Yrttitiedon tunti 1/3.

[Chris Dawson]

// Tunti sijoittuu 2.8-11 klo. 9.00-11.15. Tunnille saa osallistua 8.8.2011 - 17.5.2012 välisenä aikana

Kuten yleensä tunnin voi suorittaa yhdellä tai useammalla peliviestillä, onhan osallistumisaikaa kauan. Jokainen tunnille saapuva ansaitsee 5 pistettä. Lisäpisteitä saa hyvistä ja pitkistä peliviesteistä, lisäksi mahdollisiin kysymyksiin vastaamisesta. //

Chris Dawson lennätti taoin savisia ruukkuja kasvihuoneen sisään samalla vihellellen. Hän oli suunnitellut jotain kivaa kolmasluokkalaisille. Kun oli tehnyt tarvittavat alkuvalmistelut, hän meni ottamaan oppilaita sisään.
"Hyvää huomenta! Sisään vaan, sisään vaan", hän toivotti hymyillen ja odotti kun oppilaat valuivat pikkuhiljaa sisään. Heillä ei vaikuttanut olevan mitään kiirettä.
"Nimeni on siis Chris Dawson, kutsukaa minua näin oppitunneilla Professori Dawsoniksi. Jos on jotain asiaa vapaa-ajalla niin voitte sanoa minua vain Chris:iksi. Opetan teille yrttitietoa." Professori Chris Dawson selitti ja kääntyi taululle päin. Hän heilautti taikasauvaansa, jolloin hänen nimensä kirjoittui taululle.

"Sanon tämän myös muille luokille: Tunneillani on oltava hiljaa ja osattava käyttäytyä. Oletan, ettei 'hyvät käytöstavat' ole vieras sana teille. Olen teille parhaani mukaan rento ja mukava opettaja, mutta jos tässä luokassa ei osata käyttäytyä, niin osaan olla myös todella tiukka ja inhottava. Jos ei kiinnosta opiskella, en pakota, tuolla on ovi", Dawson sanoi, mutta hänen äänensä vakavoitui.
"Ei tämä nyt niin vakava asia ole, vähän iloisempaa ilmettä." Professori Dawson totesi lopulta ja palautti normaalin iloisen ilmeensä kasvoilleen. Sen jälkeen hän tarkasti, että kaikki ovat paikalla.
"Ottakaa kirjat esiin"*, Dawson totesi ja otti oman kirjansa esiin.
"Minä en käy ikinä sisällysluetteloa läpi, nimittäin näin aluksi se kaikkea muuta kun kohottaa mielialaa. Jos joku haluaa tietää tämän vuoden asioista, niin lukee kirjaa vapaa-ajalla. Siirrytään sivulle 3, joka käsittelee piikkilieroa. Minulla on teille pieni haaste liittyen niihin, mutta käsitellään se myöhemmin", Yrttitiedon professori kertoi ja virnisti huvittuneena mainitessaan haasteesta.

"Piikkilierot kasvavat yleensä kasvihuoneiden ruukuissa, mutta luonnonvaraisia piikkilieroja elää vielä kosteissa ilmastoissa. Yleensä luonnonvaraiset kasvit viihtyvät ryhmissä, toisin kuin kasvihuoneissa. Mutta miltä piikkiliero näyttää? Se on suurin piirtein täydessä mitassaan 20 cm korkea, tummanvihreä ja täynnä 3 cm piikkejä. Muodoltaan se kapenee ylöspäin. Piikkilierosta saa todella hyvää flunssalääkettä, mitä olette varmaan joskus syöneet, nimittäin sen sisällä virtaa eukalyptuksen ja mintun hajuista mahlaa, josta kyseistä lääkettä tehdään", Professori selitti hymyillen.
"On vaikea sanoa millaiset kukat piikkilierolla on nimittäin kukkien väri ja tuoksu ovat kasvikohtaiset. Kukat ja mahla houkuttelevat paljon pieniä eläimiä kasvin luo. Kun pieni eläin menee tarpeeksi lähelle piikkilieroa, niin se kasvi puristaa varrellaan ja piikeillään saaliinsa kuoliaaksi. Miettikääpä, että piikkiliero voi sulattaa samaa oravaa vielä parinkin viikon päästä. Aika huono ruuansulatus", Dawson naurahti.

"Meillä taitaa olla jo tärkeimmät tiedot kasassa. Lukekaa kirjasta lisää tietoa piikkilierosta. Loppujen lopuksi se on ihan mielenkiintoinen kasvi. Kuten aiemmin jo mainitsinkin, minulla on teille haaste liittyen piikkilieroihin", hän jatkoi pilke silmäkulmassa.
"Tehtävässä teidän tulee siirtää oma piikkilieronne uuteen ruukkuun. Kuten arvaatte, ette voi koskea haasteessa kasviin sen piikkien takia, vaan käytämme poimijoita," Professori Dawson totesi ja vei oppilaat kasvihuoneeseen, jossa heitä odotti omat piikkilieroruukut. Kasvit kiemurtelivat malttamattomina ruukuissaan.
"Muistakaa täällä ollessanne, että pidätte kasveihin vähintään metrin suojaetäisyyden, ihan turvallisuutenne tähden. Tässä ovat nämä poimijat", Professori sanoi ja nosti kaikkien nähtäväksi punaisen, metrin mittaisen poimijakoneen, jolla oppilaiden tulisi poimia oma piikkiliero.

