Mukana olevat hahmot: Zoë Martinson & Quinn Aviles. Muita ei oteta mukaan.
Ajankohta: Sopisiko vaikka 23. kesäkuuta?
Tapahtumapaikka: Châteaun järvi.
Juoni: Zoë on uimassa ja Quinn sattuu paikalle. Zoë yrittää houkutella ystäväänsä uimaan huonolla menestyksellä.
Kesäkuinen sää oli loistava uimiseen; vesi ei ollut enää jäätävän kylmää, mutta kuitenkin viileämpää kuin ilma. Zoë oli kaivannut tällaista keliä, sillä vaikka hän ei ollut mikään vilukissa, kylmässä vedessä polskiminen tuntui epämiellyttävältä. Varsinkin Châteaussa, missä ei ollut mahdollisuutta siirtyä mihinkään lämpimään heti vedestä pois tullessa. Siitä asti kun aurinko oli kuitenkin ollut lämmittämässä, oli Zoë pulahtanut uimaan lähes päivittäin koulun jälkeen, viikonloppuisin hän oli saattanut viettää vedessä jopa koko päivän. Tyttö ei oikeastaan ollut varma oliko järvessä uiminen sallittua, mutta ainakaan kukaan opettajista ei ollut vielä tullut torumaan häntä. Pitäisi varmaankin ottaa asiasta selvää? Hän ei mielellään hankkisi itselleen jälki-istuntoja, varsinkaan näin lähellä kesälomaa. Lisäksi jos uiminen sattuisi olemaan kiellettyä, Zoë voisi aloittaa kampanjan sen sallimiseksi; olihan uiminen kuitenkin loistava liikuntamuoto.
Zoë sukelsi, pyrki uimaan mahdollisimman kauan veden pinnan alla. Hän oli tilannut pöllöpostikuvaston kautta uimalasit, jotka kirkastivat näkymää samean veden alla, ja ainakin tähän mennessä ne olivat todellakin olleet niistä maksetun summan arvoiset. Kirkkaassa merivedessä sukeltaminen oli aina ollut tytön mielestä uskomaton kokemus, sillä maisemat veden alla olivat usein upeammat kun maan pinnalla. Châteaun järven maisemissa oli kuitenkin jotain vielä kiehtovampaa; järvi oli syvä, tumma ja mystisen oloinen. Heti ensimmäisten sukelluskokeilujen jälkeen Zoë oli alkanut säästää rahaa sellaisiin uimalaseihin, jotka näkyvyyden lisäämisen lisäksi auttoivat hengittämään veden alla. Kunhan hän saisi ne, hän voisi sukellella järvessä tunteja ja tutkia sen jokaisen sopukan.
Tällä hetkellä Zoën keuhkojen kapasiteetti oli kuitenkin valitettavan rajallinen, ja tytön oli pakko nousta nopeasti pintaan vetämään happea. Hän oli ajautunut sukelluksiensa aikana yllättävän kauas rannasta, ja totesi että olisi kaikkein turvallisinta uida lähemmäs nyt kun vielä voimia riitti. Jos hän nyt alkaisi hukkua, kukaan tuskin tulisi pelastamaan häntä; piha oli hyvin autio, sillä suurin osa ihmisistä oli sisällä lukemassa loppukokeisiin. Zoënkin olisi varmaan pitänyt, mutta hän koki että oli valmistautunut ihan tarpeeksi hyvin, olihan hän ollut lähes aina tunneilla aktiivinen. Sitä paitsi ennemmin hän tutki järveä kuin kertasi peikkosotien päivämääriä. Tosin hänen oli ollut tarkoitus tarkistaa kirjastosta asuiko järvessä mitään taikaolentoja. Ehkä hän voisi tehdä sen kun menisi takaisin sisälle ja jatkaisi sen jälkeen muuta opiskelua? Pitkin vedoin Zoë ui kohti rantaa, miettien samalla mistä kirjoista hänen tarvitsemansa tieto voisi löytyä. Olikohan Châteaulla mitään omaa historiikkia? Tai ehkä asiasta löytyisi jostakin taikaolentojen hoidon kirjasta. Vai pimeyden voimilta suojautumisen? Noh, ehkä kirjastonhoitaja osaisi auttaa.