Tupaansaattajaiset

[Frederic T. Coudert]

// Voit osallistua peliin 31.5.2012 asti. Jos osallistut peliin, ansaitset tuvallesi tupapisteitä. Luovuudesta, keskeliäisyydestä ja pelinelävöittämisestä voit saada lisäpisteitä. //

"Serpentardin oppilaat, seuratkaa minua!" Kahjahti kuuluviin kolmeakymmentä ikävuotta lähenevän miesprofessorin viileän rauhallinen ääni. Tietynlainen karisma sai suurimman osan serpentardin tupapöydästä hiljenemään äkisti ja nousemaan ylös paikoiltaan. Frederic Coudert oli nyt opetti nyt kolmatta lukuvuotta Châteaussa taikaolentojen hoitoa ja toista lukuvuottaan serpentardien tuvanjohtaja. Jälkimmäinen tehtävä ei ollut hänelle juuri kovinkaan mieluisa, mutta suoritti hänelle uskottua tehtävää muodollisen huolellisesti.
Professori Coudertin musta kaapu, jonka lähes helma myötäili lattiatasoa seurasi hänen innokkaita askeliaan, kuin se olisi liimattu kiinni hänen kantapäihinsä. Suuri joukko uusia innokkaita, sekä rutiiniin tottuneita serpentardeja seurasi Fredericin perässä laakeita käytäviä pitkin, jotka veivät heitä kohti tuvan omaa oleskeluhuonetta. Kevyt hymy tapaili miehen huulia, heidän kulkiessaan etääntyessään suuresta salista nousten ylemmäs linnan portaita.

Yltäessään kolmanteen kerrokseen asti, Frederic havaitsi, että kolmannen kerroksen tupakäytävä oli täynnä tupiinsa pyrkiviä gryffondoreja ja pouffsouffleja. Vaikka Frederic melko kärsimätön luonteeltaan olikin, tyytyi hän kehottamaan oppilaitaan pysähtymään ja odottamaan käytävän tyhjenemistä. Oitis alkoi supatus ja odottava jännitys tuntui vain kasvavan, eikä Frederickään keksinyt siihen pätevää syytä. Odotellessa hänellä olisi kuitenkin hyvin aikaa pitää professori Everetin määräämä puhe sääntöjen noudattamisesta ja muusta Fredericin mielestä sangen puuduttavista asioista.
"Ohoi, serpentardit! Saanen keskeyttää teidän keskustelunne kertomalla hieman tulevasta lukuvuodesta." Pyöreähköön aulaan ahtautunut oppilasjoukko käänsi katseensa Fredericiä kohti.
"Nimeni on Frederic Coudert, jos joku ei sitä vielä sattunut sitä muistamaan. Meidän kaikkien tuoreessa muistissa on varmasti vain muutaman pahaisen pisteen häviö pouffsoufflelle. Tavallisesti niin voitokas tupamme joutui luovuttamaan tupapokaalin näille pahuksen kirjamadoille ja toivon, että tänä vuonna jokainen teistä", Frederic kiersi katsettaan oppilaiden joukossa, kuunnellessaan sanojensa kaiun toistoa kivisistä seinistä. "Välttää oppitunneilta poisjäämistä, muiden tupalaisten härnäämistä, ruokasotia, käytävillä harhailua hiljaisuuden jälkeen ja tekee läksynsä ansiokkaasti niin kuin serpentardin kuuluu." Frederic muistutti, vaikka serpentardien virnistelevistä suista saattoi päätellä, että hänen puheensa oli vain sananhelinää. "Haluan teidän myös tietävän, että myöskään minä en anna armoa, jos nään teistä yhdenkään kuljeskelevan puolenyön aikaan pitkin käytäviä tai harjoittamassa muuta vastaavaa toimintaa." Mies muistutti ja sai välistä oppilasliutan tyystin hiljentymään. "Tärkeintä on kuitenkin tavoitella pisteitä, jonka toivon sarallaan myös motivoivan teitä opiskelemaan."
Professorin saarna jatkui samaan tahtiinsa, miehen tehdessä selkoa mistä lukujärjestykset olisivat aina nähtävillä, ja että oppilaiden matkalaukut olivat jo viety tupaan heidän sänkyjensä päätyihin. Fredericin tuli myös muistuttaa vielä oppilaita, että häneltä sai kysyä tuntien jälkeen tai pöllöpostilla mitä vain. Tosin mies epäili vahvasti, että oppilaat mielummin ulkoiluttaisivat mantikoria, kuin kysyisivät professori Coudertilta neuvoa asiassa tai toisessa.

"Eikö käytävä ole jo tyhjä… professori?" Joku oppilaista rohkaistui huikkaamaan, miehen hiljentyessä jälleen hetkeksi. "Ah, tosiaan! Tulkaapa." Frederic ryhtyi harppomaan kohti ovea, jota peitti korkea maalaus. "Tämä nainen tässä on Cordelia Verbinski. Tupamme alkuperäinen perustaja." Vanhemmat oppilaat haukottelivat leveästi. Châteaun historia oli heille jo liiankin tuttua. "Kuun salasana on '//päivitetään tähän pian//.' Koittakaa muistaa se, tai toivokaa, että joku ystävistänne muistaa sen." Frederic jäi odottamaan oviaukon viereen astuakseen viimeisenä tupaan.
"Tervetuloa jälleen Châteauhun, nukkukaa yönne hyvin!" Frederic ilmoitti vielä ovella, kunnes jätti oppilaat omaan arvoonsa ja poistui omaan työhuoneeseensa.