Olla kuin lintu taivaan

[Ruth Rousseau]

Pelissä mukana: Hanneke Kleef & Ruth Rousseau
Pelin ajankohta: Lokakuun loppu, 2017
Juoni: Rousseau joutuu viikottain keskustelemaan mademoiselle Kleefin kanssa tytön asioista ja voinnista, kun oppilas on osoittautunut liian ongelmalliseksi tapaukseksi koululääkäri Schwillingerille. Vaikka Ruth ei ole paljoa kollegaansa parempi tälläisissä asioissa, niin hän kuitenkin yrittää parhaansa, vaikka neiti Kleef tosiaankin on aikamoinen tapaus.
Huom! Peli käsittelee rankkoja aiheita, lue omalla vastuulla, jee.


[22:45] <@Ruth_Rousseau> *Ruth on odottanut jo jonkin aikaa erästä oppilasta, jonka kanssa hänellä oli sovittu tapaaminen. Sairaanhoitajaa hieman huolestutti, että mitenköhän tapaaminen tulisi sujumaan, sillä hän ei ollut koskaan ennen tavannut tätä oppilasta ja ainoat tiedot hänestä lukivat paksussa paperinipussa, jonka tohtori Schwillinger oli Ruthille pari päivää sitten antanut.*
[22:51] <@Ruth_Rousseau> *Herra Schwillinger oli tietenkin kertonut oman mielipiteensä vaikeasta nuoresta ja antoi oppilaan Rousseaun vaivaksi. Ruth ei ollut voinut muuta kuin suostua ja jälkeenpäin hieman katua. Hänen pitäisi nimittäin pian käydä keskustelua jonkun ongelmanuoren kanssa. Miten hän tulisi muka pärjäämään? Eihän hän ollut mikään psykologi.*
[22:54] <HannekeKleef> *Hanneke käveli turhautuneena kohti sairaalasiipeä. Helvetin Schwillinger. Luuli tietävänsä jotain hänestä. Oikeasti lääkäri ei tiennyt mitään, eikä tietäusi tuo hoitsukaan. Hän kantoi laukkuaan ja päällään hänellä oli vanha Vietnamin nähnyt, amerikkalainen takki. Ei hän huumeita käyttänyt, kun ei niitä mistään saanut.*
[22:55] <HannekeKleef> *Miksi ketään edes kiinnosti? Tyttö astui sisään sairaalasiipeen paiskoen ovia*
[23:01] <@Ruth_Rousseau> *Hanneke, Hanneke, Hanneke. Miten kurjasti elämä olikaan tuota tyttöä kohdellut, Ruth ajattelee, silmäillessään paperinipun tietoja jo ties kuinka monennetta kertaa. Tietenkin Rousseau haluaa, että oppilas voisi hyvin ja että hän saisi jotain apua. Ruth ei vain ole varma, että osaisiko juuri hän auttaa neiti Kleefiä yhtään.*
[23:09] <HannekeKleef> *Hollantilainen marssi sisään pieneen huoneeseen, jossa oli tottunut istumaan noin tunnin viikossa Schwillingerin kanssa. Hän mulkaisi hoitajaa ja tuhahti. Taas tuo kyselisi jotain turhaa. Sillä oli edessään iso nippu papereitakin. Se luuli kai tietävänsä Hannekesta enemmän kuin tyttö itse tiesi.*
[23:09] <@Ruth_Rousseau> *Sairaalasiiven ovien paiskautuessa auki, Ruth havahtuu ajatuksistaan ja nousee ylös työpöytänsä takaa. Hän katsoo laihaa ja resuisen näköistä tyttöä hymyillen pienesti.* Hei! Ajattelin, että voisimme mennä toimistooni. Tule. *Ruth kertoo ja lähtee kohti toimistoaan. Hän viittoo Hannekea seuraamaan itseään.*
[23:10] <HannekeKleef> (Oho. Ingooraa toi aiempi viesti.)
