Vahingolliset ajatukset eivät ole vahinko

[Günther Schwillinger]

Mukana olevat hahmot: Lucy Becket ja Günther Schwillinger
Ajankohta: Huhtikuun 27. vuonna 2018
Tapahtumapaikka: Rehtori Schwillingerin toimisto
Juoni: Rehtori on kutsunut Lucy Becketin keskustelemaan toimistoonsa, sillä hän tahtoo varmistaa tämän uskollisuuden ja kuuliaisuuden.

Günther Schwillinger istuskeli rehtorinpöytänsä takana ja odotti. Hän odotti oppilas Lucy Becketin saapumista. Kuten Noah Andersson, Ruth Rousseau ja moni muu, neiti Becketkin oli osoittanut kapina-aikeiden merkkejä. Tuollaiset vahingolliset ajatukset pitäisi kitkeä pois ennen kuin ne pääsisivät rehottamaan ja kasvamaan.

Schwillinger kyllä tiesi, että erilliset kapinalliset ja mahdolliset toisinajattelijat oli kitkettävä ennen kuin heidän määränsä kasvoi, ja heistä tulisi ongelma. Oli oltava tarpeeksi tiukka, mutta samalla oli pakko toimia varovasti ja kulissien takana. Liian avoin ajojahti kääntyisi lopulta metsästäjää itseään vastaan.

Mies oli onnistunut jo uudistamaan koulua kovalla kädellä. Hamesuositukset, muu pukukoodi, uusi järjestys ja usein tehtävät nimenhuudot olivat muokanneet koulua. Mies oli todella ylpeä saavutuksistaan. Hän tosiaan tekisi koulusta paremman.

Kellon viisarit liikkuivat Güntherin vilkaistessa niitä. Missä Becket oli? Ellei neiti näyttäytyisi, olisi oltava paljon ankarampi ja se ei olisi tietenkään hauskaa kummankaan kannalta. Kovat keinot olivat valitettavia, mutta joskus myös välttämättömiä.

//Pahoittelen lyhyyttä, en tiedä, miksi tämä takkusi näin pahasti. :'D Helle käy aivojen päälle. //

[Lucy Beckett]

//Eipä mitään. En olisi itsekään ehtinyt tätä aiemmin vastailla.//

Perjantai. Lucy olisi jo mieluusti nauttinut vapaasta iltapäivästä ja alkavasta viikonlopusta, mutta hänet oli kutsuttu tohtori… rehtori Schwillingerin toimistoon. Miksi? Hän ei voinut ymmärtää. Oliko entisellä koululääkärillä jotain sanottavaa hänen sairaalasiivessä apuna viettämästään ajasta? Hän oli yrittänyt pysyä poissa miehen jaloista parhaansa mukaan, mutta ehkä jokin rikka kuitenkin oli jäänyt hiertämään.

Hän olisi tuhannesti mieluummin mennyt keskustelemaan rehtori Molinan kanssa, jos hänen oli pakko rehtorin kanssa puhua. Mikä tahansa oli toki parannus pimeyden velhojen aikaan, mutta hän ei ollut lainkaan varma, oliko tohtori Schwillinger rehtorina riittävä muutos. No, ainakin anarkian tilalle oli tullut kuria ja järjestystä, mutta monesti Lucy oli miettinyt, oliko tämä enää koulu vai sittenkin sotilasakatemia. Pelko oli korvautunut toisenlaisella pelolla. Hän tahtoi professori Molinan takaisin rehtoriksi. Aamuisella ennustuksen tunnilla hänet oli vallannut suuri suru hänen katsellessaan rehtorin virasta erotettua professoria. Koko farssin täytyi olla silkkaa väärinkäsitystä. Taikaministeriö oli ylireagoinut ja rajusti.

Pelko ja epäilys tekivät askelista raskaat hänen suunnatessaan kohti rehtorin toimistoa. Hän ei ollut kehdannut kertoa kenellekään saaneensa kutsun rehtorin puhutteluun. Sehän se oli. Puhuttelu? Ennen niin säntillisen serdaiglen omatunto pärähti jälleen soimaamaan. Hän ei ollut valloituksen päättymisen jälkeen pimeyden voimilta suojautumisen tunneille. Hän ei ollut kyennyt. Ajatus tuntui liian mahdottomalta. Jatkuva lintsaaminen - kurssin kesken jättäminen, Lucy tahtoi täsmentää - olisi varmasti riittävä syy puhuttelulle. Ja hänen viimeaikainen opintomenestyksensä muutenkin… Vuosi uudessa koulussa, uudella kielellä olisi ollut raskas ilman pimeyden velhojen hyökkäystäkin. Kevään lopussa häämöttävät S.U.P.E.R.-kokeet kammottivat Lucya. Hyvä, että hän osasi kirjoittaa edes tutkinnon nimen ranskaksi! Ajatus kuristi kurkkua.

Hän pakotti itsensä kulkemaan kohti toimistoa. Hän oli kadottanut ajantajun kirjastossa. Askelia oli pakko kiiruhtaa. Tummanruskeat kiharat olivat aamusta saakka luikerrelleet tietään vapauteen letiltä, ja hän pyyhkäisi sinnikkäimmät karkulaiset korvansa taa. Hän pysähtyi oven taa ja korjasi solmiotaan pikaisesti, ennen kuin koputti oveen. Vatsa tuntui kiertyvän ympäri. Kai hän oli ajoissa? Ei kello voinut olla kuin korkeintaan pari minuuttia yli... Hermostuneisuus sai vaihtamaan painoa levottomasti jalalta toiselle. Ja miksi pohjettakin piti juuri nyt kutittaa niin vietävästi?

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Günther Schwillinger: 2 p
Lucy Beckett, Serdaigle: 3 p