Joskus elämä on etupyllystä

Joskus elämä on etupyllystä

ViestiKirjoittaja Rain Savage » 25 Syys 2018, 12:04

Mukana olevat hahmot: Rain Savage, Zselyke Auvray, Léon Sauvage & ?
Ajankohta: Tiistai-ilta 25.9.2018
Tapahtumapaikka: WC-tilat/ käytävä
Juoni: Rain luulee kuolevansa aka hänellä alkavat menkat.
Varoitukset: Sisältää synkkää, outoa ja kenties hieman kiusallista sisältöä. Pelin tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään kuten tyttöjä/ naisia tai transsukupuolisia.
Muuta: Vapaa aloitus johon saa tulla mukaan kuka haluaa. Peliin mahtuu muutama hahmo Rainin lisäksi.


Aluksi verta oli ollut tosi vähän. Rain oli vain ajatellut tömähtäneensä hieman turhan kovaa linnan seinämää vasten lennellessään varomattomasti luudalla tuntien jälkeen. Se oli varmaan jokin pieni sisäinen verenvuoto, josta tuskin tarvitsi välittää sen enempää kuin tunkea vessapaperia pikkareihin. Eihän häntä edes sattunut mihinkään.

Noin tunnin kuluttua tilanne oli kuitenkin jo aivan toinen. Verta tuli paljon. Rain oli taas WC:ssä ja yritti yhä tyrehdyttää vuotoa paperilla. Ja nyt se sattui. Vatsaa särki koko ajan, ja kipu tuntui leviävän omituisesti alaselkään ja reisiinkiin. Rainia oksetti, ja välillä ala-vatsaan iski niin voimakas kramppi, että oli vaikea pysyä pystyssä. Tyttö vajosi vessan lattialle ja joutui uhraamaan illallisensa pytylle. Olo oli yksinkertaisesti hirveä. Vielä pahempi kuin silloin, jos oli unohtanut syödä pariin päivään tai ryypännyt koko yön.

Rain asteli lopulta pois vessasta kalmankalpeana ja lysähti lähimpään penkkiin. Oliko hänellä jokin äkillinen verenvuototauti vai mitä ihmettä tämä oli? Varmaankin joku sen Sliffingerin juoni, kiva pikku yllätys vielä eitoivotun sukupuolenvaihdoksen kaupanpäälle. Paitsi että hetkinen... Taialla tehdyt pitkäaikaiset sukupuolen tai iän muutokset eivät olleet mitenkään tunnettuja tai yleisessä käytössä. Rain ei ollut aiemmin tiennyt, että sellainen olisi edes mahdollista suorittaa. Mitä jos se johtuikin siitä, että kehon muutos oli kyllä tehtävissä, mutta siitä ei selvinnyt hengissä? Vaan kuolisi jotakuinkin kuukauden sisällä?

Hän oli kuolemassa, sitä tämä oli. Mitäpä muutakaan. Rain vain istui siinä ja katsoi eteensä ilmeettömänä samein silmin. Hän oli tuntevinaan jonkin pelon kouraisun vatsassaan, tai ehkä se olikin osa tätä samaa pahoinvointia. Ei Rain edes tiennyt mitä mieltä oli koko asiasta, kuolemisesta siis. Ei hän jaksanut ajatella. Mielessäkin tuntui vallitsevan jokin kovin surkea olotila. Tietysti Rain olisi mieluiten kuollut kunnon taistelussa ja vaikkapa vielä joku kaunis neito itkemässä vierellään sankarinsa perään. Ja sitten hän olisi viimeisiksi sanoikseen letkauttanut jotakin samaan aikaan todella urheaa, hauskaa ja coolia, mitä ei hänen rakastettunsa eikä maailma tulisi koskaan unohtamaan. Hänellä ei tosin ollut sillä hetkellä aavistustakaan, mitä se olisi. Mutta jos tämän kerran piti päättyä näin, niin olkoon sitten. Samantekevää.
Viimeksi muokannut Rain Savage päivämäärä 30 Maalis 2019, 15:57, muokattu yhteensä 2 kertaa
Rain Savage
 

Re: Joskus elämä on etupyllystä

ViestiKirjoittaja Zselyke Auvray » 25 Marras 2018, 22:55

// Tässä sinulle seuraa. :D //

Zselyke Auvray seisoi kerhohuoneessa olevan ilmoitustaulun edessä ja luki kerhokuvauksia. Tule päättämään oppilaiden asioista ja järjestämään hauskoja tapahtumia oppilaskunnan hallitukseen! Ei kiitos. Kirjallisuuskerhosta saisi kirjavinkkausta ja apua läksyjen, muistiinpanojen ja esseiden tekoon. Kuka hitto muka halusi tuhlata vapaa-aikaa sellaiseen? Taikaolentokerhossa pääsisi ruokkimaan, harjaamaan ja paijaamaan taikaolentoja - varmaan jotain puhpalleroita. Huispauskerhon ilmoittautumislistaan Zselyke kuitenkin kirjoitti nimensä. Tyttö rakasti lentämistä ja oli edellisessä koulussaan kuulunut tupansa huispausjoukkueeseen lyöjänä.

