Kiukkuisia suudelmia

Lukuvuoden 2018-19 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Zselyke Auvray » 30 Joulu 2018, 00:57

// Tämä peli on Zselyke Auvraylle ja Pablo Delgadolle ja sijoittuu joulujuhlan iltaan, muita ei oteta mukaan. Sisältää kiroilua ja pussailua nyt ainakin. //

Korkokenkien kopina kaikui lähes tyhjissä käytävissä Zselyke Auvrayn marssiessa kohti Gryffondorien oleskeluhuonetta. Vaikka unkarilais-ranskalaistyttö olikin pukeutunut lyhyeen punaiseen mekkoon ja tonttulakkiin, oli tämän mieliala kaukana jouluisesta. Raivon kyyneleet polttivat hänen silmiään ja hänen kätensä olivat menneet nyrkkiin kiukusta. Hänen teki mieli huutaa, rähjätä, tuhota jotain. Joulujuhlat eivät olleet todellakaan menneet putkeen.

Kaikki oli sen helvetin Rebecca Hopen vika. Koko kouluhan tiesi, että hän oli viattomasta hattaranpinkistä olemuksestaan huolimatta oikea selkäänpuukottaja ja narttu. Mistään muusta ei oltukaan koko syksynä puhuttu. Ja nyt se hattarahuora teki viimeisen virheensä - esitti olevansa avuton tyttö hädässä vain viekotellakseen Reyn mistelinoksan alle. Ja Rey oli vielä puolustanut häntä!

"Zselyke, pää kiinni. Vain sen takia että sä olet ihastunut muhun ei anna sulle oikeutta käyttäytyä kuin mustasukkainen hullu. Painu nyt ihan oikeesti helvettiin, mä en jaksa katsella tota sun skitsoomista."

Reyn sanojen ajatteleminen sai tytön veren kiehumaan entisestään. Hampaitaan kiristellen Zselyke kiristi askeliaan, mikä osoittautui hankalaksi korkokenkien kanssa. Kiroillen vuolaasti unkariksi tyttö potki korkokenkänsä vittuun ja jatkoi matkaansa, saaden peräänsä maalausten kummeksuvia katseita.

Reykin oli itse asiassa ihan saatananmoinen idiootti. Tunnevammainen kusipää. Huumorintajuton paskiainen. Ensin hän suuttui siitä helvetin velhopaukkukaramellistä, sitten vitsaili asiasta jolla ei todellakaan olisi pitänyt vitsailla, ja vielä kirsikkana kakun päälle pilasi illan totaalisesti antamalla "pikku pusun" sille hattarahuoralle. "Pikku pusun". Paskan marjat. Toivottavasti Rey sai siitä herpeksen. Sen hän oli vähintään ansainnut.

Vihdoin Zselyke saapui länsitorniin ja Gryffondorin tupaan vievän portaikon luo. Kullanvärinen haarniska seisoi paikallaan portaikon edessä ja näytti havahtuvan Zselyken tuloon. "Brutum fulmen", Zselyke äyskähti haarniskalle. "Painu nyt vittuun siitä edestä!" hän kivahti kärsimättömästi kun haarniska kumarsi hänelle, niin kuin sillä oli tapana ennen kuin päästi tuvan salasanan oikein sanoneen henkilön sisälle, ja työntyi sen ohi portaikkoon. Zselyke juoksi portaat ylös kaksi kerrallaan, avasi oleskeluhuoneesen vievän oven ja paiskasi sen kiinni perässään sisään astuessaan.
Viimeksi muokannut Zselyke Auvray päivämäärä 31 Joulu 2018, 01:00, muokattu yhteensä 2 kertaa
"Tout est possible, si vous avez assez de nerf."

Zselyke Auvray, 4. luokkalainen Gryffondor

Muut hahmoni: Elicia Beaudouin, Luol Crunel, Adéléosa Dupont
Avatar
Zselyke Auvray
Oppilas
 
Viestit: 31
Liittynyt: 22 Marras 2018, 22:23
Paikkakunta: Montbéliard, Ranska
Tupa: Gryffondor

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Pablo Delgado » 30 Joulu 2018, 03:09

//Ja varoitus alkomahoolipuheista ja alkoholin nauttimisesta.

