Loitsut 1 / 1.luokka

[Essi]

// Oppitunnille voi osallistua 1.8.2011 - 27.5.2012 välisenä aikana.

Tunnin voi halutessaan suorittaa joko yhdellä tai useammalla viestillä. Jokainen tunnille osallistunut saa 5 tupapistettä, kunhan peliviesti on vähintään kymmenen riviä pitkä ja itse kirjoitettu, eikä aloitusviestistä suoraan kopioitu. Lisäpisteitä saa oikeista vastauksista kysymyksiin, hyvistä suorituksista sekä tunnin elävöittämisestä.

Kun tulette luokkaan, ilmoitattehan mille pulpetille menette. Tässä on luokan pohjapiirustus, jossa lukee pulpettien numerot. Pulpetti numero 13 on huonon onnen pulpetti, sen ääreen ei välttämättä kannata istua...

HUOM ! Voitte kopioida vanhat osallistumisviestinne vanhalta foorumilta. //

Oli elokuun toinen päivä. Sophie Everett, Châteaun nuori rehtorinna sekä loitsujen professori, saapui luokkaansa hyvissä ajoin jo kello yksitoista. Tämä hyvin kevyeen laventelinväriseen työkaapuun pukeutunut vaaleahiuksinen noita heilautti taikasauvallaan ikkunoihin päin, ja ne avautuivat kiltisti, jolloin lämmin lounaistuuli pääsi tuulettamaan luokan, joka oli ollut käyttämättä koko kesän. Sophie meni istumaan työpöytänsä ääreen ja tutkiskeli päivän tuntisuunnitelmaa, katse kuitenkin harhautuen ikkunasta ulos pilvettömään taivaaseen. Ulkona oli taatusti ainakin kaksikymmentä astetta lämmintä.

Professori valpastui kuullessaan ovien ulkopuolelta lähestyviä askeleita sekä puheensorinaa. Naisen kasvoille levisi se tuttu, iloinen ja ystävällinen hymy, kun äsken jästitietoa opiskelleet ekaluokkalaiset yksi toisensa perään saapuivat luokkaan ja alkoivat valita itselleen paikkoja. Kun kellon pisin viisari liikahti ja kertoi kellon olevan tasan puoli kaksitoista, Sophie aloitti tunnin. "Hyvää aamupäivää ekaluokkalaiset!" Sophie tervehti ja odotti oppilaitten vastausta. Kuultuaan useimpien oppilaitten "hyvää huomenta"-kuoron, tämä kaivoi esille nimilistan. "Aloittakaamme siis nimenhuudolla... kun sanon nimesi, ole hyvä ja todista olemassaolosi vaikkapa sanoen "täällä". Aloitetaan... "

Nimenhuudon jälkeen Sophie päätti esitellä itsensä. "Minä olen siis Sophie Everett, pian kaksikymmentäseitsemänvuotias puoliverinen noita Dijonista. Toivon, että tulemme hyvin toimeen keskenämme ja opimme paljon tänä lukukautena", Sophie sanoi hymyillen, antaen sitten katseensa kiertää luokassa. Tämän jälkeen Sophie käännähti ympäri, otti liidun ja kirjoitti taululle siistein, kauniisti yhteenliitetyin kirjaimin sanan "taikasauva".

"Ensimmäisen tuntimme aihe on siis taikasauva. Ennen kuin rupeamme harjoittelemaan sen käyttämistä, tutustumme hieman sen rakeenteeseen ja käyttäytymiseen. Ottakaa siis muistiinpanovälineet esille, jos teillä ei niitä vielä ole", Sophie kehotti. Hän odotti, että kaikilla oli nenänsä alla pala pergamenttia ja kädessään sulkakynä, ja alkoi sitten selittää.

"Jokainen noita ja velho tarvitsee loitsimiseen taikasauvan. Kehittyneimmät noidat ja velhot osaavat taikoa ilman taikasauvaakin, mutta se todella vaatii todella paljon harjoitusta. Jotkut velhot ja noidat eivät ikinä opi taikomaan ilman sauvojaan", Sophie pitää lyhyen tauon. "Sauva valitsee velhonsa tai noitansa, eikä aina ole selvää, miksi", hän jatkaa hetken kuluttua mietiskelevään äänensävyyn. Lyhyen tauon jälkeen hän jatkaa taas. "Taikasauvat ovat tietyllä tavalla tunteellisia olentoja sisältämänsä taikuuden vuoksi. Ne kiintyvät velhoon tai noitaan, joka niitä käyttää ja kumpikin oppii toiselta. Siksi vain omalla sauvallaan pääsee parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sauva voi kuitenkin vaihtaa uskollisuuttaan, jos toinen velho voittaa sen mestarin taistelussa, jossa kamppaillaan kuolemaan asti."