[23:11] <@Ruth_Rousseau> ((Hmm, ei sitä kai välttämättä tarvitsisi ignoorata, mut jos haluut muuttaa, niin.. :')))
[23:13] <HannekeKleef> *Hoitsu hymyili Hannekelle. Mitä tuo luuli saavuttavansa? Korulauseita vain. Tyttö kuitenkin seurasi hoitajaa huoneeseen, jota nainen kutsui toimistokseen. Hän istuutui tuoliin rojahtaen ja mulkoili hoitajaa epäluuloisena.*
[23:15] <@Ruth_Rousseau> *Ruth nappaa aulassa olevalta pöydältään paperinipun mukaansa vielä ennen kuin he jättävät aulan taakseen. Ruth ohjaa oppilaan pieneen toimistoonsa, jonka yhdelle tuolille toinen rojahtaa heti. Sairaanhoitaja tuntee mulkoilut selässään, mutta ei välitä niistä. Hän sulkee toimiston oven ja siirtyy istumaan toiselle tuolille neiti Kleefiä vastapäätä.*
[23:20] <HannekeKleef> *Hoitaja istui tyttöä vastapäätä. Hanneke jatkoi mulkoilua ja alkoi sitten tuijottaa käsiään. Hän oli kuitenkin koko ajan valmis pongahtamaan ylös ja juoksemaan. Hän ei arvostanut virkavaltaa tai hoitajia tai lääkäreitä. Ne oli kaikki samanlaisia. Ei ne mistään mitään tienneet.*
[23:25] <@Ruth_Rousseau> Nimeni on siis Ruth Rousseau ja olen Châteaun koulusairaanhoitaja ja Gryffondorin tuvanjohtaja. *Ruth ajattelee, että ihan perusasioista eli vaikkapa esittäytymisestä oli hyvä aloittaa.* Ammatiltani olen parantaja, mutta täällä koulussa virkanimi on hieman eri. *Rousseau selittelee ja ajattelee, että ehkä pitäisi vielä kertoa jotain muutakin.*
[23:28] <HannekeKleef> *Hanneke ei tee elettäkään vastaukseksi hoitajan selitykselle. Lopulta hän mutisee tuskin kuuluvalla äänellä jotain. Hän tuntee itsensä niin rikkinäiseksi.* Mä oon Hanneke Kleef, mut sen sä tiätki. Tiät musta kaiken, eikö? Sua kiinnosta paskaakaa. Haluut vaan tietää oonko narkannu.
[23:35] <@Ruth_Rousseau> *Ruth on iloinen siitä, että oppilas puhuu. Hän oli jo ehtinyt pelätä, että toinen ei sanoisi yhtään mitään ja koko tapaaminen olisi yksi kiusallinen ja hiljainen epäonnistuminen.* Kyllä minua kiinnostaa. Ja ensiksi haluaisin tietää, että miten sinulla on mennyt viime päivinä. *Ruth sanoo ja katsoo oppilasta hakien katsekontaktia. *
[23:38] <HannekeKleef> Mitä vittua se sulle kuuluu? Paskasti on mennyt. *Hanneke tuhahti. Juuri noin ne kaikki sanoivat, muttei ketään oikeasti kiinnostaanut. Hetken, vain hetken naishenkilöiden katseet kohtasivat. Hanneke käänsi kuitenkin katseensa nopeasti takaisin käsiinsä.*
[23:44] <@Ruth_Rousseau> *Ruth nipistää huuliaan yhteen hieman ja kääntää katseensa käsiinsä. Toisen kiroilu ja negatiivinen asenne saivat sairaanhoitajan tuntemaan, että ei tästä tulisi mitään. Ei hän osaisi auttaa. Ruthia suututtaa ja hän tuntee olonsa turhautuneeksi, mutta hän pysyy kuitenkin rauhallisena.* Noh, kuuluupahan nyt vaan. *Ruth toteaa ja nostaa katseensa takaisin neiti Kleefiin.* Miksi sinulla ei ole mennyt hyvin?
