Peli sijoittuu ajankohtaan 9.2.2018. Luutakomerossa vankina ollut rehtori tulee sairaalasiipeen hoitoon ja tapahtuu asioita.
[19:22] <mila_molina> *Rehtori Molinan viimeisimmät viikot koululla olivat olleet hyvin hyvin hyvin poikkeukselliset ja karmivat. Koululla riehuneet pimeyden velhot olivat sulkeneet naisen torneissa sijaitsevaan luutakomeroon, ja nainen oli viettänyt siellä useamman viikon ilman kunnollista ruokaa*
[19:24] <mila_molina> *Lisäksi nainen oli saanut lukuisia iskuja kasvoihin, vartaloon, ja tuntui siltä, kun pimeyden velhot olisiva halunneet satuttaa häntä mahdollisimman paljon*
[19:26] <mila_molina> *Nyt nainen oli kuitenkin päässyt komerosta ulos, mutta koulu oli edelleen täysin sekaisin kaikesta kaaoksesta. Langat eivät olleet olleet tämän naisen käsissä enää pitkään aikaan, joten oli paljon tehtävää, ennen kuin koulun arki saataisiin sujumaan normaalisti*
[19:27] <Ruth_Rousseau> *Sairaalasiipi tuntui ahtaalta ja tukahduttavan kuumalta. Potilaiden lisäksi siipeen oli nimittäin pakkautunut ihmisiä, jotka eivät tarvinneet apua ollenkaan ja se jos mikä sai Ruthin hermot kireälle. Hänen tiellään oltiin ja häneltä kysyttiin ihan turhia asioita. Mikseivät he pysyneet aulassa? Ja missä Schwillinger olikaan?*
[19:28] <mila_molina> *Hänen oma vointinsa oli tällä hetkellä kuitenkin sellainen, ettei hän kykenisi vielä hoitamaan asioita. Nainen oli laihtunut monta kiloa ja hän oli silminnähden riutunut. Lisäksi hänen kasvojaan ja vartaloaan peittivät useat mustelmat ja haavat*
[19:28] <mila_molina> *Täytyi ottaa suunnaksi sairaalasiipi*
[19:33] <mila_molina> *Rehtori Molina lähti astelemaan kohti sairaalasiipeä. Portaiden laskeutuminen oli erittäin työlästä, sillä naisen vasen jalka oli erittäin kivulias. Se oli varmasti murtunut, tai vähintäänkin nyrjähtänyt. Hän kuitenkin jatkoi hitaasti matkaansa*
[19:36] <Ruth_Rousseau> *Ruth kävi tarkastamassa muutaman potilaan tilan ja patismassa potilaiden kavereita sairaalasiiven aulan puolelle, vaikka ei olisi saanut tehdä niin. Schwillingerin mukaan oppilaat olivat aulassa hänen tiellään nimittäin ja sehän ei tietenkään käynyt.*
[19:39] <mila_molina> *Kovalla työllä rehtori sai kuitenkin raahattua itsensä sairaalasiiven ovelle. Hän työnsi kädellään oven auki ja otti ensimmäisen askelen sisälle sairaalatilaan. Hänellä oli päällään musta jakkupuku, joka oli ollut vielä ennen luutakomeroon joutumista siisti. Nyt se oli pölyinen ja hieman rikkinäinen. Naisen hiukset olivat sotkuiset, ja olemus riutunut*
[19:44] <Ruth_Rousseau> *Ruth hääräsi potilastiloissa vielä hetken ja lähti sitten lääkevarastolle. Nainen ei kuitenkaan koskaan mennyt lääkevarastolle, sillä matkallaan hän huomasi jonkun, jota ei ollut nähnyt aikoihin.*
[19:47] <mila_molina> *Heti ensimmäisenä rehtori tavoitti juuri sen henkilön katseen, jota oli toivonutkin näkevänsä kyseisessä paikassa. Naisen kasvoilla oli tyhjä ilme, mutta sisällään hän tunsi jotain* Hei, Ruth *hän tervehti*
[19:50] <Ruth_Rousseau> *Ruth ei ollut tunnistaa rehtoria. Mila oli laihtunut ja kurjan näköinen. Kuin pelkkä varjo oikeasta itsestään.
