin. Vanhempani olivat myös lähettäneet vihaisen kirjeen. Työnsin käteni takkini taskuun ja vedin esiin paperinpalan.

Amber,

Saimme kuulla viimeisistä myöhästymisistä ja läksyunohduksistasi. Kai ymmärrät että tälläinen peli ei vetele. Koulu menee tällä hetkellä Tee nämä-listasi edelle. Emme halua tyttäremme koulumenestyksen laskevan luvattoman alas.

Ja päläpälä...

Rypistin kirjeen pieneksi palloksi nyrkissäni ja paiskasin sen hankeen. Kirkaisin. Se sai oloni aina paremmaksi. Jäin istumaan lumihankeen kädet puuskassa.

[Mila Molina]

Lukitaan ja pisteytetään keskeneräisenä.

Angelette Marfan, Pouffsouffle: 1 p
Amber Christensen, Pouffsouffle: 2 p