Välivuosi vai kaupan kassalle?

[Léa Rivett]

// Léan ja Ronjan välinen juttutuokio, sijoittuu elokuun kahdeksanteen. //

Châteaun toinen kouluviikko oli pyörähtänyt käyntiin maanantain nimissä. Châteaun opintojenohjaajana ja oppilaskunnan vetäjänä toimivana Léalla oli aamutunnit vapaina, mutta hän ei suinkaan ollut nukkunut pitkään. Päinvastoin, hän oli herännyt jo kuudelta virkeänä kuin peipponen ja alkanut suunnitella tulevaa päivää. Tämä päivä tulisi kulumaan oppilaiden jututtamiseen.

Listalla oli ainakin kolmasluokkalainen Serpentard, Ronja Blomroos. Léa oli tavannut Ronjan ensimmäisen kerran oppilaskunnan kokouksessa. Léan mielestä Ronja oli itsevarma ja omatoiminen tyttö. Sophiekin oli sanonut niin. Sophie oli myös sanonut Ronjan olevan innokas ja äänekäs ja että hänellä oli vahvat mielipiteet asioista. Siitäkin Léa oli samaa mieltä, ainakin ensimmäisen oppilaskunnan kokouksen pohjalta.

"Hei Ronja!
Halusit kuulemma tulla juttelemaan kanssani. Jos sinua ei haittaa yhden taikuuden historian oppitunnin menetys, koputa kansliani oveen aamiaisen jälkeen, kello yhdeksältä.
Terveisin, Léa Rivett, opintojenohjaaja."

Léa laski joutsenensulkakynän kädestään pöydälle, kääri viestin rullalle, sinetöi sen ja kutsui luokseen pikkuruisen minervanpöllön, jonka oli saanut lainata omakseen koululta. "Hei pikkukaveri. Veisitkö tämän oppilaalle nimeltään Ronja Blomroos? Löytänet hänet kolmannesta kerroksesta, serpentardin tuvasta, tyttöjen makuusalista", Léa neuvoi pöllölle. Se näytti ymmärtävän ohjeet, sillä se ojensi Léalle pikkuisen koipensa. "Hyvä tyttö! Tässä pieni etukäteispalkkio", Léa ojensi pöllölle pöllönnamin sidottuaan kirjeen sen jalkaan. Sitten lintu lehahti ulos avoimesta ikkunasta ja lähti etsimään Ronjaa. Léa sen sijaan päätti jo siirtyä suurten saliin, olihan kello jo melkein puoli kahdeksan.

Léa palasi kansliaansa jo kahdeksan aikoihin. Ronjaa odotellessaan Léa kaiveli esille Ronjan oppilastietokansion ja vilkuili sitä mietteliäänä. Mikäli kansion tiedot eivät olleet vanhentuneet, Ronjan vanhemmat olivat taiteilija ja sairaanhoitaja. Sitten Léa tarkasteli monistetta, jonka Léa oli täytättänyt muiden kolmasluokkalaisten tavoin myös Ronjalla viime perjantaina. Hän laski Ronjan saamat arvosanat yhteen ja jakoi ne kolmellatoista, saaden näin Ronjan todistuksen keskiarvon selville. Lopuksi hän vielä lukaisi vastaukset monisteen lopussa oleviin kysymyksiin. "Vai ei Ronja pidä lentämisestä", Léa mutisi itsekeen ja hymyili hieman. Hän itse piti lentämisestä tavattoman paljon.

[Ronja Blomroos]

Ronja kääri aamupostin mukana tulleen, kauniilla käsialalla kirjoitetun kirjeen auki ja luki sen mutustellen samalla aamupalasämpyläänsä. Tytön ilmeestä oli helppo päätellä sisälsikö kirje hyviä vai huonoja uutisia. Tytön virne leveni levenemistään, jonka jälkeen hän purskahti monelle jo erittäin tutuksi tulleeseen, raikuvaan nauruunsa. Muut tupapöydän oppilaat katsahtivat tyttöä.

”Ette ikinä arvaa! Saan lintsata tämänpäiväisen taikuudenhistoriantunnin ja vielä luvan kanssa! Repikää siitä!” Ronja kiljahti ja heitti kirjeensä ilmaan. Tytön tupakaveri sai kirjeestä otteen ja luki sen selvästi kateellisena. Ronja oli herätessään ajatellut tästä maanantaista tulevan vuosituhannen huonoin päivä, johon kuuluisi aimo rimpsu kiduttavia aineita. Mutta ei, nyt hänen ei tarvitsisi sietää kuin jästitiedon ja numerologian puuduttavat oppitunnit. Pimeydenvoimilta suojautuminen ja varsinkin taikaolentojenhoito olisi leikiten suoritettu, sillä nuo tunnit tapasivat olla useimmiten melko mielenkiintoisia. Ronja sujautti viimeiset aamupalanjämät suuhunsa, nosti koululaukun olalleen ja poistui salista hyvästellen tupatoverinsa. Jos hän olisi oikein nopea, hän ehtisi kipaista tuvassaan ennen opinto-ohjaajan juttutuokiota.