Pablo istui- ei, eipäs istunut. Pablo makasi melkein koko pituudellaan Gryffondorien oleskeluhuoneessa sillä yhdellä tosi mukavalla ja upottavalla sohvalla. Tai ainakin muutaman jos useammankin shotin ja paukun jälkeen se tuntui tosi upottavalta ja hyvältä. Mmm..

Pitkä koipi oli koukussa ja nojasi laiskasti vasten sohvan selkänojaa. Toinen, puoleltaan oikea, sen sijaan roikkui sohvan kulmalla. Sille olisi voinut käydä ikävästi, jos joku yht'äkkiä olisi päättänyt lyödä sitä karateiskulla. Niin, koko jalka lähtisi varmaan irti moisesta. Mitä muuhun vartaloon tuli, niin se vain oli. Päätä ja niskaa tuki mukavan kokoinen kasa tyynyjä ja vielä jopa käsi. Toinen käsi piti huolta värikkäästä pullosta ja juomasta sen sisällä.

Pablo oli huomannut, että taskumatit trendasivat tällä hetkellä, ainakin siis Châteaussa. Niitä vilkkui jokaisessa koulun tapahtumassa, kaikista pienimmissäkin. Ei sillä, etteivätkö oppilaat aina olisi juomista harrastaneet, mutta kun ne helvetin taskumatit. Mitä saatanaa, kuka urpo piti juomiaan taskumatissa? Nehän takavarikoitiin heti ilman, että edes katsottiin mitä matin sisällä oli. Niin, mitä oli matti miehiään. Mistä on Matti tehty. Mikä on sen syvin olemus. Mmm. Urvot ja niiden taskumatit, typerät amatöörit, ihmehifistelijät.

Tänäänkin oli joku tapahtuma, pikkujoulut kai? Ei Pablo ollut varma, kun ei sitä lasten bileet kiinnostanut. Se oli mennyt kavereidensa kanssa käytäville, salaisille ja näkyville. Sitten ne oli pelannut pelejä korteilla, juomilla ja loitsuilla tyhjässä luokassa. Joku Pablon kaverin tuttu tai sen tutun joku seurustelukumppani - ehkä ex? - sai oven auki, koska sai vapaa-ajallaan käydä harrastamassa lempioppiainettaan siellä. Joku oli sanonut, että kyllä kaikki tiesi, että mitä se käy siellä harrastelemassa ja kenen kanssa. Paha ei ollut myöntänyt mitään.

Tupansa oleskeluhuoneeseen Pablo oli päätynyt, kun- niin mitenkäs tänne tarkalleen oltiinkaan päädytty ja kenen kanssa? Eei jumankauta. Porukkaa vaan tuli ja meni ja siinä välissäkin tapahtui kaikenlaista. Oli mahdotonta laittaa juttuja järjestykseen. Kai se oli joku puoli tuntia sitten? Tai 45 minuuttia? Pablo oli ehtinyt ottaa pienet torkut ainakin, mutta ihan nopeat vain. Silmiä lepuuttelin, kyl sä tiät, eksvaa. No tässä sitä kuitenkin nyt oltiin ja ihan hyvin oltiinkin. Takassa rätisevä tuli lämmitti ja kukaan ei ollut häiritsemässä. Sai yksinään hörppiä terästettyä glögiä, eikä tarvinnu kuunnella, kun joku muija kirkui heti muutaman tölkin jälkeen tai kun joku idiootti serdaigle selitti jotain paskaa tarinaa sen viime juomareissusta.

Ovi paiskautui auki tai kiinni, ei Pablo tiennyt, vitunmoinen pamaus kuului ja äkäisiä, määrätietoisia askeleita portaista. Ei vittu, ei saatana, oliko se-

Jätkä nousi sohvalta helvetin äkkiä ja pyöritti hädissään korkkia pulloonsa. Ei pullon piilottamisesta kyllä mitään apua olisi ollut, Rousseau haistaisi alkoholin hänestä vielä 2 päivän päästäkin ja nyt se oli varmaan haistanut sen suurten salista tai omasta leikkaussalistaan. Ja nyt se oli tullut hakemaan Pablon päätä. Juuri kun nuorimies sai piilotettua pullonsa sohvatyynyn alle, hän näki, että ei portaista noussutkaan tuvanjohtajaa tai ketään muuta vastaavaa. Hätä ohi, kaikki fine.

