Serdaiglen tuvan kuvaus

[Mila Molina]

Sijainti ja sisäänkäynti

Serdaiglen tuvan tilat sijaitsevat Châteaun linnan isossa pohjoistornissa, joka jakautuu pian kahdeksi erilliseksi torniksi, joista toinen on selvästi suurempi kuin toinen. Sinne johtaa muutama eri portaikko, jotka yhdistyvät, ja tuosta tilasta löytyy Serdaiglen tuvan sisäänkäynti.

Sisäänkäynnillä vartijan virkaa toimittaa suuri vanhanaikainen kaappikäkikello, jonka sisällä on monia epätahtiin liikkuvia heilureita. Kello kuitenkin näyttää oikeaa aikaa. Käkenä toimii korppi, joka raakkuu karhealla vanhan naisen äänellä tasatunnein arvoituksia, joista ei kuitenkaan odota saavansa vastauksia – eli tarkoituksena lähinnä antaa pohdittavaa niin Serdaigleille kuin muille sisäänkäynnille eksyville. Jotta pääsee sisään, kellolle on sanottava tuvan tuolloinen salasana. Ja jos sen sanoo väärin, korppi sutkauttaa jotain nokkelaa, tyyliin ”Vielä ei keksitä uutta” tai ”Kokeilepa tuota kellarin lukittuun arkkuun”. Jos salasana on oikea, kaappikello liukuu sivuun paljastaen oviaukon.

Varastotila, portaikko ja oleskeluhuone

Kun on astunut sisään Serdaiglen tuvan tiloihin, kaappikello liikkuu takaisin paikoilleen. Nyt ollaan pienen portaikon alapäässä. Portaikko on sisäänkäynniltä katsottuna vasemmalla. Edessä sen sijaan on ovi, joka johtaa eräänlaiseen varastoon, jossa Serdaiglen oppilaat voivat säilyttää esimerkiksi lemmikkiensä häkkejä. Tilassa on aika hämärää.

Portaiden yläpäässä on tasanne, jolla huomion kiinnittää koristeellinen puuovi. Kun astuu sisään, hämärän jälkeen saattaa häikäistyä oleskeluhuoneen avaruudesta ja valoisuudesta. Huone on suuri ja pyöreä. Lattia on valkoista puuta, ja vaikuttaa aika kuluneelta. Seinät ovat valkeaksi maalattua tiiltä, ja melko korkea katto on loihdittu seesteiseksi tähtitaivaaksi.

Oikealle lähtiessä törmää lähes väistämättä pöytäryhmään, ellei sitten väistä sitä. Kummin tahansa sitten tekeekin, ovat pöytä sekä sitä ympäröivät muutamat tuolit seuraavan laisia: kumpienkin jalat ovat pronssiset, sirot linnunjalat. Pöydän taso on kestävää lasia, tuolien istuinosa taas valkoista puuta, jota voi halutessaan pehmentää tyynyillä.

Pöytäryhmän jälkeen oikealla on pari nojatuolia. Jos seuraa katseellaan huoneen seinää vielä oikealle kiertäen eteenpäin, huomaa pian suuren, valkoisen, koristeellisen takan. Talvisin tuli on normaalin oranssinkirjavaa ja lämmittää, kesäisin se on haalean sinistä, paikoin lähes läpinäkyvää, eikä lämmitä, ellei sitten ole tarvetta lisälämmölle. Takan edustalla on pari pyöreänmallista sohvapöytää, jotka ovat samankaltaisia kuin aiemmin kuvattu pöytä, mutta matalampia. Sohvapöytien takana on sohva, jolla istuessa voi hyvin nauttia takan lämmöstä ja/tai sen luomasta tunnelmasta. Sohva ja nojatuolit ovat seuraavanlaisia: niissä on pronssiset koristeelliset linnunjalat, ja muuten ne on verhoiltu sinisellä. Sekä sohvalla että nojatuoleilla on tyynyjä, jotka ovat värimaailmaltaan valkoisia ja hopeaan sävähtäviä.

Kun katsoo vielä pidemmälle tässä tilassa, vastaan tulee vielä pari nojatuolia, ja sitten edessä kaksi suurta ja korkeaa kirjahyllyä, jotka toimivat tilanjakajina, ja jotka ovat täynnä eri-ikäisiä ja -näköisiä kirjoja sekä koriste-esineitä, kuten taikapienoismalleja esimerkiksi aurinkokunnasta. Kirjahyllyt ovat koristeellisia ja aika vanhahtavia, mutta väriltään valkoisia, mikä luo tilaan lisää avaruutta ja valoisuutta. Itse hyllytasot näyttävät olevan kuin haalistuneilla sanomalehdillä vuoratut, mutta tuntuvat tasaiselta puulta. Jos tekstejä yrittää lukea, niistä ei juuri saa selvää, mutta voi erottaa esimerkiksi erilaisia käsitekarttoja.

Tilassa on siellä täällä myös lattiatyynyjä, joilla voi istua. Ne ovat väriltään valkoisia, sinisiä, pronssiin- tai hopeaanvivahtavia.

