// (Myös 4. luokkalaiset voivat halutessaan osallistua.)

Oppitunnille voi osallistua 1.8.2011 - 27.5.2012 välisenä aikana.

Tunnin voi halutessaan suorittaa joko yhdellä tai useammalla viestillä. Jokainen tunnille osallistunut saa 5 tupapistettä, kunhan peliviesti on vähintään kymmenen riviä pitkä ja itse kirjoitettu, eikä aloitusviestistä suoraan kopioitu. Lisäpisteitä saa oikeista vastauksista kysymyksiin, hyvistä suorituksista sekä tunnin elävöittämisestä.

Kun tulette luokkaan, ilmoitattehan mille pulpetille menette. Tässä on luokan pohjapiirustus, jossa lukee pulpettien numerot. Pulpetti numero 13 on huonon onnen pulpetti, sen ääreen ei välttämättä kannata istua...

HUOM ! Voitte kopioida vanhat osallistumisviestinne vanhalta foorumilta. //

Oli elokuun toinen päivä. Sophie Everett, Châteaun nuori rehtorinna sekä loitsujen professori oli jo luokkahuoneessa kolme odotelemassa kolmasluokkalaisia. Odotellessaan hän järjesteli pulpetit ja avasi ikkunat. Lämmin etelän ja lounaan välinen tuuli tuuletti luokan, jossa tokaluokkalaiset olivat vain hetki sitten harjoitelleen pimi- ja valois-loitsuja. Kevyeen laventelinväriseen työkaapuun pukeutunut Sophie meni istumaan työpöytänsä ääreen ja tutkiskeli päivän tuntisuunnitelmaa, katse kuitenkin harhautuen ikkunasta ulos. Taivas oli puolipilvinen ja lämpöä tuntui olevan ainakin kolmekymmentä astetta. Vaikka Sophien työkaapu olikin kevyestä ja viileästä kankaasta, hänellä oli melkein kuuma.

Sophie kuitenkin unohti tukaluuden, kun oven ulkopuolelta alkoi kuulua lähestyviä askelia ja puheensorinaa. Hänen kasvoilleen levisi se tuttu, iloinen ja ystävällinen hymy, kun kolmasluokkalaiset yksi toisensa perään saapuivat luokkaan ja alkoivat valita itselleen paikkoja. Kun kellon pisin viisari liikahti ja kertoi kellon olevan tasan vartin yli kolme, Sophie aloitti tunnin. "Hyvää päivää kolmasluokkalaiset!" Sophie tervehti ja odotti oppilaitten vastausta. Kuultuaan useimpien oppilaitten "hyvää päivää"-kuoron, tämä kaivoi esille nimilistan. "Ja aloitetaas nimenhuudolla..."

Nimenhuudon jälkeen Sophie nousi seisomaan, mutta sen sijaan, että hän olisi esitellyt tunnin aiheen, hän puhuikin jotain aivan muuta. "Kaksi vuotta on jo kulunut ja kolmas on alkamassa. Joillekin teistä se on viimeinen, joillekin taas toiseksi viimeinen. Oli se kumpi tahansa, toivon, että tänä vuonna panostatte entistäkin enemmän opiskeluunne", hän aloitti. "Te olette ensimmäinen luokka, jota olen opettanut ihan ekaluokasta lähtien aina tähän kolmanteen vuoteen saakka. Muistan vielä kuin eilisen turkoosin helminauhaan pukeutuneen Ronjan, Lynethin, joka pudotti peilinsä ja katseli silmät suurena hämmästyksestä, kun korjasin sen hänelle..." Sophie tajuaa puhuvansa hieman ohi aiheen, joten hän pitää lyhyen tauon ja aloittaa uudestaan. "Niin, siis... toivon, että panostatte tänä vuonna entistäkin enemmän opiskeluunne, koska tämä on teidän V.I.P-vuotenne. Arvosanoilla, jotka te tämän vuoden lopuksi saatte, te haette uusiin oppilaitoksiin."

Lyhyen tauon jälkeen Sophie jatkoi taas puhumistaan. "Tänä lukuvuonna opiskelemme haastavampia loitsuja kuin koskaan ennen. Voi olla, että nämä loitsut ovat teille niinkin haastavia, että saatte tosissaan ponnistella päästäksenne kelvollisiin tuloksiin. Mutta tiedän, että tulette onnistumaan, jos vain jaksatte yrittää ja uskoa onnistumiseenne. Ja mikäli olette hiukankin epävarmoja tai teistä tuntuu siltä, että tarvitsette apua, kysykää, niin minä autan", Sophie lopetti puheensa ja luokkaan laskeutui hiljaisuus. "En kai minä pelotellut teitä liikaa?" Sophie naurahti. "Ei tarvitse olla huolissaan. Te selviätte V.I.P-kokeistanne varmasti hyvin arvosanoin, eikä tämän vuoden loitsut mahdottomia ole - haastavia vain", Sophie vannoi.

"Eiköhän siis viimein aloiteta! Valitkaa ensin itsellenne pari, johon luotatte", Sophie käski. Oppilaita tämä tehtävä selvästi hieman hämmensi, mutta he tekivät työtä käskettyä ja pian jokaisella oli pari. "Haluatte varmaan tietää miksi pyysin teitä valitsemaan parin, johon luotatte? Siksi, koska parinne tulee osoittamaan teitä taikasauvoillaan suoraan kasvoihinne", Sophie sanoi sangen tyynesti. Jotkut näyttivät hieman järkyttyneiltä. "Älkää olko huolissanne. Epäonnistuessa saisitte aikaan korkeintaan nenäverenvuodon. Tuskin sitäkään", Sophie rauhoitteli.

"Tänään opettelemme mielialaan vaikuttavia loitsuja. Selvittäkää ensin, minkälainen mieliala kaverillanne on nyt - iloinen, jännittynyt? - ja yrittäkää saada hänen mielialansa päinvastaiseksi. Eli jos kaverisi on iloinen, yritä tehdä hänet surulliseksi. Kuulostaa hassulta ja jossain tapauksessa ehkä sadistiseltakin, mutta näiden loitsujen vaikutus kestää korkeintaan muutaman minuutin, eivätkä nämä loitsut luo aitoja tunteita. Taikasanatko? Niitä ei ole. Osoittakaa vain sauvallanne kaverinne kasvoihin ja pohtikaa sitä tunnetta, jonka haluatte saada aikaan. Jos haluat tehdä kaverisi vaikkapa tylsistyneeksi, mieti, miltä tuntuu kun on kamalan tylsää. Mieti asioita, jotka saavat sinut tylsistymään tai liittyvät tylsistymiseen. Käyttäkää mielikuvitustanne !"

"Kun olette tarpeeksi keskittyneitä tunteeseen, "siirtäkää" se kaveriinne. Tuntekaa, kuinka tunne kulkee kehosi kautta taikasauvaan ja taikasauvasta pariinne. Tutkikaa parinne kasvoja ja eleitä, ne kyllä kertovat, oletko onnistunut. Voit myös kysyä suoraan, jos et ole aivan varma. Ymmärretty? Voitte aloittaa harjoittelun!" Sophie kierteli luokassa ja kävi jokaisen tykönä. Kukaan ei onnistunut ensimmäisellä, eikä välttämättä viidellä seuraavallakaan kerralla, mutta tunnin loppuun mennessä lähes kaikki olivat onnistuneet edes jossain määrin. Pari harvaa oli jopa saanut parinsa nauramaan, itkemään ja uikuttamaan pelosta. "Erinomaista työtä kolmasluokkalaiset! Olen teistä äärimmäisen ylpeä!" Sophie kehui nähtyään viimeisen onnistuneen esityksen ja palasi luokan etuosaan. Hänen kasvoillaan oli ylpeä ja aurinkoinen hymy. "Kun olette kirjoittaneet läksyt ylös..." Sophie napautti taikasauvallaan taulua, johon piirtyi Sophien tyylikkäällä käsialalla läksyt "... voitte lähteä. Hyvää päivänjatkoa!" Sophie toivotti.

LÄKSYT:
Kerro mielialaan vaikuttavista loitsuista. (Vähintään 100 sanaa!)

// Kyllä, vain yksi tehtävä. Tehkääkin se sitten huolella! Läksyt lähetetään minulle yksärinä. //

Koulukaapuun, vihreisiin housuihin, ruskeisiin syyskenkiin ja vaaleanvihreään hartiahuiviin somistautunut Ronja Blomroos talsi kohti loitsujenluokkaa hivenen innottomana. Hänen vaaleanruskeat hiukset lepattivat avoinna harteilla ja hänen koululaukkunsa liukui perässä jossain maan tasalla. Edellisellä tunnilla heillä oli ollut numerologiaa, joka oli ollut aivan äärettömän tylsää. Ketä kiinnostaa numeroiden tulkitseminen tai niistä ennustaminen? Tyttö oli joskus luullut, että ennustaminen kuuluu vain professori Molinan kaltaisille hulluille, mutta näköjään tuo ihan-mukava numerologianopettajakin oli hurahtanut siihen hömppään. Tuhahtaen Ronja astui sisälle luokkaan numero viisi ja kävi istumaan sen keskivaiheille, paikalle numero 14. Loitsujen tunneissa oli sentään jotain ideaa

”Hyvää päivää kolmasluokkalaiset!” Professori Everett tervehti tapojensa mukaisesti hyväntuulisena luokkaa, joka vastasi yllättävän innokkaana takaisin. Ehkä heillä oli ollut ikävä loitsutunteja. Nimenhuudon jälkeen opettaja ryhtyi muistelemaan menneitä, mikä sai muutamat oppilaat hämilleen. Ei opettaja ennen ollut puhunut tuollaisia ”Muistan vielä kuin eilisen turkoosin helminauhaan pukeutuneen Ronjan, Lynethin, joka pudotti peilinsä ja katseli silmät suurena hämmästyksestä, kun korjasin sen hänelle...” Opettaja kertoili ja Ronja repesi valtavaan nauruun. Hän nauroi nauramistaan ja vesi virtasi hänen silmistään. Miksi opettajan piti muistella juuri noita asioita! Tytöllä oli edelleen tallessa se turkoosi helminauha, muttei ollut pitänyt sitä yllään vähään aikaan. Pitäisikö se ottaa taas käyttöön? Ajatus huvitti tyttöä, jonka nauru ei lakannut vieläkään. Ronjaa pyydettiin hiljentymään, jolloin hänen oli pakko laittaa kätensä suunsa eteen. Tyttö painoi päänsä pulpetin kantta vasten ja koetti ajatella synkkiä asioita, jotta saisi pidettyä pokkaansa paremmin. ”Seuraava tunti on astrologiaa, seuraava tunti on astrologiaa”. Sitten hän rauhoittui

*Professori muistutti oppilaita lähestyvistä VIP-kokeista, mutta Ronja ei ollut vielä viitsinyt ajatella asiaa. Hän päätti läpäistä tämän lukukauden samalla tavalla kuin viimelukukaudenkin – hän oli saanut neljä hyväksyttyä arvosanaa! - jonka luulisi riittävän. Sitten päästiin tunnin oikeaan aiheeseen, joka oli melko eriskummallinen. Oppilaiden täytyi valita pariksi joku, johon luottaa. Ronja ei täysin ymmärtänyt, mitä opettaja ajoi tällä kaikella takaa ja valitsi parikseen hänen lähistöllään istuvan henkilön. Ei kai sillä ollut väliä oikeasti luottiko tähän vai ei? Tämänkertainen loitsu poikkesi hieman muina vuosina opeteltavista, sillä tässä ei tarvinnut lainkaan käyttää taikasanoja. Täytyi vain osoittaa kaverin kasvoja taikasauvalla ja saada tuon tunne muuttumaan. Ronja ei edes tiennyt, että tuollainen oli mahdollista tehdä, mutta päätti koettaa. Hän halusi saada vastustajansa itkemään!*


// Tulkaa joku Ronjan pariksi! //