[19:55] <Ruth_Rousseau> Mila? *Ruth riensi rehtorin luokse ja kosketti varovasti hänen mustelmilla olevia kasvoja.* Mitä he tekivätkään sinulle.. *Ruth kysyi enemmän itseltään kuin Milalta järkyttyneenä ja vihaisena. Miten joku saattoikaan tehdä toiselle jotain tälläistä?*
[20:00] <Ruth_Rousseau> *Ruth kiersi toisen kätensä rehtorin selän taakse ja otti vielä tämän kädestä kiinni, sillä Mila ei vaikuttanut siltä, että hän pystyisi kävelemään hyvin aivan yksin.* Tule, hoidetaan sinut kuntoon. *Hän sanoi ja lähti ohjaamaan Milaa potilashuonetta kohti.*
[20:04] <mila_molina> *Rehtori vavahti sairaanhoitajan koskettaessa hänen kasvojaan. Rousseaun ystävälliset eleet herkistivät jo entisestään naisen herkkiä tunteita, ja hetken hänestä jo tuntui siltä, että hän haluaisi heittäytyä tuon kanssa pitkään, lämpimään halaukseen. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan seurasi naista tuon osoittamaan suuntaan*
[20:05] <mila_molina> En haluaisi olla vaivaksi, sillä täällä on varmasti tarpeeksi tekemistä ilman minuakin *Rehtori kertoi. Hänellä ei ollut tapana käyttää liiemmin sairaalasiiven palveluita*
[20:05] <Ruth_Rousseau> *Ruthista tuntui väärältä ja absurdilta nähdä Mila siinä kunnossa, johon hänet oltiin näännytetty ja pahoinpidelty. Ei se vain ollut mahdollista. Ei Milaa voinut murtaa tai rikkoa. Ei henkisesti, eikä näinkään.*
[20:08] <Ruth_Rousseau> Et ole vaivaksi. *Ruth sanoi nopeasti ja ohjasi Milan varovasti sängyn luokse istumaan. Sen jälkeen hän kääntyi sulkemaan oven.* Onko sinulla vammoja muuallakin kuin kasvoissa? *Ruth kysyi ottaessaan pienestä lääkekaapista desinfiointiainetta ja muita tarvikkeita.*
[20:13] <mila_molina> *Rehtori asteli sängyn viereen ja kävi vaivalloisesti istumaan sen päälle. Naisen olo oli hieman epämukava, sillä hän ei olisi halunnut olla toisten vaivana. Hänellä oli ollut tapana hoitaa kaikki pikkuruhjeet aina itsenäisesti, mutta nyt tilanne oli toinen* Jos täytyy suoraan sanoa, niin tuntuu siltä, että olen päästä varpaisiin täynnä vammoja *Hän sanoi, eikä liioitellut yhtään. Hänen päänsä, kätensä ja toinen jalkansa olivat erittäin kipeät ja lisäksi hänellä...
[20:13] <mila_molina> ...oli ruhjeita kasvoissa, jaloissa ja keskivartalossa*
[20:14] <mila_molina> Mutta ei sinun tarvitse niitä hoitaa *Nainen jatkoi vielä, ja hänen puheensa olivat erittäin ristiriidassa siihen, että hän oli juuri saapunut sairaalasiipeen*
[20:19] <Ruth_Rousseau> Selvä. *Ruth vastasi ja palasi rehtorin luokse desinfektioaine ja muut tarvikkeet mukanaan. Hän asetti ne vieressä olevalle pöydälle ja käänsi sitten katseensa riutuneeseen Milaan, joka väitti, että ei tarvitsisi hoitoa.* Totta kai tarvitsee. *Ruth sanoi ja katsoi hieman lähempää rehtorin kasvoja.*
[20:22] <Ruth_Rousseau> *Rousseau siirsi muutaman hiuksen pois rehtorin kasvoilta, vaikka ei ehkä olisi tarvinnut, ja katsoi niiden tummunutta ihoa ja muutamaa ruhjetta.* Hmm, ei näistä mitään pysyvää jälkeä jää. Mustelmia saa loitsuilla haaleammiksi ja ruhjeet saa loitsulla kokonaan parannettua.