--

Ronja koputti kanslian oveen ja luvan saatuaan astui sisään huoneeseen. Koulun uuden opinto-ohjaajan ja oppilaskunnan vetäjän Léa Rivettin työhuoneessa hän ei ollut ennen vieraillut. Huone oli siisti ja se sijaitsi koulun ensimmäisessä kerroksessa. Ikkunasta näki koulun pihalle, jossa virkuimmat oppilaat olivat jo touhuamassa. ”Huomenta!” Ronja lausahti professorille ja istuutui hänelle osoitetulle paikalle. ”Et olisi parempaa ajankohtaa voinut keksiä. Lupaan olla ikuisesti kiitollinen siitä, että sain luistaa taikuuden historian tunnilta!” Tyttö ilmoitti onnellisena. Hän ei tiennyt, että mahdollisen ensimmäisen opettajan kanssa tehdyn konfliktin jälkeen hän purkaisi lupauksensa välittömästi.

[Léa Rivett]

"Sisään vain sieltä!" Léa pyysi kuultuaan napakan koputuksen. Ovi avautui ja sisään astui kukas muukaan kuin Ronja Blomroos, niin kuin oli sovittu. Samalla ovenavauksella sisään liihotteli myös viestin vienyt minervanpöllö, joka istahti Léan olkapäälle ja näykki hellästi tämän korvaa. Léa naurahti ja antoi pöllölle taas yhden pöllönnamun palkkioksi. Sitten lintu lennähti avonaisesta ikkunasta jonnekin ulos. Olihan ilma sangen kaunis.

"Huomenta!" Ronja lausahti. "No huomenta, Ronja!" Léa vastasi hyväntuulinen virne kasvoillaan ja osoitti kädellään tuolia, joka sijaitsi Léasta katsoen työpöydän vastakkaisella puolella. Ronja istahti siihen ja vannoi, että tulisi olemaan Léalle ikuisesti kiitollinen siitä, että sai luistaa taikuuden historian tunnilta. Léa nauroi. "Vai niin. Muista kuitenkin lukea ja opiskella tunnilla käydyt asiat lävitse ja tehdä läksyt huolellisesti", Léa kehotti. "Vaikka saitkin nyt luistaa tältä tunnilta, sinun on valmistauduttava hyvin tuleviin V.I.P-kokeisiin", Léa muistutti.

"Ennen kuin kuitenkaan mennään itse asiaan, kerro minulle miten sinulla on mennyt viimeaikoina", Léa pyysi. Samalla hän taikoi pöydälle pienen hopealautasellisen vastaleivottuja pikkuleipiä sekä kaksi kristallipikaria. Sitten hän otti lipastoistaan kermakaljapullon ja kaatoi sitä pikareihin. "Älä suotta innostu, tässä on yhtä paljon alkoholia kuin kurpitsamehussa", Léa mainitsi ohimennen virnistäen tytölle. "Sophie potkisi minut pihalle, jos tarjoaisin alkoholia oppilaille. Pikkusiskoillakaan ei ole etuoikeuksia", hän totesi hymähtäen ja työnsi sitten Ronjan pikarin lähemmäksi tyttöä.

[Ronja Blomroos]

Ronja katsoi hölmistyneenä ikkunasta ulos lennähtänyttä minervanpöllöä. Pöllöjen elämä oli helppoa. Niiden ei tarvinnut miettiä haluaisivatko tulevaisuudessa kaupankassalle, taikaolentojenhoitoalalle vai parantajaksi, sillä he eivät kyenneet mihinkään sellaiseen. Pöllöt osasivat vain huhuilla kovaäänisesti, syödä ja kakkia, minkä jokainen pöllölässä käynyt varmasti huomasi. Ronjakin joskus toivoi, ettei osaisi tehdä muuta, sillä tulevaisuuden suunnittelu osasi joskus olla hermoja raastavaa.

Opinnonohjaaja muistutti Ronjaa, että tunnilla käydyt asiat täytyy silti opiskella itsenäisesti, minkä Ronja tiesi. Hän oli ollut ennenkin tunneilta poissa, joskus syyn kanssa, joskus ilman. Nainen muistutti myös tulevista V.I.P-kokeista. ”Tiedän tiedän, kaikki opettajat jaksavat muistuttaa aina tuosta samasta asiasta lähes joka tunti”, Ronja vastasi hivenen ikävystyneesti ja otti vastaan seuraavan kysymyksen, joka koski tytön viimeaikaisia kuulumisia.

”Ihan hyvin on mennyt! Täällä on ollut ihan samanlaista kuin viime vuonnakin eli kivaa” Ronja ryhtyi vastaamaan” Kaikki aineet vaikuttaa tosi helpoilta, johtuu ehkä siitä että aluksi käsitellään aina helpoimmat asiat. Riimut ovat edelleenkin vaikeita, mutta minusta tuntuu että onnistun nostamaan ennustuksen ja taikaolentojenhoidon numeroa tänä lukuvuonna” Tyttö katsoi kun professori asetti pöydälle pikkuleipiä ja kermakaljaa ja lopetti kuulumisensa kertomisen. Nainen ilmoitti, ettei juomassa ollut alkoholia, minkä Ronja oli jo arvannut ja toivonut. Kyllä tyttö oli alkoholia ennenkin maistanut, mutta hän ei halunnut olla hiprakassa juttutuokion aikana.

"Sophie potkisi minut pihalle, jos tarjoaisin alkoholia oppilaille. Pikkusiskoillakaan ei ole etuoikeuksia" Professori kertoi ja Ronja oli tukehtua juuri ottamaansa kermakaljakulaukseensa. Yskimisen hän yritti naamioida aivastukseksi, huonoin tuloksin. Onko Léa Sophien pikkusisko?