[23:48] <HannekeKleef> Ei mulla ikinä mee. Eikä ketään kiinnosta. Opet kyselee, koska on pakko. *Tyttö tiuskahti. Häntä ärsytti hoitajan tekopyhä kiinnostuksen esittäminen. Kyllä hän tiesi, ettei hoitajaan voinut luottaa.*
[23:51] <@Ruth_Rousseau> Minua kiinnostaa. *Ruth yrittää vakuuttaa, mutta sanat kuulostavat hänenkin korvissaan latteilta.* Jos opettajat kyselevät vointiasi, niin puhutko sinä heille? *Rousseau takertuu jokaiseen Hanneken kertomaan asiaan, jotta keskustelu ei vain kuihtuisi ja loppuisi kokonaan.*
[23:53] <HannekeKleef> En kerro. Miks kertoisin? *Hanneke huomasi hoitajan yrittävän. Silti tuon sanat olivat niin latteita.* Haluuks nähä mun reidet ja käsivarret? Niin se on aina mennyt.
[23:59] <@Ruth_Rousseau> *Tyttö ei suostu puhumaan ja se hieman harmittaa Ruthia. Tytön kysyessä sairaanhoitajalta, että haluaisiko hän nähdä oppilaan reidet ja käsivarret, nainen hieman hämmentyy.* Um, hmm, en. Tai siis, kyllä. *Ruth on tavannut Châteaussa aiemminkin muutaman itseänsä vahingoittavan nuoren. Heidän kanssaan Ruth ei ollut osannut toimia alussa yhtään, mutta ajan kanssa hän on kyllä oppinut.*
[00:02] <HannekeKleef> *Hanneke huokaisi. Tämä oli niin tuttua. Onneksi Rousseau oli edes nainen... Tyttö otti ensin takin pois. Sitten hän hitaasti riisui muutakin, kunnes jäljellä olivat enää mustat rintaliivit ja pikkuhousut. Hän ei katsonut hoitajaan päinkään.* Onko nyt hyvä? Nyt käsket mun pukee ja mennä? Niin se on mennyt.
[00:06] <@Ruth_Rousseau> *Ruth kääntää katseensa äkisti muualle, tytön alkaessa ottamaan vaatteitaan pois. Muiden kanssa oli kyllä ennen riittänyt pelkkä hihojen nostaminen ja kysyminen, että et kai ole muualle tehnyt mitään. Ja jos he myönsivät tehneensä, niin sitten katsottiin, että missä kunnossa jäljet olivat.*
[00:13] <@Ruth_Rousseau> *Ruth nousee ylös tuoliltaan ja tarkastelee tytön arpisia käsivarsia. Jo haalistuneiden ja parantuneiden jälkien joukossa on muutama tuore haava ja ruhje.* Voi pieni, ei sinun pitäisi. *Hän mutisee ja pudistelee päätään surullisena.* Voin antaa sinulle rasvaa näihin. *Hän sanoo ja katsoo tarkkaan vielä tytön jalat. Selässä tai muualla ei ollut mitään.*
[00:18] <HannekeKleef> Voi pieni ja voi pieni... Ainakin sanot jotain, toisin kuin tohtori Schwillinger... *Hanneke mutisi. Hän olisi tahtonut itkeä, mutta ei.* En tahdo voiteita.
[00:19] <@Ruth_Rousseau> *Ruth ottaa taikasauvan taskustaan ja hoitaa loitsulla muutaman haavan, jotka löytyvät tytön reisistä.* Ne näyttivät siltä, että olivat tulehtumassa. *Sairaanhoitaja selittää ja laittaa taikasauvan takaisin taskuunsa.* Voit pukea nyt. *Hän sanoo ja siirtyy kauemmas. Katseensa Ruth kääntää papereihin, joita hän oli aiemminkin katsellut.*
[00:21] <HannekeKleef> *Hanneke pukeutuu nopeasti ja tottuneesti. Miksi Rousseaun piti parantaa hänen haavojaan?* Nytkö heität mut ulos?