"Kato Zselyke! Bonsoir", hujoppi tervehti rennosti kättään nostaen ja otti pullonsa sohvatyynyn alta. "Hieno mekko", hän kommentoi tytön vaatetusta ja sen tehtyään rojahti takaisin sohvalle, tosin tällä kertaa istumaan. Pablollakin oli jouluisen väriset vaatteet. Paksuhko punainen poolopaita nimittäin! Housut olivat musta-valkoruudulliset. Eivät shakkiruutua, vaan jotain abstraktimpaa ja vähemmän silmäänpistävää. Vyö oli musta ja solki kultainen sävyltään. Siinä oli Pablon panostus. Takki oli kai unohtunut sinne luokkaan, äähh. No kaipa joku kaveri sen sieltä toisi. "Oliksä niissä juhlissa? Mikä meno siel oli?" poika kyseli, mutta ei liian uteliaan kuuloisena.
Pablo Delgado
 

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Zselyke Auvray » 30 Joulu 2018, 04:29

// Klo 3:31 laatu. //

Oven paiskauduttua kiinni Zselyke tömisteli vielä kerreportaat oleskeluhuoneeseen. Huone oli suhteellisen autio, suurin osa ihmisistä oli kai vielä juhlimassa tai painunut jo pehkuihin. Muuan pitkä komea nuorimies oli kuitenkin vielä valkeilla ja tervehti Zselykeä reippaasti ennen kuin otti sohvatyynyn alta alkoholipullon. Tämä sai vinon virnistyksen leviämään gryffondortytön kiukkuisen ilmeen tilalle.

"Hieno mekko", Pablo kommentoi ennen kuin rojahti takanaan olevalle sohvalle. "Hieno viinakätkö", Zselyke kuittaili, asteli pojan luo, nappasi pullon tämän kädestä ja otti siitä oikein kunnon kulauksen. Alkoholi lämmitti tytön kurkkua mukavasti ja liennytti hieman tämän ankaraa vitutusta. Zselyke törkkäsi pullon takaisin Pablolle ja rojahti tämän viereen sohvalle istumaan.

"Oliksä niissä juhlissa? Mikä meno siel oli?" Pablo kyseli. Zselyke tuhahti, otti tonttulakin pois päästään ja heitti sen takkaan. Se syttyi tuleen iloisesti roihahtaen. "Olin. Täynnä huoria ja selkäänpuukottajia", gryffondortyttö kommentoi yllättävän vakaaseen äänensävyyn, katse edelleen takassa. Katseltuaan liekkien tanssia hetken Zselyke käänsi katseensa Pabloon. "Ja sinä olit täällä ryyppäämässä?" hän esitti vastakysymyksen. "En tainnut nähdä sinua suurten salissa."

Zselyke katseli Pabloa vino hymy huulillaan. Tuolla oli yllään joulunpunainen poolopaita sekä mustavalkoruudulliset housut, ja asukokonaisuuden kruunasi musta vyö kultaisella soljella. Pojan hiukset olivat varmasti olleet alkuillasta tavalliseen tapaan siististi ja huolitellusti laitetut, mutta nyt ne olivat hieman sekaisin ja pörrössä. Jätkä oli tainnut ottaa jossain vaiheessa pikku tirsat.

Zselyke ei tiennyt mikä Pablossa oikein oli, mutta tämä sai hänet aina vähän piristymään, oli hänen mielensä päällä mitä tahansa - paskasti menneet huispausharkat, ongelmia Reyn kanssa, tai sitten muuten vaan huono päivä. Tai ilta. Tai huono ilta johon kuului ongelmia Reyn kanssa. Niin kuin tämä ilta.