[20:22] <mila_molina> *Sairaanhoitaja päätti alkaa hoitaa rehtoria hänen vähättelyistään huolimatta* Ruth, olet niin kiltti *Nainen sanoi tuolle ja hänen kasvoilleen levisi jotain, joka muistutti etäisesti hymyä. Miten toinen saattoikaan olla hänelle noin ystävällinen*
[20:33] <Ruth_Rousseau> *Ruth otti taikasauvan valkoisen essunsa taskusta ja hymyili Milalle lämpimästi.* Ethän liiku. *Hän ohjeisti ja lausui loitsun. Hän liikutti sauvaa rehtorin kasvojen edessä ja katsoi kuinka mustelmat vaalenivat ja lopulta melkein katosivat.*
[20:35] <mila_molina> *Rehtori noudatti sairaanhoitajan käskyä (taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän noudatti tuota), eikä liikkunut. Kipu alkoi pikkuhiljaa haihtua naisen kasvoilta. Olo tuli heti hieman paremmaksi ja päänsärkykin väheni* Ruth, mitä sinulle kuuluu? *Nainen kysyi seuraavan kysymyksensä. Häntä aidosti kiinnosti, mitä toiselle kuului. Eiväthän he olleet nähneet pitkään aikaan*
[20:36] <Ruth_Rousseau> *Joihinkin kohtiin rehtorin kasvoja jäi hieman keltaista sävyä, mutta se oli aivan normaalia. Loput mustelmista paraneisivat itsestään kyllä.*
[20:42] <Ruth_Rousseau> En tiedä. *Ruth vastasi lyhyesti ja lausui toisen loitsun, jolla hoiti suuremmat ja pienemmät ruhjeet pois.*
[20:44] <mila_molina> Minä näen, että sinuakin vaivaa jokin *Rehtori Molina totesi hänelle hyvin epätyypilliseen tapaan. Harvoin häntä on kiinnostanut muiden vointi näin paljon* Auts *Nainen voihkaisi, kun muutama ruhje lähti pistävän kivun saattelemana jälleen kerran pois*
[20:51] <Ruth_Rousseau> *Ruhjeidenkin kadottua, rehtori alkoi näyttämään hieman enemmän itseltään, mutta siitä huolimatta Ruthia sattui, kun hän katsoi Milaa. Hänestä tuntui niin pahalta, kun hän ei ollut voinut auttaa toista yhtään aikaisemmin. Entä jos hän olisi yrittänyt kovemmin Milan etsimistä ja pelastamista? Hänhän olisi voinut onnistua.*
[20:54] <mila_molina> *Rehtori Molina oli hetken aivan hiljaa ja makasi sairaalavuoteella. Sitten hän avasi suunsa sanoakseen jotain* Ruth, haluan pyytää anteeksi sinulta kaikkea... *Hän aloitti. Hänen ajatuksensa olivat menneet aivan uuteen järjestykseen kuluneiden viikkojen aikana. Tuntui siltä, että nyt nainen tiesi, mikä hänelle oli tärkeää ja mikä ei* ...olen käyttäytynyt välillä hieman tökerösti sinua kohtaan
[20:55] <Ruth_Rousseau> Minä vain.. *Ruth aloitti, mutta hiljeni, sillä hänen äänensä kuulosti rikkinäiseltä ja itkuiselta ja rehtorikin alkoi puhumaan jotain järkevämpää ja varmasti tärkeämpää.*
[21:09] <Ruth_Rousseau> *Ruthista oli outoa, että rehtori alkoi nyt pyytelemään häneltä heidän riitelyitään anteeksi. Toisaalta tuntui hyvältä kuulla nuo sanat ja viimeinkin sopia kunnolla kaikki vanhat erimielisyydet.* Saat anteeksi. *Hän sanoi pienesti hymyillen.*
[21:13] <Ruth_Rousseau> Minäkin olen käyttäytynyt huonosti, mutta olen kyllä mielestäni jo pyytänyt anteeksi ja istunut jälki-istuntoni. *Ruth sanoi hiljaa ja virnisti huvittuneena.*
[21:16] <mila_molina> *Rehtori kuuli juuri ne sanat, jotka toivoikin kuulevansa. Hän oli saanut anteeksi. Nainen ei voinut olla naurahtamatta kuullessaan Rousseaun seuraavat sanat. Hän ei voinut unohtaa jälki-istuntoa, jonka oli pitänyt sairaanhoitajalle aikaisemmin*
[21:18] <mila_molina> *Ei hän voinut unohtaa oikeastaan mitään muutakaan, mitä oli kokenut tämän naisen kanssa*
[21:26] <Ruth_Rousseau> Sanoit, että sinulla on ruhjeita muuallakin. Ota takki kokonaan pois vain, niin näen paremmin. *Ruth kehotti ja käänsi puheenaiheen takaisin siihen missä se oli aikaisemmin ollut. Tosin eipä heillä kai mitään yhteistä keskustelua ollut, sillä Ruth puhui itsekseen mustelmista ja ruhjeista.*
[21:29] <mila_molina> *Rehtori noudatti sairaanhoitajan neuvoja jälleen kerran, nousi takaisin istumaan sängylle ja napitti mustan jakkutakkinsa napit auki ja riisui takkinsa*
[21:31] <mila_molina> Otanko myös tämän pois? *Nainen kysyi ja osoitti päällään olevaa valkoista toppia. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän riisuutui kyseisen sairaanhoitajan läsnäollessa*
[21:51] <Ruth_Rousseau> Ota vain. *Ruth vastasi ja vei Molinan takin kauempana olevalle tuolille.*
[21:58] <mila_molina> *Rehtori Molina otti pyynnöstä toppinsa pois ja asetti sen sängynreunalle* Suurin ruhjeeni lienee tuo *Nainen osoitti kyljessään olevaa vertavuotavaa haavaa*
[22:03] <Ruth_Rousseau> Ruth siirtyi oitis lähemmäs katsomaan. Haava oli syvä, eikä sitä oltu hoidettu aikoihin ollenkaan.* Miten sait tämän? *Ruth kysyi, vaikka ei tiedolla ollut parantamisen kannalta niinkään väliä. Pakko oli kuitenkin kysyä ja varmistaa. Ja ehkä Ruth halusi kuulla, että mitä Mila oli monien viime viikkojen aikana joutunut kokemaan.*
[22:11] <mila_molina> Joku heistä löi minua jollain. En ole varma, siellä oli niin pimeää *Molina totesi. Hän oli ollut kovin vähäsanainen kaikesta kokemastaan, ja luultavasti tulisi olemaankin vielä hetken. Hän ei ollut vielä itsekään sulatellut kaikkea, mitä oli kokenut viikkojen aikana*
[22:23] <Ruth_Rousseau> *Ruth nyökkäsi ja heilautti sauvaansa pienesti, jonka ansiosta haava puhdistautui liasta. Se saattoi kirvellä paljon, varsinkin koska haava oli kyljessä.* Anteeksi. *Rousseau pahoitteli ja osoitti vielä toisen kerran haavaa sauvallaan. Haava katosi nopeasti ja iholle jäi vain pieni punoittava jälki.*
[22:26] <mila_molina> *Haavan puhdistaminen kirpaisi kovasti. Rehtori vavahti kivusta, mutta kipu loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hän vei katseen kylkeensä ja näki haavan kadonneen* Olet todella hyvä työssäsi *Molina kehui (tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän kehui tätä)* En ole ennen tajunnutkaan, kuinka hyvä olet, Ruth
[22:29] <Ruth_Rousseau> *Ruth paransi samalla muutkin haavat ja nirhaumat. Ensin suuret ja sitten pienemmät.* Kiitos.. tämä on kyllä ihan perushommaa, eikä tässä oikein mitään taitavuutta tarvita. *Hän vastasi ja hymyili Milalle.*
[22:33] <mila_molina> *Rehtori Molina hymähti Ruthin vaatimattomuudelle*
[22:35] <mila_molina> Mene sinä vain muihin tehtäviisi, olet tehnyt jo aivan tarpeeksi minun hyväkseni *Nainen kertoi Rousseaulle kiitollisena*
[22:38] <Ruth_Rousseau> *Rousseausta oli ihan mukava kuulla, että rehtori arvosti hänen työtänsä ja hoitamistaan, vaikka eipä hän mitään suurta tai ihmeellistä tehnytkään.* Schwillinger pärjää kyllä yksinkin. Hän on uskomattoman taitava. Ja sitä paitsi en ole vielä katsonut niitä jalkojasi. *Ruth kertoi ja pudisteli päätään miettiessään kollegaansa. Mies tosiaan oli taitava ja Ruthia hieman ärsytti myöntää se.*
[22:45] <Ruth_Rousseau> Voit laittaa tuon takaisin päällesi. *Ruth sanoi ja osoitti sängynlaidalla olevaa toppia. Hän katsoi Milaa vielä hetken ja käänsi katseensa sitten muualle.*
[22:46] <mila_molina> *Rehtori tiesi koululääkärinkin olevan hyvä työssään, mutta hän arvosti silti Rousseaun työtä tällä hetkellä yli kaiken* Ainiin, jalat *Nainen muisti itsekin. Kävelemisen vaikeus oli unohtunut sängyllä maatessa täysin. Hän riisui housut yltään ja antoi jalkansa sairaanhoitajan tutkittavaksi*
[22:47] <mila_molina> *Ja laittoi topin nopeasti takaisin päällensä*
[22:54] <Ruth_Rousseau> En ymmärrä, että miksi ihmeessä sinulle tehtiin näin. *Ruth sanoi parantaessaan jalkojen haavoja ja suuria mustelmia. Rousseau ei nähnyt väkivallassa mitään järkeä.* En sitten ollenkaan.. *Hän katsoi rehtorin toisen nilkan vielä ja käänteli sitä hieman.* Tässä on selkeästi jotain vialla, mutta..
[22:56] <Ruth_Rousseau> *Ruth heilautti sauvaansa ja mikä nilkassa ikinä olikaan ollut hieman huonosti oli nyt oikein.* Tuntuuko se paremmalta nyt? *Rousseau kysyi ja käänsi katseensa Milan silmiin.*
[23:00] <mila_molina> *Rehtori Molina oli itsekin miettinyt, miksi hän oli ansainnut kaiken tämän kärsimyksen tai oliko hän edes ansainnut. Hän ei osannut vastata sairaanhoitajan esittämään kysymykseen siitä*
[23:01] <mila_molina> Paljon paremmalta *Molina vastasi lyhyesti katsoen Ruthia kohten. Heidän katseet kohtasivat, eikä rehtori hetkeen vienyt katsettaan tuosta pois. Kuinka tärkeä, ihana ja kaunis tuo hänen edessään oleva henkilö olikaan. Miksei hän ollut tajunnut sitä aikaisemmin?*
[23:14] <Ruth_Rousseau> *Molina ei vastanut Ruthin kysymykseen, mutta hän kertoi jalan tuntuvan paremmalta.* No hyvä. *Rousseau totesi ja katsoi Milan tummia silmiä vielä hetken, vaikka niiden katse saikin Ruthin tuntemaan pientä levottomuutta.*
[23:22] <mila_molina> *Molina oli hetken aikaa hiljaa ja kävi mielessään läpi asioita. Hänellä oli tuolle naiselle niin paljon sanottavaa, muttei tiennyt, mistä aloittaa. Naisen katse alkoi harhailla toisen silmistä pois muualle. Katse tavoitti pian lähistöllä olevan käden, joka kuului tuolle sairaanhoitajalle. Sen enempää ajattelematta nainen tarttui kädestä hellästi kiinni. Se tuntui tällä hetkellä turvalliselta vaihtoehdolta*
[23:31] <Ruth_Rousseau> *Milan kääntäessä katseensa pois, Ruth sujautti taikasauvansa essunsa taskuun ja oli aikeissa sanoa jotain jostain parannusloitsusta. Hän kuitenkin unohti nopeasti, että mitä oli sanomassa, kun tunsi Milan ottavan hänen kätensä omaansa.*
[23:38] <mila_molina> Olet minulle tärkeä
[23:40] <Ruth_Rousseau> *Ruth ei vetänyt kättään pois tai sanonut mitään hetkeen. Hän katsoi Milan silmiä jälleen ja hymyili iloisemmin ja aidommin kuin mitä oli aikoihin hymyillyt.*
[23:43] <Ruth_Rousseau> Sinä myös minulle. *Rousseau vastasi, eikä vieläkään vetänyt kättään pois.*
[23:48] <mila_molina> *Rehtori vei katseensa sairaanhoitajan kädestä takaisin tämän silmiin*
[23:52] <mila_molina> Grhm, taidan tästä poistua *Mila rikkoi hiljaisuuden ja päästi irti Ruthin kädestä* Taidan käydä salissa syömässä jotain. En ole syönyt kunnolla... pariin viikkoon *Nainen sanoi ja naurahti sitten pieneksi kevennykseksi*
[23:56] <Ruth_Rousseau> *Ruth veti kätensä lähemmäs itseään ja nyökkäsi.* Tietenkin. Mutta vedä nuo housut jalkaasi vielä ennen kuin lähdet. *Ruth sanoi virnistäen ja otti sängyn viereen tuomansa tarvikkeet. Hän oli ajatellut, että olisi tehnyt osan työstä perinteellisesti käsin, mutta niin ei ihan ollut käynyt ja millekään Ruthin keräämille tarvikkeille ei ollut tullut käyttöä. Hän vei asiat takaisin kaappiin, josta oli n
[23:58] <mila_molina> *Milan kasvoille levisi pieni hymy ja hän veti housut takaisin jalkaansa. Hän nousi seisomaan (seisominen sujui huomattavasti kivuttomammin nyt kuin aikaisemmin), otti jakkutakin käteensä ja puki sen päällensä* Kiitos vielä kerran
[00:03] <Ruth_Rousseau> Ole hyvä. *Ruth vastasi ja avasi huoneen oven rehtorille.* À bientôt.
[00:05] <mila_molina> À bientôt *Mila sanoi Ruthille takaisin ja poistui ovesta käytävälle*