[00:23] <@Ruth_Rousseau> Tohtori Schwillinger on sellainen. Minä en. *Ruth selittää ja hymyilee hieman. Typerä Schwillinger, hän ajattelee.* Jos et halua voidetta, niin selvä, mutta älä tule minun luokseni hoidattamaan tulehtuneita naarmujasi. Ja ei, en heitä sinua vielä ulos. *Rousseau toteaa napakasti ja hymyilee tytölle.*
[00:25] <HannekeKleef> *Hanneke yrittää vastata Rousseaun hymyyn. Hänkään ei pitänyt Schwillingeristä.* Okei. *Tyttö tyytyy sanomaan.*
[00:28] <@Ruth_Rousseau> *Ruth istuu tuolilla paperinippu sylissään ja katsoo Hannekea. Hän on huomaavinaan pienen hymyn tytön huulilla.* Olen pahoillani, jos kollegani kohteli sinua huonosti. Hän on hieman... *Ruth mietti hetken, että miten voisi kuvailla miestä.* ..omaa maataan.
[00:31] <HannekeKleef> Kaikki mua kohtelee huonosti. Mä itekki. *Hanneke miettii surullisena kaikkea elämässään tapahtunutta, kaikkea pahaa.*
[00:32] <@Ruth_Rousseau> Ei kai Schwillinger vain tehnyt tai sanonut mitään loukkaavaa? *Ruth kysyy, vaikka tyttö olikin maininnut, että Schwillinger ei ollut sanonut mitään.*
[00:34] <HannekeKleef> Ei *Hanneke sanoi vaitonaisena.* ei kukaan ikinä.
[00:36] <@Ruth_Rousseau> Ai. No hyvä sitten. *Ruth sanoo, mutta epäilee hieman. Schwillinger itse oli ainakin myöntänyt, että hänellä oli mennyt hermot tytön kanssa jo kymmenessä minuutissa. Mutta kaipa mies oli kyennyt nielemään kiukkunsa.*
[00:41] <@Ruth_Rousseau> Onko sinulla ketään, joka ei sitten olisi ikävä sinua kohtaan? Kavereita, ystäviä? *Ruth kysyy. Ei ollut hyvä juttu, jos toisella ei ollut ketään, jonka seurassa oli edes vähän mukavaa olla.*
[00:42] <HannekeKleef_> Ei. *Hanneke tuhahti. Hän vihasi tuota kysymystä.*
[00:45] <@Ruth_Rousseau> Oletko ajatellut tutustua johonkuhun täällä Châteussa? Vaikka tuvastasi. *Ruth päättää, että aikoo kaupata Hannekelle ajatuksen johonkuhun tutustumisesta. Tytön täytyi saada kavereita ja niitä hän voisi saadakin, jos vain ensin suostuisi yrittämään.*
[00:49] <HannekeKleef_> En oo. Miks olisin? *Hanneke kysyi. Ei hän tahtonut tutustua ihmisiin. Ei siitä olisi muuta kuin.harmia...*
[00:54] <@Ruth_Rousseau> Jonkun oman ikäisen seurassa voisi olla ihan kivaa. Siksi. *Ruth sanoo ja hymyilee.* Se voisi oikeasti kohottaa mielialaasi yllättävän paljon.
[21:54] <Hanneke_Kleef> Oman ikäisten? *Hanneke tuhahti turhautuneena* Kohottaa mielialaa? Sä et tiä hitto mitään.
[22:09] <Ruth_Rousseau> Hmh. *Ruth tuhahtaa ja nojaa taaksepäin tuolissaan. Miksi Hanneken piti olla niin itsepäinen, hän kysyy itseltään.* Miksi ei kohottaisi? Mikä muissa on niin pahaa? *Ruth kysyy uteliaasti.*
[22:09] <Ruth_Rousseau> ((Kirjoitin varmaan 8 erilaista reaktiota ja huoh tähän päädyin. Äh.))