"Aih!" Kuului huudahdus Dawsonin selän takaa. Hän oli kääntynyt seinään päin ja laskemassa poimijaa maahan. Mies kääntyi huudon suuntaan ja näki erään oppilaan, jonka otsassa komeili haava.
"Mitä tapahtui?" Dawson huudahti. Joku oppilas kertoi, että kyseinen oppilas oli työntänyt naamansa piikkilieron ruukkuun.
"Mitä minä sanoin suojaetäisyydestä!" Hän huudahti vihaisesti ja katsoi loukkaantunutta oppilasta.
"Nyt jokainen pysyy kaukana kasveista." Professori käski ja juoksi käymään toimistossaan, josta palasi vähän ajan päästä kostea pyyhe ja pullo kädessä.
"Neste puhdistaa haavasi ja arpeuttaa sen", mies selitti huokaisten ja antoi loukkaantuneelle oppilaalle pyyhkeen, jossa oli vähän pullon puhdistusainetta.
"Tässä luokassa sääntöjäni noudatetaan, eli se tarkoittaa sitä, että jos sanon ettette mene metriä lähemmäs kasveja, niin ette mene. Jos ruukussa olisi ollut jokin vaarallisempi kasvi, ei välttämättä kyseisellä oppilaalla olisi kasvoja jäljellä. Jos joku vielä rikkoo sääntöjäni, niin ei auta muu kun laittaa hänet opiskelemaan luokkatilaan. Tästä sai vain varoituksen", Dawson varoitti, mutta pian jatkoi opetusta aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Niin, mihänkäs jäimme. Ai niin, mutta ennen piikkilieron poimimista, tarvitsette uuden ruukun. Näitte varmaan mustia ja multaisia saviruukkuja kasvihuoneen ulkopuolella, kun tulitte sisään? Eli nyt selitän tehtävän hitaasti, kuunnelkaa tarkkaan.
Aluksi leijutatte taioin uuden, mustan ruukun kasvihuoneeseen, jonka jälkeen poimitte piikkilieronne tällä poimijalla vanhasta ruukusta uuteen, mustaan ruukkuun, jossa on jo valmiiksi multaa. Ymmärsittekö? Niin yksinkertaista", hän selitti oppilaille todella rauhallisesti ja varmisti, että oppilaat ymmärsivät. Oppilaiden keskuudessa kuului muminaa.
"Tehkää työ huolella, älkääkä rikkoko tahallanne uusia ruukkuja. Jos rikot, hae ulkoa uusi. Älkääkä puristako piikkilieroa liian kovaa, nimittäin ne eivät tykkää siitä ja saattavat yrittää huitoa sinua piikikkäällä varrellaan.
Älkääkä purista liian vähän, ettei liero tipu poimijasta, nimittäin sinulla on sitten SUURI työ saada se kiinni täältä sisältä. Kasvit eivät ole ihan hitainta laatua."

Pikkuhiljaa oppilaat muodostivat jonon, rohkeimmat ensimmäisinä.
"Ja miksi tämä on haaste eikä tuntitehtävä? Koska haastan teidät tähän. Itse olen harjoitellut kyseistä tehtävää vuosikausia ja se alkaa sujua jo todella hyvin, mutta miten te onnistutte?" Professori Dawson pohti virnistäen.
"Vaikka tehtävä kuulostaa helpolta, poimijan käyttö ja muu on kaikkea muuta kun helppoa. Haasteen aikana kannustakaa luokkatovereitanne ja neuvokaa heitä jos he tarvitsevat apua. Myös minä autan tarvittaessa, siitä ei ole huoli. Kenenkään ei tarvitse ottaa tästä paineita. Yllättäkää minut iloisesti." Hän jatkoi ystävälliseen äänensävyyn. Oppilaat menivät haasteeseen vuorotellen //Kerro miten suoriuduit siitä//
"Hyvin menee, jatkakaa vain tuota rataa", Dawson sanoi eräällä oppilaalle. "Aivan mahtavaa!" Hän huudahti toisille.
"Ylititte odotukseni täysin, todella hyvin meni kaikilla, ainakin paremminkin kun minulla meni ensimmäisellä kerralla" Mies sanoi hymyillen.
"Tämä tunti oli tässä, kirjoitin taululle läksyn, kirjoita se sieltä muistiin", hän sanoi.

***

// Läksyt!

Kirjoita piikkilierosta omasta mielestäsi 3 tärkeintä asiaa ja lähetä se minulle yksityisviestillä

Lisätehtävä: + 2 pistettä (Vapaaehtoinen)
Kirjoittakaa samaan viestiin mihin kasviin haluaisit tutustua tänä lukuasteella? Pieni perustelu olisi myös kiva. //