// Eli peliin voi osallistua yhdellä tai useammalla viestillä ja peliaikaa on 31.5.2012 saakka. Jokainen tupaansaattajaisiin osallistunut ansaitsee tupapisteitä. //

Châteaun avajaisjuhla oli juuri saanut päätöksensä.
"Kaikki serdaiglet! Olkaa hyvät ja tulkaa tänne!" Yrttitiedon professori ja nyt myös Serdaiglen tuvanjohtaja huudahti iloisena. Olihan se hienoa, että vihdoin tämä lukuvuosi oli saanut alkunsa ja vielä sangen onnistuneesti, ainakin Chrisin osalta. Hän vilkaisi tyytyväisenä uuteen, tummanharmaaseen kaapuunsa, jonka oli edellisenä iltana löytänyt aivan vahingossa.
Chris Dawson katsoi eteensä, jossa uudet ja vanhat serdaiglen odottivat tupaansa pääsyä malttamattomina. Professori hymähti hiljaisesti. "Kuten te vanhat oppilaat jo tiedättekin, Serdaiglen tupa sijaitsee kolmannessa kerroksessa", mies sanoi kuuluvalla äänellä. "Seuratkaahan minua!"
Oppilaiden myöntyvien mutinoiden jälkeen Chris kääntyi ympäri. Hän lähti kävelemään kohti portaikkoa, jota pitkin pääsisi kolmanteen kerrokseen. Samalla hän vilkuili, että kaikki – varsinkin ekaluokkalaiset - pysyivät perässä.

"Toivottavasti kaikilla oli hyvä ja antoisa loma", Chris totesi kivuten portaita ylöspäin. "Kai teistäkin on mukava palata lomalta kouluun? Totta kai pitää taas tottua aikaisiin herätyksiin, mutta muuten? Pääsette oppimaan taas uutta”, professori jatkoi hymyillen. Pian hän saapui kolmanteen kerrokseen ja suuntasi askeleensa tupakäytävään ja siellä sijaitsevan Serdaiglen muotokuva-aukon luokse. Oppilaat kävelivät hänen perässään.
"Hyvää iltaa", Chris sanoi kohteliaasti muotokuvan henkilölle "Serdaiglet, kuunnelkaapas. Tässä on Vivi McNeal – tupamme alkuperäinen perustaja. Tupaan päästäksenne teidän tulee sanoa hänelle voimassa oleva salasana. Salasanamme on tällä hetkellä 'à long terme'. Sitä ei parane unohtaa, mutta älkää missään nimessä kirjoittako sitä muistiin, ettei se joudu vääriin käsiin", Chris kertoi oppilaille. Kaikki oppilaat näyttivät ymmärtävän asian. Professori kääntyi hymyillen muotokuvan suuntaan.
"à long terme", hän totesi rauhallisesti. Muotokuva siirtyi syrjään ja paljasti aukon seinässä. Aukon, joka johtaisi Serdaiglen oleskeluhuoneeseen. Chris vilkaisi oppilaita virnistäen. "Näin yksinkertaista", hän sanoi lähinnä ekaluokkalaisille.
"Ekaluokkalaiset, täältä pääsette siis tupaanne", Chris sanoi ja viittoi serdaigleita siirtymään tuvan oleskeluhuoneen puolelle. Oppilaita käveli oleskeluhuoneeseen. Samalla Chris laski oppilaiden määrän hieman huolissaan. Aivan kuin porukka näyttäisi nyt pienemmältä.. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että kaikki serdaiglet olivat nyt oleskeluhuoneessa, eikä kukaan ollut eksynyt porukasta.

Chris käveli muotokuva-aukosta sisään, hieman kumartuen niin kuin hänellä oli tapana tehdä. Hän pysähtyi siihen oppilaiden eteen, suoristi ryhtinsä ja ihaili hetken aikaa oleskeluhuonetta.
Oleskeluhuone oli oikein tilava ja mukavannäköinen pehmeine tuoleineen ja sohvineen, kivisine takkoineen ja kauniine ikkunoineen. Syrjemmässä sijaitsi pöytiä ja tuoleja, jossa olisi mahdollista opiskella tai muuten vaan lukea. Väritys oli Serdaiglen tunnusväreissä. Chris vilkaisi eräästä ikkunasta pimenevään yöhön ja hänen kasvoillaan käväisi pieni hymy.
"Eli nimeni on Chris Dawson. Opetan täällä yrttitietoa ja toimin myös Serdaiglen tuvanjohtajana", hän totesi iloisena. "Kuten useimmat teistä jo tiedätte, on tässä koulussa ollut tapana jakaa tupapokaali eniten tupapisteitä keränneelle tuvalle. Haluan, että jokainen teistä tekee itselleen realistisen tavoitelistan. Vain pienillä arkisilla päätöksillä olette lähempänä tavoitettanne. Kyllä minä tiedän, että te tulette saavuttamaan tavoitteenne, mikäli todella sitä haluatte.
Serdaigleina teidän tulee puolustaa omaa tupaanne ja sen mainetta joka tilanteessa. Tiedätte sen, että sääntöjä tulee noudattaa, enkä usko, että sen kanssa tulee mitään ongelmia", Chris kertoi katsellen oppilaita. Hän päätti lauseen hymyyn.
"Jäikö jokin epäselväksi? Jos myöhemmin tulee jotain kysyttävää, niin löydätte minut useimmiten kasvihuoneilta. Vastaa kysymyksiin parhaani mukaan", Chris jatkoi ja katsoi pikaisesti jokaista oppilasta. "Asia on varmaankin selvä", professori sanoi. Hän selitti vielä muutamia käytännön asioita.

"Toivotan uudet serdaiglet tervetulleeksi tähän kouluun, näin minunkin puolestani. Vanhat serdaiglet, tervetuloa takaisin! Tästä on hyvä aloittaa uusi ja menestyksekäs lukuvuosi", Chris totesi. "Noh.. Menkääpäs kaikki nyt nukkumaan. Makuusalit löytyvät tuolta päin", hän sanoi.
Chris vilkaisi pikaisesti lähimmäistä kelloa ja samalla irvisti. Kellohan näytti jo puolta kahtatoista.
"Tiedän, että olette varmasti aivan innoissanne tästä päivästä, mutta huomisen aikainen herätys.. Sillon väsyttää ja puhun nyt kokemuksesta. Luotan, että menette nyt nukkumaan. Älkääkä olko huolissanne matka-arkuistanne", Chris naurahti. Hetken aikaa professori seisoi siinä ovensuulla katsellen oppilaita, jotka alkoivat lähtemään makuusalien suuntaan.
'On kai parasta lähteä. Kyllä oppilaat pärjäävät. Pitäähän minunkin varautua todella aikaisen herätykseen aamulla, jotta kerkeän vuoheinät kitkeä..' Hän mietti ja astui ulos Serdaiglen oleskeluhuoneesta.