[22:10] <Hanneke_Kleef> Mikä muissa on hyvääkään? *Hanneke intti. Ei hoitsu tiennyt hänen elämästään mitään. Ei tuo tiennyt, mitä hän oli kokenut. Ei hän tajunnut, ei kukaan tajunnut...*
[22:10] <Hanneke_Kleef> ((Juu ei mitään:)))
[22:18] <Ruth_Rousseau> No jos et ole vielä huomannut muissa mitään hyvää, niin huomaisit varmasti, jos tutustuisit johonkuhun. *Ruth inttää takaisin ja katsoo toista hieman haastavasti. Hän on ehkä valmis väittelemään tästä asiasta ja jopa olemaan sillä kannalla, että kaikissa on jotain hyvää.*
[22:21] <Ruth_Rousseau> *Toisaalta väitteleminen tälläisestä ei varmaan johtaisi mihinkään, Ruth ajattelee.*
[22:22] <Hanneke_Kleef> No jos jossain on hyvää, mä pilaan sen. Mä en ansaitse ketään, kun mä munaan kaiken. Niin se aina menee. Sä et tiä mitään mun elämästä, et siitä, miten paha oon. *Hanneke seliti ja hautasi kasvot käsiinsä. Tuska hiipi taas häneen.*
[22:40] <Ruth_Rousseau> Itse asiassa minä tiedän elämästäsi jotain. Sain tämän nipun ja täällä lukee vaikka mitä. *Ruth myöntää ja näyttää paperinippua tytölle.* Mutta arvaapa mitä, näillä asioilla ei ole mitään väliä. Kaikki täällä lukeva on menneisyyttä ja sinun ei pidä antaa näiden asioiden vaikuttaa tähän päivään tai huomiseen. *Ruth selittää hieman turhan innokkaasti.*
[22:47] <Ruth_Rousseau> Se on varmasti vaikeaa ja tämä ei ehkä kuulosta hyvältä ajatukselta, mutta siten voitaisiin ihan hyvin saavuttaa tulevaisuus, jossa et enää mielestäsi munaa kaikkea ja niin edelleen. *Rousseau sanoo vielä ja toivoo, että hänen ajatuksensa kuulostaa järkevältä Hannekenkin mielestä.*
[22:50] <Ruth_Rousseau> *Hanneke ei sano mitään heti, eikä Ruth ole varma onko se hyvä vai huono merkki.*
[22:50] <Hanneke_Kleef> *Hanneke nostaa päätään. Hän tuijottaa Rousseauta hiljaa, sanomatta mitään.* Nathalie kuoli mun takia, HELVETTI MUN TAKIA!

[22:56] <Ruth_Rousseau> *Nyt taas Ruth hiljenee ja se on ehdottomasti huono merkki. Hänen kuuluisi osata sanoa jotain, mutta naisesta tuntuu siltä, että mitään sanottavaa ei ollut.*
[23:00] <Hanneke_Kleef> *Rousseau hiljeni. Hanneke mulkoili häntä. Tyttö ei tiennyt ollako vihainen itselleen vai mitä tehdä. Hän oli sekaisin* Nathalie kuoli mun takii... Mä annostelin sen hepon... En huomannu, olin tyhmä, oon tyhmä, oon murhaaja...
[23:09] <Ruth_Rousseau> Se oli vahinko. Kohtalokas sellainen, mutta vahinko silti. *Ruth sanoo ja katsoo mulkoilevaa Hannekea hieman surullisena.* Ja me kaikki teemme vahinkoja. *Rousseau muistuttaa ja hymyilee haikeasti.*
[23:16] <Ruth_Rousseau> Toista velhosotaa käytiin silloin, kun valmistuin parantajaksi. Sairaalaan tuotiin jatkuvasti potilaita ties minkälaisten vammojen kanssa. *Ruth kertoo ja katsoo tiiviisti oppilasta.* Kerran sairaalaan tuotiin nuori poika, jolle oltiin tehty vaikka mitä, mutta hän olisi kyllä selvinnyt vammoistaan huolimatta.
[23:19] <Hanneke_Kleef> Miten toi liittyy tähän? *Hanneke kysyi. Hän kuitenkin tajusi olleensa tyly. Joten hän muutti sävyä anteeksipyytävämmäjsi, vaikkei edes tiennyt miksi* Mitä sitten tapahtui?