Sophie kuunteli tovin sulkakynien rapinaa. Kun kaikkien sulkakynät näyttivät pysähtyneen, hän kääntyi taas taulun puoleen. Hän piirsi siihen kuvan taikasauvasta. Sauvan sisään hän piirsi ytimen. "Taikasauva ei ole pelkästään puinen keppi. Sen sisällä on ydin, usein joko feenikslinnun pyrstösulka, yksisarvisen häntäjouhi tai lohikäärmeen sydänjuuri, joka vahvistaa teissä valmiiksi olevaa taikuutta. Taikasauvan puuaines suojaa ydintä ja vaikuttaa siihen, miten taikasauvan ydin on yhteydessä teihin", Sophie selittää, ja sulkakynien rapina alkoi taas.

"Se sitten teoriasta. Nyt, ottakaa taikasauvanne esille. Tällä tunnilla teemme kipinöitä. Se on hyvin helppoa. Teidän ei tarvitse kuin keskittyä hieman siihen mitä teette ja näpäyttää sauvaanne." Sophie näyttää mallia omalla taikasauvallaan. Hän vain yksinkertaiesti näpäyttää ilmaa, ja samassa taikasauvan päästä suihkuaa pieni parvi vaaleita kipinöitä. "Kipinöiden väri kuvaa mielialaanne", Sophie kertoo hymyillen, minkä jälkeen hän antaa oppilaille luvan aloittaa.

Tunnin lopuksi Sophie käy kirjoittamassa taululle läksyt. "Muistakaa tehdä läksyt maanantaiksi. Kiitos tunnista, voitte lähteä lounaalle. Hyvää päivänjatkoa!" Sophie toivottaa ja katselee, kun oppilas toisensa perään alkaa lähteä pois luokasta. Kun kaikki olivat lähteneet, Sophie heilauttaa taas taikasauvaansa ja pulpetit ja tuolit menevät näteiksi riveiksi. Tämän jälkeen Sophie lähtee luokasta lukiten oven perästään ja suuntaa myös suurten saliin syömään.

LÄKSYT:
Vastaa kysymyksiin:
- Miksi taikasauvoja voisi kutsua tunteellisiksi olennoiksi?
- Millainen on taikasauvan rakenne?
- Millainen oma taikasauvasi on? (Pituus, puuaines, ydin, ominaisuuksia esim. oikukas, notkea...)

// Lähettäkää läksyjen vastaukset minulle yksintyisviestinä . //

[Chloé Tesson]

Chloé Tesson saapui loitsujen luokkaan yhtäaikaa parin muun tupatoverinsa kanssa. Laventelinväriseen kaapuun pukeutunut professori Everett istui työpöytänsä ääressä ja hymyili lämpimästi sisääntulijoille. Chloé vastasi hymyyn poikamaisella puolihymyllä ja kääntyi sitten luokan puoleen. Loitsujen luokka vaikutti siistiltä, valoisalta ja juuri tuuletetulta. Hyvä vaikutelma meni kuitenkin hieman pilalle, sillä hänen näköpiirissään sattui olemaan eräs Luminetta Valance. Tyttö istui eturivissä, aivan professori Everettin pöydän edessä. Mielistelijä, Chloé ajatteli kävellessään nokka pystyssä Luminetan ohitse ja valitsi itselleen ikkunapaikan kolmannelta riviltä, eli pulpetin numero 12.

Tunti alkoi hyvän aamupäivän toivotuksella ja nimenhuudolla. "Paaikalla", Chloé vastasi, kun kuuli hänen nimensä mainittavan. Nimenhuudon jälkeen professori Everett esitteli itsensä ja sen jälkeen tunnin aiheen, joka oli taikasauva. Chloé kaivoi muistiinpanovälineet esille professorin niin vaatiessa - vaikkei pitänytkään muiden vaatimuksiin alistumisesta - ja alkoi kirjoittaa itselleen muistiin asioita, joita professori Everett selitti. Chloé oli hämmästynyt siitä, miten mielenkiintoisia taikasauvat oikeastaan olivat. Ne eivät olleet vain keppejä, joita heilauttamalla sai aikaan ihmeitä, vaan oikeasti tunteellisia otuksia. Chloé kaivoi oman taikasauvansa esille ja tutkiskeli sitä nyt aivan uusin silmin.

Lopputunnista professori Everett antoi tehtäväksi taikoa kipinöitä. Se kuulosti hyvin yksinkertaiselta - ei tarvinut kuin näpäyttää ilmaa ja keskittyä. Ja kipinöiden väri kuulemma kuvasi mielialaa. Chloé kokeili heti. Hän sai välittömästi aikaan pari kirkkaan keltaista kipinää. Chloé näpäytti ilmaa uudestaan ja sai tällä kertaa aikaan isomman ryöpyn kipinöitä. Chloé otti esille loitsukirjan ja katsoi, mitä keltainen tarkoitti. "Keltainen on oman voiman, itsetunnon väri. -- Keltainen on lapsenomaisen uteliaisuuden ja uudistumisen väri ja se stimuloi henkisiä voimavaroja. -- Se lisää keskittymiskykyä ja pakottaa suuntautumaan tulevaisuuteen. -- Keltaiseen liittyy itsehillintää ja keltainen henkii ympärilleen hyvinvointia."

Äkkiä Chloén korviin kantautui kirkaisuja. Chloé peitti korvansa käsillään ja katsahti ympärilleen, etsien syytä kirkaisuihin. Luokan etuosassa oli valtava, säkenöivä tiikeri. Chloé ei kuitenkaan säikähtänyt. Hän tiesi tismalleen, mistä tuo kissaeläin oli tullut. Chloé kääntyi katsomaan professori Everettiä ja toivoi, että tuo suuttuisi Luminetalle muiden säikyttelystä. Toisin kuitenkin kävi. "Vaikuttava esitys, neiti Valance", Professori Everett kehui. Antakaa mun kaikki kestää, Chloé ajatteli ja pamautti päänsä pulpetin kantta vasten. "... mutta nyt olisi hyvä keskittyä kipinöihin. Osaatko luoda tuollaisen tiikerin ilman aistiharhaa?" Professori Everett kysyi Luminetalta. Chloé kohotti katseensa pulpetinkannesta ja seuraili tilannetta. Professori Everett taikoi violetin kipinäperhosen ja selitti sitten, että Luminetan tekele oli aistiharha ja hänen tekeleensä oli aito. "Minusta aito on paljon hienompi!" Chloé kommentoi sangen kuuluvaan ääneen. "En ole kokeillut sitä, mutta voinhan minä senkin opetella. Haluatko sinä "oikean" tiikerin luokkaasi?" Luminetta kysyi professori Everettiltä. Chloé pyöräytti silmiään. Viisastelija. Idiootti.

"No niin, jatkakaapas harjoittelua!" Professori Everett kehotti. Chloé ei kuitenkaan totellut heti, vaan jäi seuraamaan tilannetta. Professori Everett pyysi Luminettaa olemaan taikomatta liian pelottavia illuusioita ja painotti, että Luminetan oli annettava muille työrauha. Vaikka professori Everett oli sanonut tuon hyvin ystävälliseen äänensävyyn, Chloé oli tyytyväinen, että Luminettaa toruttiin.

Tunnin loputtua Chloé pakkasi tavaransa ja poistui luokasta.

// Kiitos tunnista! //

[Luminetta Valance]

*Luminetta Valance asteli luokkaan numero 5. Hän istuutui pulpettiin numeroon 2.* Huomenta *Netta vastasi opettajalle ja kaivoi kirjat esille. Opettaja aloitti heti nimenhuudon ja Netan nimi oli tietenkin viimeisenä.* Minä ainakaan en ole täällä! Tai mistä sitä tietää *Netta huudahti iloisesti. Seuraavaksi opettaja esittäytyi Sophieksi ja puoliveriseksi. Taikasauvan hän ilmoitti tunnin aiheeksi.*

Jokainen noita ja velho tarvitsee loitsimiseen taikasauvan. Kehittyneimmät noidat ja velhot osaavat taikoa ilman taikasauvaakin, mutta se todella vaatii todella paljon harjoitusta. Jotkut velhot ja noidat eivät ikinä opi taikomaan ilman sauvojaan *Netta kirjoitti hieman hitaammin, kuin opettaja puhui. Pieniä taukoja lukuun ottamatta Sophie kertoi asioita nopeaan tahtiin.*

Se sitten teoriasta. Nyt, ottakaa taikasauvanne esille. Tällä tunnilla teemme kipinöitä. Se on hyvin helppoa. Teidän ei tarvitse kuin keskittyä hieman siihen mitä teette ja näpäyttää sauvaanne *Sophie päätti teoriansa ja Netta otti sauvansa esille. Netta näpäytti sauvaa ja sai aikaan isohkon parven kipinöitä, joiden joukossa oli sekä hopeisia, että turkooseja kipinöitä. Parikertaa tyttö toisti tuo harjoituksen kunnes kyllästyi siihen. Netta näpäytti sauvaansa kerran ja siitä purkautui isompi pilvi, joka otti kultaa ja mustaa väritykseltään olevan tiikerin. Muutaman kirkaisun jälkeen Netta heilautti oikeaa kättään kerran edestakaisin ja kissapedosta luotu illuusio katosi, paljon kiinnostavampaa kuin jotkin tylsät kipinät.*