// Peli Opal Calypsolle ja Paul Thomakselle. Peli sijoittuu Maanantaille, 5. syyskuuta
Toinen kouluviikko oli alkanut ja viimeiset oppituntini olivat loppuneet tunti sitten. Viimeisenä oppituntina minulla oli yrttitietoa ja olinkin siitä suoraan lähtenyt koulun kirjastoon opiskelemaan joitakin yrttejä. Tarkoituksenani oli löytää luonnossa esiintyviä yksilöitä ja myöhemmin lähtisin niitä pihamaalle etsimään ja tutkimaan.
Vein ottamani kirjat paikoilleen ja asetin muistiinpanovälineet mustaan reppuuni juomapulloni viereen. Uskoin että olin imenyt aivoihini jo tarpeeksi tietoa, jotta pystyisin tunnistamaan edes yhden vapaana kasvavan yrtinpoikasen. Seuraavana suuntasin tienu ulos ja vein vaalean käteni silmieni eteen auringonpaisteen takia. Ilma ei enää ollut kesäisenlämpöinen, mutta aurinko osasi silti porottaa taivaalla ja sai jotkut tytöt pitämään yllään vielä aika vähäisiä vaatteita vapaa-aikanaan. Mielestäni ei ollut maailman tärkeintä pysyä muodin perässä, etenkään jos se oletti että pitäisin kylmällä säällä napapaitaa ja shortseja joista puolet takamuksestani vilkkuu ulos.
Asetuin pihamaan rajalle ja ympäriltäni kuului nuorten huutoja huispauskentältä. Siellä oli luultavasti osa minunkin ystävistäni, mutta itse en välittänyt lentämisestä joten miksi siellä viettäisin aikaani? Asetuin polvilleni maahan ja avasin laukkuni. Ensimmäisenä otin vesipulloni ja kulautin ihanat kylmät kulaukset vettä sisuksiini. Seuraavana ojennauduin tutkiskelemaan kasveja hellävaroen, yrittäen verrata niitä kirjoissa näkemiini kuviin. Kaukainen huuto ei häirinnyt tekemisiäni, mutta jostain läheltäni kimposi kahden pojan juttelua ja se häiritsi keskittymistäni.
Käänsin pääni äänen suuntaan ja heilautin punaisia hiuksiani kärttyneenä, kunnes yhtäkkiä tunsin sydämessäni kummallista paloa. Vähän matkan päässä minusta seisoi vaaleanruskeahiuksinen poika, jonka siniset silmät tuntuivat välkehtivän kauniisti toisen hymyillessä. Nousin jaloilleni ja pyyhkisin multaa polvistani. Yllättäen minulla oli kova tarve puhua tuon pojan kanssa. Jätin laukkuni niille sijoilleen ja otin nopeita askeleita tätä ilmestystä kohti, oikeastaan melkein juoksin kaksikon vierelle.
"Hei, olen Opal. Mikä sinun nimesi on?" Kysyin samalla kun vihreä katseeni vilkaisi nopeasti pojan ylhäältä alas. Mieleni teki asettaa käteni poikaa vasten, mutta kaikesta hassusta olosta huolimatta osasin kuitenkin käyttäytyä kohteliaasti. Ainakin jotenkuten. Räpyttelin tummia ripsiäni ja hymyilin vallattomasti samalla kun odotin pojan puhuvan jotain.