[23:21] <Ruth_Rousseau> *Rousseau katsoo hetken Hanneken polvia ja sitten tytön silmiä. Nainen pudistelee päätään pienesti.* Mutta hän ei selvinnyt, sillä eräs vastavalmistunut teki virheen.
[23:28] <Hanneke_Kleef> *Rousseau katsoi Hannekea silmiin. Hanneke tahtoi itkeä, muttei pysynyt siihen. Hänen hengityksensä ja pulssinsa kiihtyivät.* Olen... olen pahoillani...
[23:30] <Ruth_Rousseau> En tietenkään tuntenut sitä poikaa niin kuin sinä tunsit Nathalien, mutta voin sanoa, että se vaatii vain aikaa. Oppia elämään tuollaisen kanssa ja lopulta ehkä antamaan itselleen anteeksi. *Rousseaun kertoma tarina ei todellisuudessa ollut ihan niin yksinkertainen kuin hän oli antanut ymmärtää, mutta jos hän olisi kertonut aivan kaiken, niin hän olisi taatusti kertonut sen turhaan.*
[23:34] <Hanneke_Kleef> Aikaa? Ei se vaadi... Olisinpa lintu, voisin lentää pois... lentäisin pois... *Hanneke mutisi hiljaa.* Oon pahoillani... voin jättää sut rauhaan ja häipyy... en haluu olla vaivaks.
[23:40] <Ruth_Rousseau> *Ruth naurahtaa.* Kyllä se vaatii aikaa, ja sinusta ei ole mitään vaivaa, pysy siinä vain. *Rousseau vilkaisee kelloaan ja huomaa, että heillä olisi vielä jonkin verran aikaa jäljellä.* Ja linnut ovat tylsiä. *Nainen toteaa tylysti tytön sanoihin, joiden tarkoitus oli kai olla jotenkin syvällisiä. Ruthin mielestä ne kuulostivat kuitenkin typerältä lässytykseltä. Mutta ehkä se johtui siitä, että hoitaja ei ymmärtänyt runoutta tai taidetta muutenkaan.*
[23:43] <Ruth_Rousseau> *Vakavasta aiheesta puhumisen jälkeen Ruthin tekee mieli jatkaa hieman rennommin. Liika vakavuus ja surussa rämpiminen jonkun toisen kanssa ei oikein kuulunut hänen tapoihinsa.*
[23:45] <Hanneke_Kleef> 'Rauhoitu Hanne, katso ulos. Näetkö nuo linnut...' *Hanneke siteerasi välittämättä hoitajan sanoista* 'Ajattele, jos olisit lintu... voisit lentää. Hanne, sä oot lintu... Älä välitä. Rauhoitu' *Hanneke huokaisi* Noin Nathalie sanoi aina. Hän lohdutti.
[23:53] <Ruth_Rousseau> *Ruth hymyilee samalla tavalla kuin on koko tapaamisen aikana tehnyt aina silloin tällöin.* Anteeksi, en tiennyt, että linnut tarkoittivat sinulle hieman.. enemmän. *Hän pahoittelee.*
[23:55] <Hanneke_Kleef> Ei se mitään. Ei kukaan muukaan tajuu. Mut mitä välii. Mul on mut. *Hanneke katsoo käsiään yrittäen hymyillä hiukan.*
[23:58] <Ruth_Rousseau> Kyllä minä tajuan nyt. Kiitos kun selvensit. *Ruth sanoo ja huomaa pientä hymyntapaista Hanneken kasvoilla.*
[23:59] <Hanneke_Kleef> Niin kai... *Hanneke sanoo ja nostaa katseensa Rousseauhun. Hän alkoi hiukan kiintyä hoitsuun. Miksi ihmeessä?*
[00:02] <Ruth_Rousseau> *Rousseau katsoo nuorta mietteliäästi.* Voitko luvata minulle jotain? *Hän kysyy hieman salaperäisesti.*
[00:03] <Ruth_Rousseau> ((paris latino alkoi soimaan.....))