Jos lähtee oleskeluhuoneen ovelta vasemmalle, vastassa on ensin heti toinen ovi, joskin selkeästi pienempi ja vaatimattomampi kuin oleskeluhuoneen sisäänkäynti, mutta sekin on väriltään valkea. Se johtaa wc- ja pesutiloihin (lisää myöhemmin). Jos jatkaa edelleen vasemmalle seinää myötäillen ja katsoo eteenpäin, näkee lisää aiemmin kuvaamani laisia pöytäryhmiä, joiden ympärille voi istuutua esimerkiksi tekemään läksyjä tai vaikka pelaamaan korttia. Pöytäryhmien takana on pari kirjahyllyä lisää, joskin ne ovat pienempiä ja vaatimattomampia kuin tilanjakajina toimivat.

Kun kävelee yhä seinänmyötäisesti ja kellonsuuntaisesti pyöreää tilaa eteenpäin, päätyy aiemmin kuvailtujen isojen kirjahyllyjen taakse. Normaalisti edessä olisi pelkkä seinänkaltainen muuri, mutta nämä kirjahyllyt ovat toisenlaisia: myös niiden toisella puolella on hyllyjä. Ne ovat niin paksuja, että vaikuttaa, kuin kirjahyllyjä olisi kaksi vastakkain. Näiden hyllyjen sisältö on samanlainen kuin aiemmin on kuvattu.

Toinen kirjahylly on lähestulkoon kiinni seinässä. Kun hyllyn toisella puolella on nojatuoleja ja oleskelutilaa takan läheisyydessä, toisella puolella on ovi. Tämä ovi on isompi, koristeellisempi, kuin wc- ja pesutilojen ovet, muttei yhtä vaikuttava kuin itse oleskeluhuoneen ovi. Tämä ovi johtaa Serdaiglen oppilaiden makuusaleihin.

Oven toisella puolella on seinässä syvennys, johon on asetettu vaikuttavannäköinen pronssinvärinen patsas, joka esittää korppia. Jos patsasta koskettaa taikasauvalla, se raakkuu jonkin arvoituksen. Siihenkään se ei vaadi vastausta, mutta antaa mietittävää. Ääni on sama kuin kaappikäkikellolla.

Tässä pyöreässä, isossa tornihuoneessa, jota Serdaiglen tuvan oleskeluhuoneeksikin kutsutaan, on tietysti myös ikkunoita. Takan ja tilanjakajakirjahyllyjen välissä on yksi ikkuna, takan oikealla puolella kaksi ennen oleskeluhuoneen sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnin ja wc- sekä pesutiloihin johtavan oven jälkeen on taas ikkunoita, joiden mukaan pöytäryhmät on suurinpiirtein sijoitettu.

Suurista, mahonkisista, valkoisista ikkunoista avautuu näkymä laajalle alueelle, moneen suuntaan. Näistä ikkunoista jokaisen takana on koristeelliset pikkuparvekkeet – nimenomaan koristeena. Jokaista ikkunaa kehystävät ohuet, läpinäkyvät, kevyet verhot. Väriltään niistä osa on valkoisia, osa sinisiä.

Korppipatsassyvennyksen viereinen ikkuna (sen vasemmalla puolella) poikkeaa hieman muista. Ikkuna on nimittäin syvennetty niin, että ikkunalaudalla voi istua. Istumiseen se on myös tarkoitettu, ja se on pehmustettu – ikään kuin toinen sohva. Sen ympärillä on pari säkkituolia ja isoja istuintyynyjä hengailua varten.

Siellä täällä oleskeluhuoneessa on lamppuja, lähinnä öljylampputyylisiä. Seinissä on myös pieniä syvennyksiä, joihin on sijoitettu samankaltaisia lamppuja. Aika usein tilassa leijuu myös muutama valkoinen valopallo, joita kuka vaan voi ohjailla käsillään liikuttamalla niitä. Valopallot tuntuvat hennoilta ja vienosti lämpimiltä, jos niihin koskee.

WC- ja pesutilat

Kun astuu sisään wc- ja pesutiloihin vievästä ovesta, heti ensimmäisenä vastassa on melko jyrkkä kierreportaikko, joka on pääosin puuta. Tämä tila on melko hämärä, mikä korostuu vaalean oleskeluhuoneen jälkeen.

Kun lähtee nousemaan portaita, on ensimmäisellä tasanteella vuorossa ovi, joka johtaa poikien wc-tiloihin. Seuraavalta tasanteelta pääse tyttöjen wc-tiloihin. Kun vielä kiipeää ylöspäin, pääsee tasanteilta ensin poikien ja sitten tyttöjen suihkutiloihin.

Poikien ja tyttöjen sekä wc- ja suihkutilat ovat keskenään aika lailla identtiset. Kun astuu sisään wc-tilaan, on edessä käytävä, joka kaartuu pikkuhiljaa vasemmalle, kiertäen tornia vastapäivään. Oikealla puolella on rivi pöytätasoihin upotettuja käsienpesualtaita, joiden yllä on peilejä. Pöytätasojen kaapeissa on käsisaippuoita ja vastaavia, erikokoisia pyyhkeitä, vessapaperia ja muuta tarpeellista – useimmiten näiden vaihtamisesta tosin vastaavat Châteaun kotitontut. Kun jatkaa käytävällä eteenpäin, alkaa käytävä hieman kaventua, ja käytävän varrella on muutamia vaatimattomia ovia, jotka johtavat vessakoppeihin.

Suihkutilat ovat muuten samanlaiset, mutta noiden ovien takaa löytyvät tietysti suihkut. Tilojen värimaailma pyörii aika lailla valkoisen ympärillä, jotkut yksityiskohdat kuten hanat ja peilien kehykset ovat pronssiset. Käsienpesupisteiden ympärillä ja vessakopeissa on tietysti myös roskiksia, jotka on väriltään hopeisia. Aivan katonrajassa seinissä on korkeudeltaan lyhyitä ja leveydeltään keskikokoisia ikkunoita, mutta tila on sen verran korkea, ettei ikkunoista yletä katsomaan ulos. Nämä ikkunat tuovat kuitenkin tilaan hieman luonnonvaloa.

Makuusalit

Ovi makuusaleihin johtaa myös portaikkoon, joka tosin on avarampi kuin wc-tilojen vastaava. Tämä ei varsinaisesti ole kierreportaikko, mutta koostuu lyhyistä pätkistä suoria portaita, jotka johtavat sitten pienelle tasanteelle ja kääntyvät oikealle, nousevat taas lyhyen pätkän, kääntyvät oikealle ja niin edelleen, johtaen ylemmäs torniin. Sitten edessä on isompi tasanne ja ovi, joka johtaa käytävään – ja poikien makuusaleihin, kun taas portaat jatkavat ylemmäs tornissa.

Käytävä on pyöreä rinkula, jonka varrella on tummapuisia niukasti koristeellisia ovia. Seinät ovat kiveä, lattia tummaa puuta. Kun käytävää lähtee kiertämään vasemmalle, vastapäivään, on oikealla heti ensimmäinen ovi, jossa on koristeellinen numero 1. Se johtaa siis ykkösluokkalaisten Serdaiglen poikien makuusaliin. Käytävä on levein portaikkoon johtavan oven kohdalla, ja oven molemmin puolin on tilan tappamiseksi pienet sohvat, joilla voi oleskella jos siltä tuntuu. Kun jatkaa käytävän kiertämistä vastapäivään, tulee eteen seuraavaksi ovi, jossa on numero 2. Näin jatkuu aina numero seitsemään asti, ja sitten ollaankin palattu portaikkoon johtavalle ovelle – kuten myös ykkösluokkalaisten makuusaliin johtavalle.

Makuusalit ovat kaikki keskenään samanlaisia. Kun ovesta astuu sisään, se on täsmälleen keskellä huoneen sitä seinustaa. Tila on loivasti kaareva, palanen rinkulasta. Ovea vastapäisellä seinällä on tasaisin välimatkoin leveitä, verhojen ympäröimiä tummapuisia sänkyjä, joissa on pehmeät, hyvälaatuiset, valkoiset petivaatteet sekä tummansininen päiväpeitto. Matka-arkku mahtuu tarvittaessa sängyn alle. Verhot ovat kevyet, silkkiset, läpinäkymättömät ja väriltään siniset. Joissakin on lisäksi vähän hopeaa. Jokaisen sängyn oikealla puolella on tummapuinen yöpöytä, jossa on pari lukollista laatikkoa. Jokaisen sängyn päädyssä on lukollinen arkku, jossa voi säilyttää tavaroitaan. Seinillä sänkyjen välissä on ikkunat, joiden syvennetyllä ikkunalaudalla voi istua. Ikkunoita kehystävät verhot ovat samanlaiset kuin oleskeluhuoneessa, eli harsomaisen kevyet, siniset kankaat.

Sillä seinustalla, jolla on makuusalin ovi, on oven lisäksi lähinnä muutama kokovartalopeili. Peilin voi tarvittaessa peittää verhoja muistuttavalla kankaalla, joka muuten on kiinnitetty peilin sivuun. Peilien kehykset ovat koristeelliset ja väriltään pronssiset. Toisella puolella tällä seinustalla on myös korkeahko tummapuinen, koristeellinen kaappi, joka sisältää muun muassa lisäpeittoja, -tyynyjä ja -lakanoita. Tämän seinustan huoneen nurkissa on myös pari säkkituolia, joihin voi halutessaan vaikka istahtaa lukemaan.

Tyttöjen makuusalitilat ovat samanlaiset kuin pojilla. Seinät ovat tummanharmaata kiveä, lattiat tummaa puuta. Seinät ovat sen verran ohuet, että esimerkiksi sade ja tuuli kuuluvat makuusaleihin. Makuusalien katossa on pari pienehköä kattokruunua, jotka luovat lämmintä valoa tilaan. Yöpöydillä on lisäksi vanhantyyliset öljylamput.