Toisinaan - tai siis, aina - Zselyke toimi spontaanisti, impulssien ohjaamana. Ja nyt kun koko ilta oli jo mennyt päin helvettiä ja Pablo sattui istumaan siinä hänen vieressään, ei unkarilais-ranskalaistyttö tehnyt poikkeutta sääntöön. Aikeistaan varoittamatta hän nousi ylös, istui Pablon syliin hajareisin, työnsi nuorukaisen sohvan selkänojaa vasten - ja painoi huulensa tämän huulille.
Viimeksi muokannut Zselyke Auvray päivämäärä 04 Tammi 2019, 01:41, muokattu yhteensä 1 kerran
"Tout est possible, si vous avez assez de nerf."

Zselyke Auvray, 4. luokkalainen Gryffondor

Muut hahmoni: Elicia Beaudouin, Luol Crunel, Adéléosa Dupont
Avatar
Zselyke Auvray
Oppilas
 
Viestit: 31
Liittynyt: 22 Marras 2018, 22:23
Paikkakunta: Montbéliard, Ranska
Tupa: Gryffondor

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Pablo Delgado » 31 Joulu 2018, 02:23

"Hieno viinakätkö", Zselyke kommentoi. "Haista kurva", nuorimies vastasi tietämättä, että mitä outo sana tarkoitti. Hän oli vain kuullut nuoremman tytön hokevan sitä usein. Kaipa se oli joku ruma sana, siltä se ainakin kuulosti. Zselyke otti pullon Pablolta, eikä poika vastustellut. Zselyke näytti siltä, että oli ryypyn tarpeessa.

Juomaa tarpeeksi saatuaan tyttö tökkäsi pullon takaisin omistajalleen ja rojahti toisen viereen sohvalle. Sitten likka heitti tonttulakkinsa liekkeihin. Ne hyökkäsivät nälkäisesti punaisen nutun kimppuun ja alkoivat syömään sitä ahnaasti. Pablo hymähti ja katseli pipon paloa. Pirskeissä oli kuulemma ollut huoria ja selkäänpuukottajia. Pablo virnisti, hän piti Zselyken suorasanaisuudesta ja sanavalinnoista. Sekä tuosta tonttulakin heittämisestä takkaan. Miten tyttö edes oli tuollainen? Aika mieletön suoraan sanottuna. Ikäisekseen ja niin edelleen.

"Ja sinä olit täällä ryyppäämässä?" tyttö kysyi ja sanoi vielä, että ei ollut tainnut nähdä Pabloa suurten salissa. Miten niin ei tainnut nähdä? Oliko koulussa muka joku, joka muistuttaisi erehdyttävän paljon Pabloa? Mahdotonta. "Olin mä muuallakin, kavereitten kaa kato. En salissa kuitenkaan. Nyt oon ollu tääl jonkin aikaa, kun täs on niin mukava olla", jätkä kertoi ja hörppäsi glögiä pullostaan. Sen jälkeen se katsoi vieressä istuvaan tyttöön, joka puolestaan katseli Pabloa. Zselyke hymyili nätisti ja vanhempaa gryffondoriakin hymyilytti vähän.

Hymy kuitenkin hälveni, ainakin hetkeksi, kun tyttö yllättäen nousi. Ei kai toinen vain nyt ollut lähtemässä jo? No eipä ollut ei. Unkarilaisneito nimittäin istuutui Pablon syliin, eikä meinaan polvelle takapuolella vaan syliin ihan kunnolla, hajareisin ja kasvot vastakkain. Zselyke se ei lakkanut yllättämästä. Pieni hymy tai pikemminkin virne palasi Pablon huulille ja hän laittoi pullonsa sivuun. Eikä jätkä vastustellut, kun toinen työnsi hänet vasten sohvan selkänojaa - pyhä maria, kuinka yllättävän voimakas tyttö olikaan?! - tai kun toinen painoi huulensa vasten Pablon huulia.