[00:03] <Hanneke_Kleef> *Hanneke pelästyi. Luottiko hän liian nopeasti? Nytkö häneltä vaadittiin jotain? Tyttö huokaisi* No mitä?
[00:08] <Ruth_Rousseau> Kun ensi viikolla tapaamme jälleen, niin kerrot minulle, että olet edes harkinnut tutustua johonkuhun. *Ruth sanoo ja katsoo Hannekea toiveikkaasti.*
[00:10] <Hanneke_Kleef> No... en mä... *Hanneke mumisee, mutta näkee sitten hoitajan toiveikkaan katseen. Hän ei tajua, mikä häneneen menee* Joo.
[00:11] <Ruth_Rousseau> Ja jos sinun tekee viikon aikana mieli tehdä itsellesi jotain, niin tule mieluummin puhumaan minulle kuin.. *Ruth mutristaa huuliaan.* ..niin. Tiedät kyllä. Sinun ei tarvitse olla yksin. *Ruth sanoo, vaikka fyysisten vammojen hoitaminen olisi hänelle paljon helpompaa ja pienempi vaiva kuin toisten henkisten vammojen parantaminen. Hän ei kuitenkaan voinut mennä helpoimman kautta, ei enää.*
[00:12] <Hanneke_Kleef> Joo joo. *Hanneke sanoo, vaikka tietää tekevänsä toisin. Noin kaikki ovat sanoneet. Miksi hän käyttäytyisi eri tavalla?*
[00:12] <Ruth_Rousseau> Hyvä. *Rousseau hymyilee iloisesti Hannekelle, kun tyttö lupaa harkitsevansa. Tämähän oli askel kai? Hyvään suuntaan vieläpä.*
[00:17] <Ruth_Rousseau> *Sairaanhoitaja vilkaisee kelloaan ja sitten Hannekea.* Valitettavasti tämä tapaaminen on nyt ohitse. Päästän sinut menemään. *Ruth kertoo ja nousee ylös tuoliltaan.*
[00:16] <Hanneke_Kleef> *Rousseau hymyilee Hannekelle ja Hanneke päättää hymyillä takaisin. Hän saa kasvoilleen väkinäisen hymyntapaisen. Tyttö nousee hoitajan ilmoitettua ajan loppuneen. Hän tekee kuitenkin jotain, mitä ei ole tehnyt monellekaan ihmiselle. Hän pysähtyy ja levittää kätensä, jotta saisi halin.*
[00:18] <Ruth_Rousseau> *Rousseau yllättyy kovin, kun Hanneke levittää kätensä. Halusiko tyttö halata?*
[00:19] <Hanneke_Kleef> Annatko halin vai painunko vain helvettiin? *Hanneke kysyy ja naurahtaa. Kuka häntä halaisi?*
[00:22] <Ruth_Rousseau> Anteeksi, minä vain- juu. *Ruth astuu lähemmäs ja halaa tyttöä lyhyesti, mutta halaa kuitenkin.*
[00:23] <Hanneke_Kleef> *Rousseau halaa Hannekea viimein. Hanneke ei olisi tahtonut päästää irti ja hali tuntuikin liian lyhyeltä, mutta jo pian hän irrotti otteensa, otti laukkunsa ja avasi oven.* Heippa...
[00:28] <Ruth_Rousseau> *Kun Ruth päästää Hanneken halauksestaan, tyttö ottaa laukkunsa ja menee ovelle.* Näkemiin lintunen. *Rousseau vastaa Hanneken sanoihin.*
[00:31] <Hanneke_Kleef> *Hanneke hymyilee kuullessaan Rousseaun kutsuvan häntä lintuseksi. Hän astuu ulos ovesta.* Näkemiin. Älä tylsisty, kun kerran linnut on tylsiä. *Hanneke naurahtaa ja sulkee oven perässään.*

[Mila Molina]

Ruth Rousseau: 12 p
Hanneke Kleef, Serpentard: 12 p

Kiitos pelistä!