// Tämä peli on Zselyke Auvraylle ja Pablo Delgadolle ja sijoittuu joulujuhlan iltaan, muita ei oteta mukaan. Sisältää kiroilua ja pussailua nyt ainakin. //
Korkokenkien kopina kaikui lähes tyhjissä käytävissä Zselyke Auvrayn marssiessa kohti Gryffondorien oleskeluhuonetta. Vaikka unkarilais-ranskalaistyttö olikin pukeutunut lyhyeen punaiseen mekkoon ja tonttulakkiin, oli tämän mieliala kaukana jouluisesta. Raivon kyyneleet polttivat hänen silmiään ja hänen kätensä olivat menneet nyrkkiin kiukusta. Hänen teki mieli huutaa, rähjätä, tuhota jotain. Joulujuhlat eivät olleet todellakaan menneet putkeen.
Kaikki oli sen helvetin Rebecca Hopen vika. Koko kouluhan tiesi, että hän oli viattomasta hattaranpinkistä olemuksestaan huolimatta oikea selkäänpuukottaja ja narttu. Mistään muusta ei oltukaan koko syksynä puhuttu. Ja nyt se hattarahuora teki viimeisen virheensä - esitti olevansa avuton tyttö hädässä vain viekotellakseen Reyn mistelinoksan alle. Ja Rey oli vielä puolustanut häntä!
"Zselyke, pää kiinni. Vain sen takia että sä olet ihastunut muhun ei anna sulle oikeutta käyttäytyä kuin mustasukkainen hullu. Painu nyt ihan oikeesti helvettiin, mä en jaksa katsella tota sun skitsoomista."
Reyn sanojen ajatteleminen sai tytön veren kiehumaan entisestään. Hampaitaan kiristellen Zselyke kiristi askeliaan, mikä osoittautui hankalaksi korkokenkien kanssa. Kiroillen vuolaasti unkariksi tyttö potki korkokenkänsä vittuun ja jatkoi matkaansa, saaden peräänsä maalausten kummeksuvia katseita.
Reykin oli itse asiassa ihan saatananmoinen idiootti. Tunnevammainen kusipää. Huumorintajuton paskiainen. Ensin hän suuttui siitä helvetin velhopaukkukaramellistä, sitten vitsaili asiasta jolla ei todellakaan olisi pitänyt vitsailla, ja vielä kirsikkana kakun päälle pilasi illan totaalisesti antamalla "pikku pusun" sille hattarahuoralle. "Pikku pusun". Paskan marjat. Toivottavasti Rey sai siitä herpeksen. Sen hän oli vähintään ansainnut.
Vihdoin Zselyke saapui länsitorniin ja Gryffondorin tupaan vievän portaikon luo. Kullanvärinen haarniska seisoi paikallaan portaikon edessä ja näytti havahtuvan Zselyken tuloon. "Brutum fulmen", Zselyke äyskähti haarniskalle. "Painu nyt vittuun siitä edestä!" hän kivahti kärsimättömästi kun haarniska kumarsi hänelle, niin kuin sillä oli tapana ennen kuin päästi tuvan salasanan oikein sanoneen henkilön sisälle, ja työntyi sen ohi portaikkoon. Zselyke juoksi portaat ylös kaksi kerrallaan, avasi oleskeluhuoneesen vievän oven ja paiskasi sen kiinni perässään sisään astuessaan.