Gryffondortyttö sulki kerhohuoneen oven perässään ja suuntasi askeleensa kohti portaikkoja. Châteaun kerhovalikoima oli kyllä todella heikko. Ei ollut edes kaksintaistelukerhoa! Zselyken mielestä se oli älytöntä ottaen huomioon mitä Châteaussa oli edellisenä lukuvuotena tapahtunut. Luulisi, että koulu olisi ottanut tehtäväkseen turvatoimien kiristämisen lisäksi oppilaiden kouluttamisen mahdollista uutta hyökkäystä vastaan. Châteaulaisten itsepuolustus- ja kaksintaistelutaitojen tason täytyi olla todella huono, kun pieni joukko mielenvikaisia pimeyden voimien kannattajia oli saanut koulun hallintaansa tuosta noin vaan.

Käytävät olivat siihen aikaan illasta hiljaiset - ihmiset olivat suurimmaksi osaksi syöneet iltapalan Suurten Salissa ja siirtyneet sitten tupiensa oleskeluhuoneisiin. Niinpä Zselyke kiinnitti heti huomionsa tyttöjen WC:n edessä olevalla penkillä istuvaan tyttöön, joka näytti tämän mielestä epäsiistiltä ja huonovointiselta. Gryffondortyttö hidasti askeliaan, kallisti päätään ja hymyili tytölle ilkikurisesti toisella suupielellään. "Sinähän näytät hehkeältä", hän sanoi sarkastisesti.
"Tout est possible, si vous avez assez de nerf."

Zselyke Auvray, 4. luokkalainen Gryffondor

Muut hahmoni: Elicia Beaudouin, Luol Crunel, Adéléosa Dupont
Avatar
Zselyke Auvray
Oppilas
 
Viestit: 31
Liittynyt: 22 Marras 2018, 22:23
Paikkakunta: Montbéliard, Ranska
Tupa: Gryffondor

Re: Joskus elämä on etupyllystä

ViestiKirjoittaja Léon Sauvage » 27 Marras 2018, 23:34

Professori Léon Sauvage oli ollut Châteaussa nyt opettajana vähän vaille kuukauden, ja tähän mennessä kaikki oli mennyt hyvin. Hän ei ollut joutunut todistamaan minkäänlaisia sääntörikkomuksia luokan ulkopuolella, ja tunneillakin kaikki oli mennyt suurimman osan ajasta mutkattomasti. Toki häirikköjä oli aina, mutta Léon ei jaksanut katsella huonoa käyttäymistä kovin pitkään; hän heitti kaikki häiriköt luokasta pihalle ja uhkasi reputtamisella. Sen jälkeen käytös oli tähän mennessä aina parantunut. Ja jos ei olisi, Léon olisi toteuttanut uhkauksensa epäröimättä.

Tiistai oli miehen kiireisin päivä. Sen lisäksi että hänellä oli koko päivä täynnä tunteja, hänen täytyi vielä valmistella seuraavan päivän tunnit loppuun. Kun siihen lisättiin vielä viikottainen käytäväpartiointivuoro, ei vapaa-aikaa oikeastaan jäänyt. Iltapala oli ollut ja mennyt, ja sen aikana Léon oli ehtinyt lukea muutaman luvun rikosromaanista joka hänellä tällä hetkellä oli kesken, sitten oli jo pitänyt kiirehtiä kiertämään linnan sokkeloisia käytäviä. Sitä hän tälläkin hetkellä teki, käveli eteenpäin kädet selän takana, omasta mielestään varmasti varsin vakuuttavan näköisenä tummanpunaisessa puvussaan. Tähän mennessä hän ei ollut törmännyt muuta kuin yhteen nuoreen pariskuntaan joka oli rientänyt vastakkaiseen suuntaan käsi kädessä. Léon ei ollut pysäyttänyt rakastavaisia; käytävillä liikkuminen oli kuitenkin vielä sallittua tähän aikaan, eivätkä parisuhteetkaan olleet kiellettyjä.

Léon kääntyi käytävältä toiselle, ja huomasi edessäpäin kaksi henkilöä, toinen penkillä lysyssä istuen ja toinen penkin edessä seisoen. Kauempaa katsoen Léon ei huomannut mitään normaalista poikkeavaa.
"Iltaa, nuoret!" Hän huikkasi vähän matkan päästä, selvästi hyvällä tuulella. Vasta lähemmäs asteltuaan hän huomasi että penkillä istuva henkilö näytti selkeästi huonovointiselta. Léon myös tunnisti tytön; professori Molina oli nimennyt Léonin Serpentardin tuvanjohtajaksi harvinaisen nopeasti sen jälkeen kun mies oli aloittanut tehtävänsä, ja tämän nimityksen jälkeen mies oli pitänyt huolen että tuntisin jokaisen oman tupansa oppilaan nimeltä.
"Neiti Savage, oletteko kunnossa?" Léonin ääni oli varmasti selkeästi huolestunut, ja tämä kääntyikin kulmiaan kurtistellen toisen tytön puoleen. Tätä mies ei tuntenut, mutta koulupuku viittasi siihen että tyttö kuului Gryffondorin tupaan.
"Neiti, tiedättekö mikä neiti Savagella on hätänä? Oletteko hänen ystävänsä?" Léon toivoi ettei kyseessä olisi mitään hirveän vakavaa. Oli aina hirveää jos nuori ihminen sairastui, ja lisäksi madame Rousseau oli varmasti hänkin lopettelemassa töitään tältä päivältä.
"Neiti Savage, pitäisikö teidät viedä sairaalasiipeen?" Léon yritti jälleen ottaa kontaktia tyttöön. Vielä hän ei ollut ymmärtänyt, että kyseessä ei todellakaan ollut mistään vakavasti. Vielä hän ei ollut ymmärtänyt, mihin oli itsensä oikein sotkenut.

//En vaan voinut vastustaa kiusausta, mun oli pakko tunkea tällainen vanha ukkokin peliin mukaan :DDDD
Léon Sauvage
 

Re: Joskus elämä on etupyllystä

ViestiKirjoittaja Rain Savage » 30 Maalis 2019, 15:45

// Tervetuloa! Tosin Zselyke on poistunut jäsenlistalta, niin voidaan varmaan olettaa, että hän jatkoi matkaansa tai ehkä jäi vakoilemaan sivummalle saapumisviestin jälkeen. //

Rain huomasi gryffondortytön vasta, kun tämä seisoi jo nenänedessä, ja siristi hieman silmiään tarkentaen katseensa tähän. Kaunis naispuolinen henkilö, joo ihan hyvä kiitos tästä kohtalo, mutta likan äänensävy ja ilme eivät kyllä olleet aivan sitä, mitä Rain oli mielikuvissaan ajatellut kohtaavansa viimeisinä hetkinään. Toisaalta oliko tämä hyvä hetki viilata pilkkua onnettaren kanssa, eipä varmaa. Rain hymähti hiukan huvittuneesti enemmän itsekseen kuin tytölle.
”Terävä huomio”, hän totesi ja suoristi hieman selkäänsä tuolilla. Jos Rain johonkin pystyi vaikuttamaan niin ainakin siihen, että hän lähtisi ylväästi ja ruikuttamatta. Ei mitään turhia heikkouden merkkejä! Siinä oli tosin vain se pieni ongelma, että hän näytti melkoisen sairaalta joka tapauksessa, minkä vuoksi suorassa istuminen naama peruslukemilla loi ennemminkin jäykistyneen kuin varsinaisesti urhean vaikutelman.

Paikalle saapui toinenkin utelias, kukapa muukaan kuin tämä väärän tuvan tuvanjohtaja, jolla oli epäilyttävän tutun kuuloinen sukunimi. Rain oli miettinyt, pitäisikö ukolta kysyä, oliko tuo jotakin sukua Lesauvageille, mutta ei ollut varma halusiko edes tietää. Hän ei kokenut mitään erityistä yhteenkuuluvuutta sukuunsa. Lisäksi asia voisi herättää professorissa turhaan epäilyksiä, jos Rainin tarina päästäkeksitystä Savagen suvusta ei olisi riittävän uskottava. Herra Sauvage kuulosti huolestuneelta alkaessaan kysellä Rainin voinnista. Serpentardtyttö kohotti tuvanjohtajalle laiskasti kulmiaan. Sitä oltiin noinkin virkaintoinen vai? Rain ei ollut sillä hetkellä lainkaan innokas vastaamaan kysymyksiin, ja muutti jo mielensä siitäkin, että olisi halunnut kuolla jonkun kanssa. Ei ei, kyllä yksin olisi sittenkin parempi, sentään kaikessa rauhassa! Vaikka metsässä. Joo hämärä metsä olisi oikein hyvä.

Sairaalasiipikö? Rain nyrpisti nenäänsä. Kuka nyt sinne haluaisi delata niinkuin joku vanhus kuolinvuoteella! Hän ei suostuisi mihinkään sänkyyn.
”Ei kiitos, mä menen metsään!” Tyttö ilmoitti painokkaasti. Ja tajusi sitten, että se metsähän oli oppilailta kielletty.
”Niin tai siis pihalle, ulos!” Hän korjasi.
”Mä tarviin vaan raitista ilmaa, ei täs muuta”, Rain vakuutti. Hän ponnahti penkiltä pystyyn, mutta ei ehtinyt ottaa askeltakaan kun putosi jo takaisin sille ja taittui kivusta kaksin kerroin. Suusta purkautui ryöppy hartaita kirouksia, jotka koskivat Merlinin ja Morganan sukuelimiä ja muuta yhtä sopimatonta.
Rain Savage
 

Re: Joskus elämä on etupyllystä

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 29 Kesä 2020, 00:17

Peli lukitaan keskeneräisenä. Jos haluatte vielä jatkaa peliä, laittakaa minulle viestiä.

Rain Savage, Serpentard: 6p
Zselyke Auvray, Gryffondor: 2p
Léon Sauvage: 3p
Mila Molina (61): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Huispaus ja lentäminen


Paluu Foorumiroolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron