Peli sijoittuu ajankohtaan 5.9.2016, ja on jatkoa pelille Haluan vain sut. Molempien pelien lukeminen omalla vastuulla, sillä ne sisältävät vanhojen naisten pervoilua.
[17:45] <Mila_Molina> *Rehtori Molina on työhuoneessaan ja odottaa erästä tiettyä vierasta kyläilemään. Hän ei tiedä, monelta vieras olisi tulossa, sillä ajankohta oli ollut epämääräinen, "myöhemmin illalla"*
[17:46] <Mila_Molina> *Nainen asteli työhuoneessaan epämääräistä ympyrää ja odotti. Tämä päivä oli ollut muihin, normaaleihin päiviin verrattuna täysin erilainen. Hurjempi, pelottavampi ja ihanampi*
[17:48] <Mila_Molina> *Ainiin, teitä varmasti kiinnostaa, mitä rehtori oli pukenu yllensä. Hän oli pukeutunut poikkeuksellisesti tummanlilaan kylpytakkiin, jonka alla oli lyhyt pitsimekko. Jaloissaan hänellä oli tyylikkäät mustat avokkaat*
[17:48] <Mila_Molina> *Oli hänellä myös alushousut, mutta niitä en halua kuvailla*
[17:48] <Mila_Molina> *Ok tuo edellinen viesti pois lol*
[17:51] <@Ruth_Rousseau> *Ruth nousee ennustustorniin vieviä portaita hermostuneena, miettien päivän aiempia tapahtumia. Hän ei voi käsittää, että kaikki se oli tapahtunut.*
[17:56] <Mila_Molina> *Rehtori käy mielessään läpi aamun tapahtumia. Hän ja koulun sairaanhoitaja olivat... öh... tehneet asioita, joita hän ei olisi voinut kuvitella tekevänsä tässä koulussa koskaan. Pieni puna kohosi naisen kasvoille. Ajatella, että sairaanhoitaja piti hänestä sillä tavalla*
[17:58] <@Ruth_Rousseau> *Kun Ruth mietti kaikkea sitä, mitä olikaan tapahtunut (Milan käsiä hänen ympärillään, nappien auki napittamista, huoneeseen eksyneen professorin tainnuttamista ja unhoituttamista..) hänestä tuntui kuin hän olisi katsellut tapahtumia ohuen verhon läpi.*
[18:01] <Mila_Molina> *Rehtori odotti, odotti ja odotti. Sitten hän istuutui alas istuintyynylleen ja odotti vielä hetken*
[18:02] <@Ruth_Rousseau> *Mutta vaikka Ruth ei ollutkaan ollut sinä hetkenä oma itsensä ja muistot tapahtumista tuntuivat etäisiltä ja sumuisilta, hän tiesi kaiken sen olleen totisinta totta. Ja siksi nainen nyt kapusikin portaita ylös, ylös, ylös.*
[18:04] <Mila_Molina> *Mila oli kuulevinaan jotain ääniä ja nousi nopeasti takaisin seisomaan. Nytkö se tapahtuisi?!*
[18:06] <@Ruth_Rousseau> *Ei naisen ajatuksena tietenkään ollut jatkaa siitä mihin opettajienhuoneessa oltiin jääty, vaan toimia vastuullisesti ja järkevästi. Kertoa, että miksi hän oli tehnyt ja puhunut sillä tavalla kuin oli tehnyt ja puhunut.*
[18:12] <Mila_Molina> *Naisen ajatukset olivat aivan sekaisin, eikä hän tiennyt, mitä seuraisi, kun näkisi sairaanhoitajan. Hänen täytyisi keskustella tuon kanssa, mutta hän ei tiennyt, onnistuisiko se*
[18:13] <@Ruth_Rousseau> *Kun Ruth oli noussut viimeisenkin portaan, hän käveli ennustuksen luokkaan siirtäen oviverhoja hiljaa. Lähestyessään rehtorin työhuoneen ovea, hän toivoi, että kaikki sujuisi hyvin ja he vaikka osaisivat nauraa tapahtuneelle tai vain unohtaa sen ja jatkaa normaalisti.*
[18:14] <Mila_Molina> *Askeleet kuuluivat jo hyvin läheltä, ja Mila oli varma, että sairaanhoitaja oli siellä. Hän suoristi kylpytakkinsa reunaa, nyppäisi siitä pois muutaman pölyhiukkasen ja kääntyi ovea kohden*
[18:18] <@Ruth_Rousseau> *Ennen kuin Ruth koputtaa huoneen oveen, hän huokaisee syvään ja toteaa itselleen, että ei hän itse ainakaan voisi jatkaa tästä kovin normaalisti. Rousseau koputtaa oveen hiljaa ja odottaa hieman pelokkaana oveen avautumista.*
[18:19] <Mila_Molina> *Rehtori kuulee koputuksen ja hänen sydämensä jättää pari lyöntiä välistä. Hän hengittää syvään, astelee ovelle ja avaa sen*
[18:19] <Mila_Molina> *Nainen näkee oven takana kollegansa, joka on... käsittämättömän hyvän näköinen*
[18:23] <@Ruth_Rousseau> *Ruth avaa suunsa sanoakseen jotain, mutta ei äkkiä tiedäkään, että mitä sanoa. Hän katsoo rehtorin kylpytakkia. Se hämmentää Ruthia kovin.* Hei. *Nainen saa sanottua, siirrettyään katseensa Milan kasvoihin.*
[18:24] <Mila_Molina> *Rehtori tajuaa tervehtiä vasta, kun sairaanhoitaja on tervetinyt* Hei, Rousseau. Mukavaa, että pääsit paikalle. Haluaisitko teetä? *Nainen kysyy, vaikka hänellä on mielessään jotain ihan muuta kuin tee*
[18:28] <@Ruth_Rousseau> "..kai, ehkä? Tai siis kyllä, kiitos." *Hän vastaa kysymykseen ja muistaa sitten viime kerran, kun he olivat juoneet teetä toisen työhuoneessa. Ei, ei ei.*
[18:31] <Mila_Molina> *Rehtori Molina ottaa työpöydältään taikasauvan ja heilauttaa sillä teepannua päin, joka alkaa pian porista. Sitten hän kääntää huomionsa taas sairaanhoitajan puoleen. Hän katselee tuota naista hetken ja astuu sitten pari askelta lähemmäs* Ruth... *Hän aloittaa, muttei saa jatkettua lausettaan*
[18:39] <@Ruth_Rousseau> *Ruth seuraa katseellaan kuinka Mila heilauttaa kevyesti taikasauvallaan kohti teepannua. Pian vesi alkaa porisemaan hiljaa, ja Rousseau katsoo taas Milaan.* "Ruth.." *Rehtori aloittaa, mutta ei jatka puhettaan.* Tiedän. *Ruth toteaa ja luulee tietävänsä, että rehtorikin ajattelee tapahtuneesta samoin kuin hän.*
[18:41] <Mila_Molina> *Milan ei onneksi tarvitse sanoa sen enempää, sillä Ruth kertoo tietävänsä, mitä hän oli sanomassa. Rehtorin kasvoille leviää pieni hymy. Hän haluaa tätä yhtä paljon kuin Ruth*
[18:42] <Mila_Molina> *Rehtori aukaisee kylpytakkinsa narun ja pudottaa takin lattialle, jalkojensa juureen*
[18:42] <@Ruth_Rousseau> *Ruth tuntee olonsa niin kiusaantuneeksi ja epämukavaksi.* Siis... se mitä me teimme ja se mitä me teimme Blanch-
[18:43] <Mila_Molina> *Mila astelee aivan sairaanhoitajan eteen ja vie sormen tuon suun eteen* Shhh *Nainen sanoo. Nyt ei olisi aikaa turhalle puheelle*
[18:48] <@Ruth_Rousseau> *Takin pudotessa lattialle, Ruth tajuaa, että he kaksi eivät olleet samalla aukeamalla. Rehtori ei selkeästikään ajatellut päivän aikaisemmista tapahtumista samoin kuin hän.* Ähmm, niin tuota noin. *Ruthin pää lyö tyhjää ja jalat tuntuvat veltoilta. Mila on kieltämättä hyvännäköinen, mutta ei hän tätä halunnut.*
[18:56] <@Ruth_Rousseau> *Rousseau tuntee itsensä hetkeksi voimattomaksi ja pieneksi, kun Mila hiljentää hänet ja on hänen edessään niin upeana. Ruth kuitenkin muistaa ja tietää, että eivät asiat saaneet lähteä tähän suuntaan, eivät sitten ollenkaan. Niinpä hän ottaa Milaa ranteesta kiinni ja siirtää toisen käden pois.* Mila..
[18:58] <@Ruth_Rousseau> *Ruthista tuntui niin pahalta toisen puolesta, kun hän katsoi rehtorin ruskeita silmiä.* Me teimme väärin. Niin väärin. *Hän aloittaa.
[18:58] <@Ruth_Rousseau> *
[19:01] <Mila_Molina> *Rehtori tuntee, kuinka sairaanhoitaja tarttuu häneen käteensä* Tiedän *Mila kuiskaa kollegalleen* Tämä on niin väärin *Hän jatkaa ja menee yhä lähemmäs naista* Mutta me emme voi tälle mitään *Mila vie kasvonsa aivan toisen kasvoja vasten ja vie kätensä tuon vyötärölle*
[19:05] <@Ruth_Rousseau> *Ruth siirtyy taaemmas toisen lähestyessä ja työntää naisen kättä pois vyötäröltään.* Ei, Mila, kuuntele. *Hän sanoo ja katsoo toista vakavana.* En ollut silloin oma itseni. En ollenkaan.
[19:07] <Mila_Molina> *Mila huomaa, kuinka toinen työntää hänet pois ja siirtyy taaemmaksi. Hänen kasvoilleen leviää hämmentynyt ilme. Oliko hän käsittänyt kaiken aivan väärin? Rehtori astuu itsekin askelen taaksepäin*
[19:07] <Mila_Molina> Mitä tarkoitat? *kysyy*
[19:12] <@Ruth_Rousseau> *Ruth helpottuu siitä, että Mila siirtyy myöskin taaemmas. Nainen kysyy, että mitä Ruth oikein tarkoitti ja katsoo häntä hämmentyneenä.* Olin lemmenjuoman vaikutuksen alaisena. *Hän huokaisee ja tuntee olonsa heti hieman paremmaksi, kun totuus on kerrottu.*
[19:14] <Mila_Molina> A- anteeksi mitä? Miksi olit juonut lemmenjuomaa? *Rehtori kysyy*
[19:15] <Mila_Molina> *Tuntee olonsa todella epämukavaksi. Kyykistyy ottamaan lattialle pudonneen kylpytakin ja kietoo sen takaisin ympärilleen*
[19:17] <@Ruth_Rousseau> *Rousseausta tuntuu kuitenkin kamalalta Milan puolesta, sillä hän ei kai ollut nauttinut lemmenjuomia vaan.. niin.* Ei, en tarkoituksella. Sitä täytyi olla vedessä, jota join aamulla.. *Hän selittää hiljaa ja katsoo, miten rehtori poimii kylpytakin lattialta ja pukee sen ylleen.*
[19:21] <Mila_Molina> *Rehtori on hetken aivan hiljaa ja käy mielessään läpi juuri tapahtuneita asioita. Häntä hävettää niin paljon*
[19:21] <Mila_Molina> Häivy. *Hän toteaa lyhyesti naiselle*
[19:21] <@Ruth_Rousseau> *Pitsimekko katoaa tummanliilan kylpytakin alle pois näkyvistä. Ruth katsoo lattiaa ja toivoo, että kaikki olisi vain unta, että tätä koko päivää ei olisi koskaan tapahtunutkaan.*
[19:25] <@Ruth_Rousseau> *Rehtori käskee Ruthia häipymään. Käsky on kylmä ja siitä on vaikea erottaa minkäänlaisia tunteita. Rousseau on kuitenkin varma, että Milasta ei tunnu hyvältä. Ei Ruthistakaan tunnu. Niinpä hän kääntyy ovea kohti.*
[19:31] <@Ruth_Rousseau> *Rousseau kuitenkin kääntyy vielä rehtorin puoleen.* Mila.. olen niin niin pahoillani. En todellakaan halunnut, että näin kävisi ja.. *Ruth puhuu nopeasti ja tajuaa, että hänen sanansa eivät auta lainkaan tässä tilanteessa.*
[19:31] <Mila_Molina> *Seuraa katseellaan sairaanhoitajaa, joka tottelee käskyä ja tekee lähtöä. Ilman tuota hulttiota hän ei olisi tämänkaltaisessa tilanteessa*
[19:31] <Mila_Molina> Me keskustelemme työsuhteestasi Taikakoulu Châteauhon myöhemmin *Kertoo ytimekkään, kohtalaisen suoran uhan mahdollisesta erottamisesta*
[19:36] <@Ruth_Rousseau> *Ruthilta kestää hetki tajuta, että mitä rehtori oli juuri sanonut hänelle. Oliko toinen tosissaan? Ajatteliko Molina, että hän oli huvikseen ottanut lemmenjuomaa ja lähtenyt tälläiseen.* Ei, nyt et aloita tuota. *Ruth sanoo lujasti ja katsoo rehtoria haastavasti.*
[19:39] <@Ruth_Rousseau> Tämä ei ole minun syytäni, tajuat sen varmaan? *Hän toteaa kysyvään sävyyn, eikä huomaa äänensä hieman kohoavan.*
[19:41] <Mila_Molina> Näytänkö minä siltä, että minua kiinnostaa nuo sanasi juuri nyt? *Toteaa ennemminkin kuin kysyy. On tavallaan ihan tyytyväinen, että sai tuossa naisessa aikaan tuollaisen reaktion*
[19:42] <Mila_Molina> Häivy. *Sanoo uudestaan, painokkaammin*
[19:47] <@Ruth_Rousseau> En häivy. En ennen kuin otat sanasi takaisin. *Rousseau katsoo rehtoria yhä ja suorastaan vaatii katseellaan, että nainen peruisi aikaisemmat sanansa.*
[19:50] <Mila_Molina> *On raivostunut siitä, ettei Ruth noudata hänen ohjeitaan. Rehtori kävelee työpöytänsä luo ja ottaa taikasauvan käteensä. Hän heilauttaa sitä kohti teepannua, joka on porissut jo pitkän tovin. Pannu lopettaa porisemisen*
[19:50] <Mila_Molina> Minä en ota sanojani takaisin, Rousseau hyvä *Sanoo tiukasti*
[19:55] <@Ruth_Rousseau> *Ruth tuntee säikähtävänsä, kun rehtori ottaa taikasauvansa ja heilauttaa sitä. Hän kuitenkin heilauttaa sitä vain porisevaa teepannua kohti.* Otat sinä. *Ruth väittää vastaan.*
[19:58] <Mila_Molina> Minä EN ota, ja NYT poistut välittömästi täältä! *Huutaa naiselle, ja on jo hyvin vihainen*
[19:58] <Mila_Molina> *Rehtori ei voi uskoa, että meni retkahtamaan tuollaiseen naiseen. Suoraan sanottuna ajatuskin tuon sietämisesti kuulostaa mahdottomalta*
[20:01] <@Ruth_Rousseau> *Vaikka loukkaantunut ja ärsytetty rehtori oli uhkaava ja pelottava taikasauvansa kanssa, Ruth ei tehnyt elettäkään poistuakseen tai ottaakseen omaa taikasauvaansa esille.* Ai siksikö, koska se olisi järkevää? Koska omia työntekijöitähän kohdellaankin tällä tapaa? *Ruth kivahtaa ja korottaa ääntään, mutta ei liikaa. Hän katsoo Milaa ymmärtämättä mitä toisen päässä oikein liikkuu.*
[20:06] <Mila_Molina> MINÄ en ole tehnyt mitään väärää. Se olet sinä, Rousseau, jonka täytyy katsoa peiliin *Tuhahtaa naiselle* Me tulemme keskustelemaan jatkostasi pian, halusit tai et. Työpanoksesi ei ole ollut aivan toivotulla tasolla
[20:07] <Mila_Molina> *Vaikka Molina juuri äsken ajatteli, ettei voisi sietää tuota naista, hän ei ole aivan varma, ajatteleeko tosiaan noin. Toisaalta Ruth on tosi hot suuttuneena, ah*
[20:13] <@Ruth_Rousseau> Minun? Katsoa peiliin? *Ruth naurahtaa epäuskoisena, mutta loukkaantuneena.* En tosiaankaan ymmärrä sinua. En sitten ollenkaan. *Rousseau puree hampaitaan yhteen, kun rehtori huomauttaa hänen työskentelystään.* Olen tehnyt työni ihan tarpeeksi hyvin. Älä kehtaa väittää, että en olisi. *Hän sanoo varoittavaan sävyyn.*
[20:20] <Mila_Molina> *Rehtori hiljenee hetkeksi. Rousseau on sisukas nainen, eikä tuo niellyt rehtorin sanoja noin vain. Mila on tainnut puhua itsensä pussiin, sillä todellisuudessa tuon sairaanhoitajan työn suorittamisessa ei ole ollut mitään valittamista, päin vastoin. Rehtori ei kuitenkaan voi sietää sitä, mitä hänelle oli juuri äsken tehty*
[20:20] <Mila_Molina> Me keskustelemme tästä myöhemmin - emme nyt *Nainen sanoo jälleen kerran*
[20:32] <@Ruth_Rousseau> Ei ole mitään mistä keskustella. Sinä et erota minua tai edes uhkaa erottamisella, et, jos sinulla ei ole pätevää syytä. *Ruth sanoo ja kääntyy sitten ovelle. Hän ei tosiaankaan ollut tulossa Milan työhuoneeseen vähään aikaan. Ei ainakaan keskustelemaan omasta jatkamisestaan koululla. Erottakoot Ruthin vain, jos todella niin halusi. Kai se olisi parasta heille molemmille.*
[20:40] <Mila_Molina> Niinhän sinä luulet *Rehtori Molina vastaa lyhyesti ja levittää kasvoilleen pilkallisen hymyn. Koska hän oli koulun rehtori, hän pystyi tekemään mitä vain. Tai ainakin lähes mitä vain. Tai ainakin niin hän luuli*
[20:46] <@Ruth_Rousseau> Hei hei. *Rousseau sanoo tylysti vielä ennen kuin sulkee oven perässään ja lähtee matkoihinsa. Hän kävelee luokan läpi ovelle ja pudistelee päätään vihaisena. Helvetin Molina, helvetin elämä, hän ajattelee. Portaita alas laskeutuessaan, hän tuntee olonsa tyhjäksi, eikä tosiaankaan tiedä, että olivatko hänen ja Milan välit koskaan korjattavissa.*
[20:57] <Mila_Molina> *On helpottunut, että Ruth viimein päättää poistua. Kun ovi on sulkeutunut, rehtori Molina istahtaa alas istuintyynylleen ja painaa kasvonsa käsiinsä. Vaikka vielä hetki sitten tämä päivä tuntui upeimmalta ikinä, nyt päivä oli kääntynyt yhdeksi kamalimmista. Kuinka hän, yli 50-vuotias fiksu nainen, pystyi saamaan itsensä tällaiseen tilanteeseen. Voi tätä häpeän määrää*
