Mukana olevat hahmot: Rain Savage, Zselyke Auvray, Léon Sauvage & ?
Ajankohta: Tiistai-ilta 25.9.2018
Tapahtumapaikka: WC-tilat/ käytävä
Juoni: Rain luulee kuolevansa aka hänellä alkavat menkat.
Varoitukset: Sisältää synkkää, outoa ja kenties hieman kiusallista sisältöä. Pelin tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään kuten tyttöjä/ naisia tai transsukupuolisia.
Muuta: Vapaa aloitus johon saa tulla mukaan kuka haluaa. Peliin mahtuu muutama hahmo Rainin lisäksi.
Aluksi verta oli ollut tosi vähän. Rain oli vain ajatellut tömähtäneensä hieman turhan kovaa linnan seinämää vasten lennellessään varomattomasti luudalla tuntien jälkeen. Se oli varmaan jokin pieni sisäinen verenvuoto, josta tuskin tarvitsi välittää sen enempää kuin tunkea vessapaperia pikkareihin. Eihän häntä edes sattunut mihinkään.
Noin tunnin kuluttua tilanne oli kuitenkin jo aivan toinen. Verta tuli paljon. Rain oli taas WC:ssä ja yritti yhä tyrehdyttää vuotoa paperilla. Ja nyt se sattui. Vatsaa särki koko ajan, ja kipu tuntui leviävän omituisesti alaselkään ja reisiinkiin. Rainia oksetti, ja välillä ala-vatsaan iski niin voimakas kramppi, että oli vaikea pysyä pystyssä. Tyttö vajosi vessan lattialle ja joutui uhraamaan illallisensa pytylle. Olo oli yksinkertaisesti hirveä. Vielä pahempi kuin silloin, jos oli unohtanut syödä pariin päivään tai ryypännyt koko yön.
Rain asteli lopulta pois vessasta kalmankalpeana ja lysähti lähimpään penkkiin. Oliko hänellä jokin äkillinen verenvuototauti vai mitä ihmettä tämä oli? Varmaankin joku sen Sliffingerin juoni, kiva pikku yllätys vielä eitoivotun sukupuolenvaihdoksen kaupanpäälle. Paitsi että hetkinen... Taialla tehdyt pitkäaikaiset sukupuolen tai iän muutokset eivät olleet mitenkään tunnettuja tai yleisessä käytössä. Rain ei ollut aiemmin tiennyt, että sellainen olisi edes mahdollista suorittaa. Mitä jos se johtuikin siitä, että kehon muutos oli kyllä tehtävissä, mutta siitä ei selvinnyt hengissä? Vaan kuolisi jotakuinkin kuukauden sisällä?
Hän oli kuolemassa, sitä tämä oli. Mitäpä muutakaan. Rain vain istui siinä ja katsoi eteensä ilmeettömänä samein silmin. Hän oli tuntevinaan jonkin pelon kouraisun vatsassaan, tai ehkä se olikin osa tätä samaa pahoinvointia. Ei Rain edes tiennyt mitä mieltä oli koko asiasta, kuolemisesta siis. Ei hän jaksanut ajatella. Mielessäkin tuntui vallitsevan jokin kovin surkea olotila. Tietysti Rain olisi mieluiten kuollut kunnon taistelussa ja vaikkapa vielä joku kaunis neito itkemässä vierellään sankarinsa perään. Ja sitten hän olisi viimeisiksi sanoikseen letkauttanut jotakin samaan aikaan todella urheaa, hauskaa ja coolia, mitä ei hänen rakastettunsa eikä maailma tulisi koskaan unohtamaan. Hänellä ei tosin ollut sillä hetkellä aavistustakaan, mitä se olisi. Mutta jos tämän kerran piti päättyä näin, niin olkoon sitten. Samantekevää.