Pojan kädet löysivät paikan Zselyken lanteilta ja huulet suutelivat sopivan himokkaasti. Ei liian antaumuksella, eikä vajavaisen laiskasti, vaan just silleen hyvin. Ei Pablo tietenkään siinä pienessä huumassaan ja humalassaan osannut ajatella, että juuri jotain tälläistä hän oli kaivannut. Puhtaasti tosi aitoa ja rohkeaa tyttöä. Mutta sen se osasi sanoa, että Zselyke tuntui ihan helvetin hyvältä siinä sylissä ja että-

"Hei, sä-", hän pysähtyi, irtautui toisesta ja katsoi toista ihmeissään. "Sä tuoksut ihan persikalta. Ei kun vittu mikä tää on", se selitti ja haistoi toista lähempää, kaulan kohdilta. "Onks tää joku aprikoosi?"
Pablo Delgado
 

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Zselyke Auvray » 03 Tammi 2019, 12:17

Zselyke tunsi Pablon vastaavan suudelmaan ja asettavan kädet hänen lanteilleen. Tyytyväisenä tyttö jatkoi suutelemista, nosti kätensä pojan niskaan ja antoi sormiensa sotkeutua tuon tummiin hiuksiin. Tämähän oli hyvä päähänpisto, Zselyke ajatteli. Kyllä pussailu sitten piristi.

Pablo irtautui suudelmasta ensimmäisenä, hämmentynyt ilme kasvoillaan. "Hei, sä-", poika aloitti. Zselyke kohotti kulmiaan kysyvästi, hymyillen vinosti toisella suupielellään. "Sä tuoksut ihan persikalta. Ei kun vittu mikä tää on", Pablo ihmetteli ja haistoi Zselyken kaulaa. Tämä sai gryffondortytön hämmentymään ja purskahtamaan sitten nauruun.

"Onks tää joku aprikoosi?" Pablo kysyi lopulta. "Kielletty hedelmä se on", Zselyke vastasi motaten poikaa leikkisästi olkapäähän. "Sinä taas haiset ihan viinalta. Mihin sinä panit sen?" tyttö nappasi sivuun laitetun pullon itselleen ja otti siitä taas hörpyn. Glögiä ei ollut enää paljoa jäljellä, joten kaadettuaan viimeisetkin tipat kurkkuunsa Zselyke nousi ylös ja kipaisi makuusaliinsa hakemaan lisää juotavaa.

"Kävin vähän kauppaa yhden jatko-opiskelijan kanssa", Zselyke selitti tullessaan takaisin tuliviskipullon kanssa. Hän avasi pullon korkin ja otti hörpyn suoraan pullon suusta. Tuliviski poltteli Zselyken kurkkua mukavasti ja tyttö tunsi humalan tekevän tuloaan.

Ojennettuaan tuliviskipullon Pablolle Zselyke istui taas tuon viereen sohvalle, jalat koukussa takapuolen alla, kääntyneenä sivuttain niin, että oli kasvot poikaa päin. Hän nojasi kyynärpäänsä sohvan selkänojaan ja päänsä käteensä ja katseli Pabloa ovela ilme kasvoillaan. Pablo oli kyllä mahtava tyyppi. Eikä tuon pusuissakaan ollut mitään vikaa. Ehkäpä tästä voisi kehkeytyä jotain?

"Mitä aiot tehdä joululomalla?" Zselyke kysyi näperrellen lyhyen, punaisen mekkonsa helmaa. "Jäätkö Châteauhon vai menetkö kotiin?" Hän ojensi kätensä kohti pulloa, osoittaen haluavansa taas hörpyn.

// Kökkökikkare //
"Tout est possible, si vous avez assez de nerf."

Zselyke Auvray, 4. luokkalainen Gryffondor

Muut hahmoni: Elicia Beaudouin, Luol Crunel, Adéléosa Dupont
Avatar
Zselyke Auvray
Oppilas
 
Viestit: 31
Liittynyt: 22 Marras 2018, 22:23
Paikkakunta: Montbéliard, Ranska
Tupa: Gryffondor

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Pablo Delgado » 03 Tammi 2019, 22:03

Zselyke sanoi tuoksua kielletyksi hedelmäksi ja mottasi sitten Pablon olkapäätä. Pablolla oli tyytyväinen virne kasvoillaan. Hän oli saanut tytön nauramaan hajuvesijutullaan. Tämähän meni tosi kivasti. "Ja sä haiset ihan viinalta." Pablo haistoi paitaansa, oliko siihen muka läikkynyt jotain? Ei varmasti, eikä jätkä haistanut mitään.

Zselyke joi glögit, jätti tyhjän pullon ja läks. Mitäs tämä tälläinen oli olevinaan? Noh, antoi mennä vaan, kaipa se takaisin tulisi, nuorimies tuumi. Pablo suki laiskasti hiuksiaan, jotka olivat menneet entistä sekaisemmiksi, kun nuorempi tyttö oli sotkenut sormensa niihin. Hän myös paransi asentoaan sohvalla ja katsoi takkaan. Tonttulakista ei ollut mitään jäljellä, se oli tuhkiksi palanut. Ai saakeli, voisipa Zselyke tehdä saman uudestaan, siis heittää hattunsa takkaan. Tai jospa se heittäisi ensi kerralla vaikkapa paitansa sinne. Haha, joo.

"Kävin vähän kauppaa yhden jatko-opiskelijan kanssa", kuului Zselyken ääni sieltä päin, mihin hän oli mennytkin. Jaa että Pablo ei ollut vanhin opiskelija, jonka kanssa Zselyke oli tuttavuutta tehnyt, sillä lailla. Ja oikein viinabisneksiä! Zselykellä oli nimittäin pullo mukanaan, haki sen makuusalista kai. "Oisit sä voinu multakin kysyä. Tarjoon noin söpöille ilmasiks juomat", poika sanoi ja vinkkasi silmää. Tyttö tarjosi pulloa Pablolle ja Pablo tarttui siihen. Nuorempi istui sohvalle, laittoi jalat koukkuun alleen ja piti kättään selkänojalla. Kun juomaa sai ja vielä tällä tavalla ilmaiseksi, Pablo tietenkin joi. Ei paljoa, otti vähän vain. Juoma oli tuliviskiä.

"Mitä aiot tehdä joululomalla?" Zselyke kysyi ja Pablo käänsi katseensa tyttöön. Nuoremmalla oli kumma ilme kasvoillaan, jotenkin ilkikurinen ehkä. Olikohan se toisen perusilme? Auvrayssa oli paljon juttuja, joista Pablo piti. Rohkea tapa, jolla hän teki asioita, asenne, huumorintaju, luonnonkauneus ja se että hän harrasti huispausta - ja oli siinä vielä tosi taitava! Ja tuo hymy, monet ilmeet. Niistä Pablo tykkäili.

Oliko poika jäämässä Châteuhon vai menossa kotiin, sitä tiedusteltiin. Ja pulloa hamuttiin. Pablo antoi pullon takaisin Zselykelle. "Ei täällä oikein mitään oo lomalla, niin meen kotiin päin", poika kertoi. Sillä oli suunnitelmissa käydä muutamissa pikkujouluissa ja viettää uutta vuotta kavereiden kanssa. Kai vanhemmat oli jotain pientä reissua Espanjaankin suunnitellut, mutta ei minnekään, mistä löytyisi ranta, niin ei Pablo ollut mukaan lähdössä.

"Mites sä? Onko sulla mitään suuria suunnitelmia tai menoja?"
Pablo Delgado
 

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Zselyke Auvray » 04 Tammi 2019, 01:33

Pablo kertoi olevansa menossa jouluksi kotiin, kun Châteaussa ei oikein ollut mitään. Zselyke hymähti, otti vastaan hamuilevansa pullon ja joi siitä kulauksen. Tuliviski olikin sitten ärhäkkää tavaraa. Onneksi unkarilais-ranskalaistyttö oli itsekin tulinen ja omasi hyvän viinapään, ainakin ikäänsä ja kokoonsa ja sukupuoleensa nähden. Hän tunsi kuitenkin olevansa energisempi kuin hetki sitten, mikä kertoi tämän humalan tason nousevan jokaisella kulauksella.

"Mites sä? Onko sulla mitään suuria suunnitelmia tai menoja?" Pablo esitti vastakysymyksen. "Hmm", Zselyke äännähti ja ojensi sohvaan nojaavan kätensä suoraksi selkänojan päälle niin, että hänen sormensa hipoivat Pablon hiuksia. "Menen kotiin", hän ilmoitti sitten. "Mutta me käydään varmaan jossain vaiheessa Unkarissa tapaamassa sukulaisia", hän lisäsi. "Haluatko, että tuon sinulle pálinkaa?" gryffondortyttö kysyi sitten, vino virne kasvoillaan.

Zselyke nojasi päänsä sohvan selkänojaan ja katseli Pabloa. Hän piti pojan terävästä leukalinjasta ja syvänvihreistä silmistä valtavasti. Poika oli näköjään sukinut hiuksiaan jossain vaiheessa parempaan asentoon, sillä ne eivät sojottaneet niin pahasti ympäriinsä kuin äsken. Zselyke virnisti ilkikurisesti ja pörrötti kiusoitellen pojan hiuksia, se saisi pojan varmasti hermostumaan, mutta vain vähän - Pablo ei ollut samanlainen kuumakalle kuin Rey, joka hermostui heti vaikkapa yhdestä pienestä velhopaukkukaramellista.

Zselyke pudisti ajatukset Reystä päästään ja joi taas kulauksen tuliviskiä. Poltteleva tunne kurkussa sai Zselyken ajattelemaan lohikäärmeitä. Jos hän olisi lohikäärme, olisi hän ehdottomasti unkarilainen sarvipyrstö. Ei pelkästään siksi, että kyseinen lohikäärmerotu oli peräisin unkarista, vaan myös siksi, että se oli kaikkein pahansisuisin ja vaarallisin kaikista lohikäärmeistä. Ehkäpä hän hankkisi joskus sellaisen tatuoinniksi.

Zselyke kohdensi taas katseensa Pabloon, eikä hänen katseensa tuntunut pysyvän vain pojan syvänvihreissä silmissä, vaan se laskeutui jonnekin pojan huulien tienoille. "Eikö sinulla ala tehdä mieli pussailla jonkun kanssa kun juot?" Zselyke kysyi Pablolta, näperrellen taas tämän tummia hiuksia. Zselykellä ainakin alkoi. Ja jos hän joisi vielä enemmän, saattaisi häntä haluttaa tehdä muutakin kuin pussailla pojan kanssa...

Virnistäen tyttö siirsi ajatukset sivuun. Eiväthän hän ja Pablo edes seurustelleet. Vaikka ei kai sellaista harrastaakseen tarvinnut seurustella? Ainakaan ensimmäisen kumppaninsa kanssa Zselyke ei ollut seurustellut. Varsinaisesti. Toki tyttö oli ollut ihastunut poikaan, mutta kun poika oli lukinnut hänet kanssaan luutakomeroon ja riisunut hänet vasten hänen tahtoaan, oli ihastus muuttunut inhoksi.

Zselyke otti varmaan pisimmän tuliviskiryypyn sinä iltana. Hänen kurkkuaan poltti taas, mutta tällä kertaa ei varmaankaan pelkästään tuliviskin takia. Itsepintaisesti tyttö kuitenkin pakotti itsensä takaisin siihen hetkeen, takaisin Châteauhon, Gryffondorien oleskeluhuoneeseen, kauas Unkarista ja siitä helvetin luutakomerosta, missä kaikki oli tapahtunut, Pablon viereen. Ja taaskaan sen kummemmin aikeistaan ilmoittamatta hän kumartui poikaa kohti ja painoi huulensa tämän huulille, kenties aiempaa hieman aggressiivisemmin.

// Sori jos on ajatus- ja kirjoitusvirheitä, hiprakka iski tällä kertaa //
"Tout est possible, si vous avez assez de nerf."

Zselyke Auvray, 4. luokkalainen Gryffondor

Muut hahmoni: Elicia Beaudouin, Luol Crunel, Adéléosa Dupont
Avatar
Zselyke Auvray
Oppilas
 
Viestit: 31
Liittynyt: 22 Marras 2018, 22:23
Paikkakunta: Montbéliard, Ranska
Tupa: Gryffondor

Re: Kiukkuisia suudelmia

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 20 Elo 2019, 10:11

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Zselyke Auvray, Gryffondor: 11 p
Pablo Delgado, Gryffondor: 9 p
Mila Molina (61): Taikakoulu Châteaun rehtori ja ennustuksen professori. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Rehtori
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Huispaus ja lentäminen


Paluu Lukuvuosi 2018-19

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron