Aktiviteetti tiivistetysti:

Mikä?
Kuten otsikosta huomaa tämä on Muotinäytös nimellä kulkeva aktiviteetti, vaikka Servan olisikin mielellään halunnut nimetä sen joko Fabron's Fashion tai Fantastic with Fabron. Ne olisivat kuulemma kuitenkin olleet hieman liian harhaanjohtavia.

Milloin? 18.08.2016, klo 9.45 - 11.45

Servanin in-game ohjeistus yhteen koottuna:
”Tehtävänne siis on näiden parin tunnin aikana vaatettaa yksi mallinukke.”
”Siis jokaisen pitäisi vaatettaa yksi, jos siis riittää jokaiselle yksi. Voitte toki tehdä töitä pareittainkin, mutta se on haastavaa jos teillä molemmilla on aivan erilaiset visiot lopputuloksesta.” (Eli saa tehdä parettainkin, jos haluaa ja löytää itselleen parin. Ei tosin ole pakko tehdä pareittain)
”Lehtiä on tässä opettajanpöydällä, jos kaipaatte inspiraatiota tai jonkinlaisia ideoita. Tuolla on joitain kirjoja, jos haluatte tietää esimerkiksi jotain ompeluloitsuja, vaatteisiin soveltuvia muodonmuutosloitsuja tai sitten vain tarvitsette apua mallinukkejen kokoamisessa.”
”Tässä on pari kassia näitä rättejä, ryysyjä, vaatteita ja kangasta. Näitä saa ja kannattaa käyttää ja muunnella sellaisiksi kuin haluatte.”
”Jos mallinukellanne on pää, mutta ei hiuksia ja haluatte sille hiukset niin täällä on peruukkeja.”
”Jos olette aiemmin valmiita niin tehkää mitä haluatte.”

Missä on mitäkin in-game?
Aktiviteetti pidetään vähäisessä käytössä olevassa avarassa luokassa. Luokan etuosassa on opettajanpöytä, jonka oikealla puolella on pino muotilehtiä. Opettajanpöydästä oikealle mentäessä on lattialla laukku, jossa on peruukkeja. Oppilaiden ensimmäisen rivillä, ensimmäisellä pöydällä on kirjoja, joissa on erilaisia mahdollisesti hyödyllisiä loitsuja esiteltynä. Luokan vasemmalla puolella on useampia kasseja, joista löytyy niin valmiita vaatteita sekä pelkkiä kankaita ja kaikkea siltä väliltä. Luokan takaosassa lasikaapin vieressä on laajennettu matkalaukku, josta löytyy niin kokonaisia kuin myös paloina olevia mallinukkeja.

Off-game osallistuminen?
Osallistuminen tapahtuu kirjoittamalla aktiviteettiin osallistuvalla hahmolla roolipeliviesti tähän keskusteluun, jossa kuvaillaan kyseisen hahmon toimintaa. Halutessaan voi toki osallistumisviestin yhteyteen liittää tai linkata kuva, jossa käy ilmi hahmon kokoama asukokonaisuus tai jokin muu suuntaa antava tai yleisesti ottaen inspiroiva kuva. :)

Jos hahmosi kuitenkin aikoo tehdä parettain tämän tehtävän, parina voi olla joko npc -hahmo tai jokin toinen Châteaussa oleva hahmo, jonka pelaajan kanssa olet sopinut tästä. Tällöin ehkä voi etukäteen sopia hahmojen toiminnasta tai sitten vain jakaa osallistuminen useampaan viestiin, johon toinen pääsee vastaamaan. Olisi kiva, jos pareittain tehtävän mahdollisesti suorittajat, laittaisivat johonkin viestin alkupäähän parin nimen. :)

Jaan itse eri viestiin aktiviteetin roolipelillisen aloituksen ja päätöksen. Aloitus löytyy ensi viestissä, mutta kesäaktiviteetin päätösviesti ilmestyy tähän keskusteluun vasta elokuun alussa. Osallistumisaikaa aktiviteettiin on näet elokuun loppuun asti. Molempiin osiin ei tietenkään ole missään nimessä pakko osallistua, mutta ehkä ensimmäisestä osasta saisi paremman kopin kuin jos ryhtyisi suoraan päätösosan kimppuun. :')

Pisteytys? Pisteytyksen suuntaa antava ohjenuora löytyy täältä.

Kysyttävää?
Jos tulee jotain kysyttävää off-game(/in-game) asioista esimerkiksi tähän toteutukseen liittyen ym. niin kysykää ihan vapaasti. Pyrin parhaani mukaan vastaamaan. Jos taas hahmollanne on jotain kysyttävää Servanilta, niin hänkin vastanee ehkä ihan mielellään (etenkin, jos pääsee täten loistamaan vertaansa vailla olevalla älykkyydellään).

Aktiviteetin roolipelillinen aloitusviesti

Flimitähdit saapuivat aina myöhässä, mutta koska Servan ei ollut ainakaan vielä sellainen hän ei ollut ihan armottomasti myöhässä. Sitä paitsi hän oli laittanut lähtiessään luokkaan johtavaan oveen viestin tulijoille.

”Ovi on auki tai jos ei ole niin osaatte varmaan avata sen itse -S. Fabron”, luki viestissä allekirjoituksineen Servanin lennokkaalla käsialalla. Ovi tosin oli aluksi lukossa, kunnes sitten joku toivottavasti oli osannut alohomora -loitsun ja saanut sen täten auki. Servanin ilmestyessä paikalle komeana niin kuin aina, hän pani merkille sen että ovi oli auki ja innokkaita osallistujia oli luokassa ihan sopiva määrä.

Nuorukainen itse oli pukeutunut aavistuksen verran paremmin kuin tavallisesti, sillä hän oli toki tietoinen siitä, että saattaisi toimia joidenkin osallistujien esikuvana, ja heidän odotuksia hän ei tietenkään millään tavalla halunnut alittaa. Siistit tummat housut, seeprakuvioinen lyhythihainen kauluspaita, liila neule lanteiden ympärille kiedottuna ja vihreä solmio Onassis -solmussa solmittuna sopivat paremmin kuin hyvin ruskeiden tekonahkakenkien kanssa yhteen. Servan oli jättänyt tumman salkkunsa aikakausilehtineen luokan edessä olevalla tummalle opettajanpöydälle edellisellä käynnillään.

Muutoin luokassa oli aistittavana mitä tuleman pitää, sillä eri puolille luokkaa oli siroteltuna erilaisia tarvikkeita, apuvälineitä, kirjoja ja avonaisia laukkuja, joiden sisältöä pääsi jo vähän vilkuilemaan ohi kävellessään. Servan seisahtui hetkeksi ovenkarmiin etiketitön vihreälasinen pullo rintaansa vasten painettuna samalla, kun toinen käsi kannatteli lasia. Joku toinen ehkä olisi siinä seisoessaan laskenut paikallaolijoita ja verrannut sitä mielessään mahdollisesti ilmoittautuneiden määrään, mutta ranskalaisvelho vain katseli pääpiirteittäin keitä oli paikalla ja etenkin minkä näköisinä. Kasvoilla kareili asiallinen hymy hänen vaihtaessaan lasia toista käteen sulkiessaan luokan oven.

Ripein, mutta arvokkain askelin Servan käveli opettajanpöydän luo ja asetti pullonsa lasineen pöydälle, minkä jälkeen kääntyi luokkaansa kohden. Hän tosin oli riittävän pitkä, joten hänen ei tarvinnut ponnistaa päästäkseen istumaan opettajanpöydän päälle.

”Hei, ja tervetuloa kaikki minun aktiviteettiin”, Servan aloitti painottaen jonkin verran sanaa 'minun'. Hän haroi tällä kertaa avoimina olevia hiuksiaan hieman tyylikkäämmin sivulle ennen kuin jatkoi: ”Olen, kuten te kaikki varmaan jo tiedätte, Servan Fabron ja vedän tätä aktiviteettia liittyen muotiin.” Se oli osa sitä tylsää pakollista osiota, jota hänen oli kuulemma pakko sanoa, jotta kaikki tietäisivät tulleensa oikealle kurssille. Tämän jälkeen Servan piti jonkinlaisen tauon kiertäessään syliinsä ottaman lasipullon korkkia auki. Jos joku oli vahingossa tullut väärään paikkaan, hän pystyi tässä välissä poistumaan ihan hyvin, saamatta minkäänlaista kuittailua peräänsä ainakaan Servanin osalta.

Saatuaan korkin auki Servan laittoi sen löysästi uudestaan pullon päälle ja asetti pullon takaisin oikealle puolelleen. ”Tehtävänne siis on näiden”, Servan jatkoi kääntäen päätään sen verran, että näki mitä kello oli, ”seuraavan parin tunnin aikana vaatettaa yksi mallinukke. Niitä tosiaan löytyy tuolta kokonaisina sekä osina.” Paikalta nousemisen sijaan nuoriherra risti jalkansa ja osoitti vasemmalla kädellään luokan toiseen päähään, jossa yhden lasikaapin vieressä oli avonainen matkalaukku. Laukku oli laajennettu ja sinne oli mahdutettuna niin kokonaisia kuin osina olevia miehiä ja naisia esittäviä mallinukkeja, kuten Servan oli jo maininnut. Yksi yksinäinen käsivarsikin näytti sieltä kohoavan.

”Siis jokaisen pitäisi vaatettaa yksi, jos siis jokaiselle riittää yksi. Voitte toki tehdä töitä pareittainkin, mutta se on haastavaa jos teillä molemmilla on aivan erilaiset visiot lopputuloksesta”, Servan tarkensi hieman, kaataen toisella kädellään vasemmassa pitämään lasiinsa appelsiinin makuista kivennäisvettä, jota oli saanut syntymäpäivälahjakseen. Onnistuneen lasin täytön jälkeen nuorukainen siirsi lasin ja pullon takaisin syrjään huomattuaan miten viimeisetkin olivat kääntyneet ympäri eivätkä täten katsoneet enää luokan takaseinään.

”Lehtiä on tässä opettajanpöydällä, jos kaipaatte inspiraatiota tai jonkinlaisia ideoita. Tuolla on joitain kirjoja, jos haluatte tietää esimerkiksi joitain ompeluloitsuja, vaatteisiin soveltuvia muodonmuutosloitsuja tai sitten vain tarvitsette apua mallinukkejen kokoamisessa. Apua siis löytyy tuolta”, vaaleatukkainen tarkensi tavaroiden paikkoja näpäyttäen ensin sormillaan vieressään olevia lehtipinkkaa kohden osoittaen sitten samaisella kädellään ensimmäisen pöytärivin ensimmäistä pöytää, jossa oli pari kolmea paksumpaa kirjaa levällään. Servan ei kokenut tarpeelliseksi huomauttaa, että häneltä itseltään saisi myös apua, jos oikein nätisti pyytäisi, mutta fiksuimmat tajuaisivat sen varmaan itsekin.

”Tässä oikealla puolella, siis teidän vasemmalla, on pari kassia näitä rättejä, ryysyjä, vaatteita ja kangasta. Näitä saa ja kannattaa käyttää ja muunnella sellaisiksi kuin haluatte. Ainoa mitä en suosittele on niiden polttaminen, sillä tuhkaan on hieman vaikeampi pukeutua ellei sitten käytä ikitarttumistaikaa”, Servan jatkoi omasta mielestään todella näppärästi, ja hymyili lopuksi hieman leveämmin. Kenkiä ei ollut tarjolla sen vuoksi, että aktiviteetin komea pitäjä tiesi jo kokemuksesta, etteivät kävelemiseen loitsitut mallinuket osanneet kovin hyvin kävellä minkäänlaisien kenkien kanssa. Muutenkin ne olisivat vain Servanin mielstä pilanneet kaikki jalot kengät epämuodostuneiden kamalien jalkojensa kanssa.

”Ai niin, jos mallinukellanne on pää, mutta ei hiuksia ja haluatte sille hiukset niin tässä vasemmalla puolellanne alhaalla on jokin laukku, jossa pitäisi olla Wenceslasen peruukkeja”, poika vielä muisti siemailtuaan ensiksi hieman lasistaan vettä. Hän ei edes ajatellut sitä, että jokin voisi virheellisesti kuvitella peruukkien valmistajan olevan Wensceslase, sillä sehän oli päivän selvää, että Wenceslase valmisti vain kenkiä. Wenceslas puolestaan oli Servanin pikkuveli, vaikka Servanin toisinaan kuvitteli tämän olevan vain hänen serkkunsa.

”Ei kai tässä muuta”, poika sanoi vilkaisten olkansa yli kelloa. ”Aikaa on vielä ihan riittävästi ja jos olette aiemmin valmiita niin tehkää mitä haluatte. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi tehdä kaikki nopeasti ja huolimattomasti”, hän kertoi kohottaen lasin uudestaan huulilleen. Juotuaan elegantisti hieman vettä Servan laski lasin hieman alemmas lisäten vielä yhden asian, joka oli tullut hänen mieleensä: ”Ja lopussa tosiaan, kun kaikki ovat toivon mukaan valmiita voidaan loitsia mallinuket hetkeksi kävelemään ja ihailla kaikkien tuotoksia. Eli olisi hyvä, jos löytäisitte kaikille nukeille molemmat jalat. Jos näyttää siltä, ettei kaikille löydy jalkoja niin käyttäkää vielä enemmän sitä mielikuvitustanne, jota kyllä jo muutenkin tarvitsette täällä.”

Tämän jälkeen Servan haroi hiuksiaan uudestaan hieman paremmin oikealla kädellään kurottautuen sitten lasin kanssa varovasti aikakausilehtipinon luo, josta otti päällimmäiset kaksi itselleen. Ne olivat Servanille vielä uudempia eikä hän ollut ehtinyt lukemaan niitä eilen vielä ihan loppuun. Muiden tehdessä töitä Servanin mielestä nimenomaan oman hänen oman muotinäytöksen eteen, hän itse koki parhaimmaksi rentoutua hyvän muotilehden ja raikkaan kivennäisveden äärellä. Siinä missä joku toinen ehkä olisi laittanut tavarat sivuun ja kierellyt luokassa auttaen apuatarvitsevia ja jakamassa neuvojaan, Servanin suunnitelmissa oli lukea (ja neuvoa ja auttaa vain, jos joku tulisi häneltä neuvoa ja apua pyytämään).


((Eli jos on herännyt kysymyksiä tai jotain on epäselvää, niin olkaa niin ystävällisiä ja kysykää, kertokaa. Jos hahmollasi on jotain kysyttävää in-game Servanilta, niin saa toki yrittää saada hänen huomionsa puoleensa. Hän neuvoo ja auttaa mielellään, jos kysymys on jokin sellainen johon hän osaa vastata..))

((Aion elokuun alkupuolella julkaista tämän aktiviteetin päätösviestin, jossa Servan saattanee loitsun avulla mallinuket kävelemään ympäri luokkaa. Jos siis on näitä, jotka haluaisivat sisällyttää tällaisen myöhemmin (mahdollisesti toiseen osaan jaettuun) osallistumisviestiinsä, niin elokuun puolella se aiotaan julkaista. ))

// Ainoa kysymys olisi, että mihin leiripäivään ja kellonaikaan aktiviteetti sijoittuu roolipelillisesti? //

Istuskelin makuusalissa toimettomana. Olin ihan huomaamattani viime aikoina alkanut valitsemaan vaatteita hieman tarkemmin. Muitakin piileviä piirteitä itsestäni oli tullut esiin, kuten esimerkiksi liika stressaaminen ja hiljaisuus. En tosin ollut huomannut näitä asioita itse, vaan ystäväni oli kerran huomattanut asiasta minulle. Ehkä tosiaan olin kasvanut isommaksi ja alkanut stressata, puhua vähemmän ja panostaa pukeutumiseen. Se taisi olla sitä aikuistumista.

Avasin kaappini ja mietin, mitä pukisin päälleni muotiaktiviteettiin. En tiennyt siitä oikeastaan mitään. Pohdin, kuka sitä mahtaisi pitää? Mieleeni ei tullut yhtään sopivaa henkilöä. Ei ainakaan Molina. Ehkä joku hieman vanhempi oppilas oli kiinnostunut vaatetuksesta ja piti aktiviteetin siihen liittyen? Mietin, mitä mahtaisimmw tehdä tunnilla. Vaatteiden suunnittelua, ompelemista, yhdistelyä vai jotain aivan muuta? Toivottavasti ei ainakaan ompelua, sillä minä en ollut kovin hyvä käsitöissä tai muissakaan kädentaitoa vaativissa asioissa.

Valitsin valkoiset liehulahkeiset suorat housut ja mustan, tiukahkon ja hieman normaalia lyhyemmän T-paidan. Kaulaani laitoin yksinkertaisen valkoisen helmikorun ja jalkineiksi valitsin mustat ballerinat. Mukaani otin vain taikasauvan, jonka sujautin housujeni taskuun. Katsoin itseäni peilistä ja päätin vetää kiharat punaiset hiukseni rennolle ponnarille. Laitoin vielä helmikorvakorut ja olin valmis. Eihän muotia käsittelevällä tunnilla sopinut pukeutua huonosti.

Vilkaisin vielä siroa kultaista rannekelloani. Minulla oli vielä reilusti aikaa, noin viisitoista minuuttia. Kävelin makuusalista portaita pitkin alas oleskeluhuoneeseen. Siellä oli vain muutama satunnainen oppilas lukemassa kirjaa. Oleskeluhuone oli harvoin näin hiljainen, ajattelin ja työnsin tuvan oven auki. Kuljin käytäviä pitkin ja nousin muutamat portaat ylös. Luokka oli toisessa kerroksessa ja oleskeluhuone puolestaan oli maan alla. Käännyin käytävästä vasemmalle toiselle pitkälle käytävälle ja luulin jo eksyneeni paikasta, kun huomasin eräässä ovessa lapun.

"Ovi on auki tai jos ei ole niin osaatte varmaan avata sen itse. -S. Fabron", lapussa luki. Aktiviteetin piti siis Servan Fabron, poika joka oli auttanut minut sairaalasiipeen kun olin nyrjäyttänyt nilkkani heinäkuun puolivälissä. Hän oli tosiaankin pukeutunut tyylikkäästi, enkä ihmetellyt miksi hänet oli valittu tämän aktiviteetin järjestäjäksi. Olin onnellinen, että olin valinnut asuni tarkkaan, sillä en halunnut pojan luulevan minun olevan jokin ryysyläinen tai vastaava.

Kaivoin sauvan taskustani ja kuiskasin: "alohomora". Ovi lennähti auki ja astuin tyhjään luokkaan. Jätin oven auki muille oppilaille, jotka eivät välttämättä tajuaisi loihtia sitä auki. Valitsin paikakseni toisen rivin ikkunapulpetin. Katsoin ympärilleni luokassa. Ympäri luokkaa oli avonaisia laukkuja, jossa oli monenlaista tavaraa: kankaita, vaatteita, mallinukkeja, peruukkeja... Taisin jo aavistaa, mitä tunnilla tehtäisiin. Minusta tuntui, että tehtävä olisi minulle helppo, sillä eturivin pulpeteilla oli loitsukirjoja, eikä minun siis tarvinnut pelätä pistäväni itseäni neulalla ommellessani.

Luokkaan alkui saapua oppilaita. En tunnistanut montaa, mutta erästä serpentardtyttöä moikkasin. Pian itse Herra Opettaja saapui luokkaan pullon kanssa. Arvelin, että siellä ei ollut alkoholia, sillä tuskin alaikäinen uskaltaisi juoda näin monen silminnäkijän edessä. Enkä edes uskonut Servanin käyttävän alkoholia, sillä hän oli vaikuttanut asialliselta ja sääntöjä noudattavalta tyypiltä. Minäkin olin asiallinen, mutta en aina noudattanut sääntöjä...

"Hei, ja tervetuloa minun aktiviteettiin", Servan aloitti ja istui opettajanydän päälle, jolle oli kasattu aikakauslehtiä. Niistä ilmeisesti sai hakea inspiraatiota, jos halusi. "Olen, kuten te kaikki varmaan jo tiedätte, Servan Fabron ja vedän tätä aktiviteettia liittyen muotiin", poika kertoi. Kaikki tämä oli minulle jo selvää ja kuuntelin vain puolella korvalla. Katselin ulos ikkunasta linnan tiluksille ja huomasin siellä joukon oppilaita uimassa. Yhtäkkiä minunkin teki mieli häipyä aktiviteetista ja mennä uimaan, mutta en kehdannut lähteaä enää tässä vaiheessa. Siirsin katseeni taas Servaniin, kun hän puhui.

"Tehtävänne on siis näiden parin tunnin aikana vaatettaa yksi mallinukke", hän kertoi ja mielenkiintoni nousi. Siitä tulisi varmasti kivaa. Minulla oli omasta mielestäni ihan hyvä tyylitaju, joten en tarvinnut ohjeita enkä inspiraatiota aikakauslehdistä. Suoristin ryhtiäni ja kuuntelin, kun poika kertoi, mistä kaikki tarvittava löytyi ja antoi hieman lisäohjeita. ”Ja lopussa tosiaan, kun kaikki ovat toivon mukaan valmiita voidaan loitsia mallinuket hetkeksi kävelemään ja ihailla kaikkien tuotoksia. Eli olisi hyvä, jos löytäisitte kaikille nukeille molemmat jalat. Jos näyttää siltä, ettei kaikille löydy jalkoja niin käyttäkää vielä enemmän sitä mielikuvitustanne, jota kyllä jo muutenkin tarvitsette täällä", poika lisäsi vielä ja oppilaat nousivat paikoiltaan ja alkoivat kerätä itselleen materiaaleja.

Minäkin nousin seisomaan ja menin ensimmäisena hakemaan itselleni mallinuken. Löysin melkein kokonaisen nuken ja otin sen. Nappasin sille vielä kaksi kättä, jotka siltä puuttuivat ja puikkelehdin takaisin omalle paikalleni. Asetin nuken seisomaan pulpetin viereen ja kiinitin sille kädet. Naisnukelta puuttuivat vielä hiukset ja menin hakemaan peruukkia opettajanpöydän vieressa olevasta laukusta. "Kivan aktiviteetin olet järjestänyt", sanoin Servanille napatessani laukusta ruskean, suoran ja pitkän peruukin. Peruukki oli yllättävän aidon näköinen ja se sopi mallinukelle hyvin.

Kun minulla oli malli valmiina, otin paperin ja kynän läheiseltä pöydältä ja istuin pulpetin ääreen miettimään. Päätin suunnitella luomukseni ensin ja sitten yrittää toteuttaa se mahdollisimman hyvin. Tai jos jotain tietynlaista kangasta ei olisi, voisin muuttaa kankaita taialla. Onnekseni olin etevä loitsija eikä minkään pitäisi olla minulle ongelma. Luonnostelin paperille ensin mallin ja sen päälle vaatteet. Päätin tehdä sille tyylikkäät tummansini-valkoraidalliset kangasshortsit. Raidat olivat pystyyn ja shortseissa oli taskut, sillä halusin vaatteen olevan myös käytännöllinen. Piirsin mallille valkoisen, löysähkön T-paidan, joka jätti toisen olkapään paljaaksi ja jossa oli röyhelö yläreunassa. Piirsin mallille vaaleanpunaiset kissamaiset aurinkolasit ja mustan kulmikkaan nahkalaukun. En ollut varma, pystyisinkö tekemään oikealle mallille nahkalaukkua, muttan enköhän minä jotain keksisi.

Menin katsomaan kangaskasseja ja onnistuin löytämään sopivan palan punavalkoraidallista kangasta. Sen voisi helposti loitsia sinivalkoraidalloseksi. Pengoin vähän lisää ja sain käsiini ison palan valkoista trikookangasta, jsota tekisin paidan. Löysin myös keltaista röyhelökangasta, joten toteutuksesta tulisi helppoa. Menin takaisin paikalleni ja levitin kankaat pulpetille. Olin napannut salaa opettajanpöydältä mustepullon, jonka voisin muuttaa aurinkolaseiksi. Olin myös ajatellut muuttaa täysin valkoisen nuken ihon vastaamaan oikeiden ihmisten ihonväriä.

Ensimmäisenä aloin työstämään shortseja. Muistin nähneeni jossain kassissa kaavoja ja kävinkin hakemassa sieltä suunnilleen oikeanlaisen. "Kutistuos", kuiskaisin ja pienensin kaavaa hieman. Pidensin myös taian avulla lahkeita ja asetin kaavan kankaan päälle. Tajusin, ettei minulla ollut saksia ja kävin hakemassa ne eräästä tarvikekassista. Leikkasin shortsien etukappaleen irti ja päätin jättää taskut tekemättä, ne olisivat minulle ehkä liian vaikeat. Suurensin taas kaavaa ihan pikkuisen, sillä ajattelin, että takakappaleen tulisi varmaankin olla hieman etukappaletta suurempi. Asetin kaavat päällekkäin oikeat puolet vastakkain ja hain neulan ja valkoista lankaa. Olin kerran nähnyt isoäitini laittavan neulan ompelemaan ihan itsekseen ja tiesin miten se tehtiin. Pujotin langan neulansilmään, osoitin neulaa ja kuiskasin: "komennutu". Komennuskirouksen käyttö esineeseen oli sallittua ja täysin erilaista kuin sen käyttö ihmiseen.

Laitoin neulan ensin siistimään kankaiden reunat kääntämällä niistä pienen suikaleen kankaan alle ja ompelemalla kiinni. Sitten neula ompeli etu- ja takakappaleen yhteen. Neula teki myös shortsien yläreunaan nauhakujan. Kutsuin luokan toiselta puolelta luokseni hakaneulan ja kuminauhaa. Leikkasin kuminauhan sopivan pituiseksi ja pujotin sen hakaneulan avulla nauhakuja läpi ja kiristin. Nyt shortsit olivat valmiit. Ihailin luomustani ja meinasin unohtaa muuttaa raidat tummansinisiksi. "Colovaria", kuiskasin ja osoitin jokaista punaista raitaa vuorotellen ja ne muuttuivat sinisiksi. Puin shortsit nuken ylle ja katsoin kelloa. Minulla oli vielä hyvin aikaa tehdä paita.

"Tulejo t-paidan kaava", kuiskasin ja kaava viiletti luokan halki siististi pulpetilleni. Otin valkoisen trikookankaan esiin ja mietin hetken, miten saisin ideani toteutettua. Pienensin taas kaavaa hieman ja levensin sen kaula aukkoa. Nyt se näytti suunnilleen oikeanlaiselta. Leikkasin kaksi kankaanpalaa ja laitoin taas neulan töihin. Ensin se siisti reunat ja lopulta ompeli palat yhteen. Sovitin paitaa mallinuken ylle ja asettelin sen oikealla tavalla. Paita oli hieman liian iso. "Kutistuos", kuiskasin ja pienensin paitaa kunnes se oli sopivan tiukka. Leikkasin keltaisesta röyhelökankaasta sopivan kokoisen kappaleen ja muutin sen valkoiseksi. Neula siisti kankaanpalan reunat ja ompeli sen kiinni paidan yläreunaaan. Peruutin muutaman askeleen ja vertasin sitä piirroskuvaan. Aika hyvä, vaikka itse sanoinkin.

Katsoin taas kelloa ja huomasin aktiviteetin lähentelevän loppuaan. En ehtisi tehdä laukkua, mitta aurinkolasit ehtisin. Otin mustepullon käteeni ja osoitin sitä sauvallani. "Mustepullon aurinkolasiuus", lausuin sanat ja kuvittelin muutoksen mielessäni. Aurinkolaseista tuli ihan hyvät, pientä epäsymmetrisyyttä ja toisen sangan vinoutta lukuunottamatta. Asettelin lasit nuken päähän. Muistin, että minun piti myös muuttaa nuken ihonväri. "Colovaria", kuiskasin taas ja osotin nuken käsivartta. Nukke muuttui todella vaalean rusehtavaksi ja minun täytyi nyt tyytyä siihen. Istuuduin pulpetin taakse odottamaan, mitä seuraavaksi piti tehdä.



Kuva on otettu @americanstyle-nimiseltä instagramtililtä.

Nathan kuunteli ohjeet loppuun huolellisesti joka sanan mieleensä painaen,kuten hänelle oli tavallista.-Jotain erilaista kuin normaalisti,Nathan sanoi puoliksi itselleen.Hän oli ollut vuosia sitten tylypahkassa seuraamassa täysin samanlaista aktiviteettia ja muisti miten silloinen voittaja oli tehnyt.Nathan teki nyt samalla tavalla,vaikka tiesi että muut ihmettelivät tämän loihtiessa eräänlaista taikapeiliä,joka haihtuisi kun sitä ei enää tarvittaisi."Ei ole parempaa mallia kuin oma itsensä"Hän ajatteli ja alkoi hommiin.Koko ajan Nathan keskittyi vain omaan tyhönsä,joka alkujaan näytti vain luonnostelulta tai nopeasti tehdyltä harjoitukselta mutta muuttui koko ajan aina vain enemmän ammattilaisen työn näköiseksi.Ilmeisesti joku piti kauempana puhelintaan päällä,sillä noin puolentoista tunnin kohdalla sihinä valtasi hänen päänsä."Onneksi puhelinta ei pidetty päällä muuten olisin kai jo lähes tajuton"Nathan ajatteli tietäen ettei se olisi kyllä haitannut ketään muuta.Nathan tiesi myös että joku voisi kadehtia hänen taitojaan loihtia nukesta niin aito vaikkei nukke ollutkaan mikään muotivaatemalli vain täydellinen kopio hänen valkoisesta tukastaan,tummansinisestä hupparistaan ja mustista housuistaan./ps (Off-Game)Kiitos kaikile jotka luette tekstiäni,olen kuitenkin aika uusi täällä.Toivon,että piditte myös kirjoitus tyylistäni tehdä tekstistä lyhyttä mutta mahdollisimman hyvää osittain ja asiallista turhan lukemisen/toiston/jaarittelun välttämiseksi osittain omasta takaa, sillä pidän sellaisista teksteistä ;-)

((Koko aktiiviteettiin saa vielä osallistua. Tämä on vain se lupaamani in-game päätösviesti sille.))

Aktiviteetin roolipelillinen päätösviesti

Servan vilkaisi luokkahuoneen kelloa, joka vain varmisti hänen uskomuksensa. Hän ei toki antanut sen näkyä kasvoillaan, vaikka onnistumisen tunne ja aina oikeassa oleminen olivatkin erittäin hienoja tunnetiloja molemmat. Itsetietoiselta komistus ei tosin turhaan halunnut näyttää, sillä tiesiväthän kaikki aktiviteetin valinneet millainen ilmestys hän oikeasti oli.

Joku toinen olisi ehkä sanonut tai tehnyt jotain saadakseen useamman huomion puoleensa, mutta ei Servanin mitään tällaista tarvinnut tehdä. Seurasivathan kaikki muutoinkin hänen liikkeitä. Tässä uskossa eläen hän laskeutui tyylikkäästi alas opettajan pöydältä ja haroi kädellään hiuksiaan. Taikasauvan nuorukainen otti tietenkin mukaansa kiertäen ensin katseellaan luokkahuoneessa ennen kuin ryhtyi itse kävelemään.

Muiden piti olla valmiita, sillä niin oli sovittu. Jos eivät olleet niin se oli sitten kokonaan heidän oma moka, olisihan sitä aikaa voinut käyttää tehokkaamminkin hyväksi, kuten Servan itsekin oli tehnyt. Fabronin muotinäytöksen eteen kulutettu aika ei silti ollut aivan turhaa. Ranskalainen oli muistaakseen lupautunut loitsimaan itse vielä jotain, mutta nyt loitsimitta jättäminenkin olisi käynyt hyvin. Mahdollisuus näyttää muille oma osaaminen ja hämmästyttävä sanattomien taito sai Servanin paremmalle tuulelle tuonkin asian suhteen. Yleisö oli paikallaan.

Jatkaessaan matkaansa luokan halki velho kiinnitti huomionsa siihen, että kaikilla nukeilla oli edes jonkinlaiset jalat tai jotain muuta, joilla kävellä. Kun hän oli päässyt kaikkien läpi ja saanut tuhahtaa hieman oudoimmille viritelmille, yleisölle annettiin loitsujen taitonäytös, tai sellaiseksi Servan olisi sitä itse kuvaillut. Yksinkertaisimmillaan esitettynä: hän sai vaatetetut mallinuket kävelemään ympäri luokkaa.

Nuorukainen itse loikki yhden tiellään olevan tuolin yli, jotta pääsisi mahdollisimman nopeasti itse turvaan. Ei mallinuket ajatelleet tai silmiä omanneet, joten jonkun jalkoihin jäämisen mahdollisuus oli aina olemassa. Turha se oli kuitenkin aktiviteettiin osallistuneille huomauttaa, sillä olihan heillä sentään silmät päässään. Ketteryydensä ansiosta Servan ehti istuutumaan takaisin paikalleen ennen kuin mikään ehti kolahtaa häntä vasten.

Ranskalainen oli ehkä aiemmin kaunistellut sanoillaan mallinukkejen kävelemistä, mutta jossain määrin se oli oikeasti ihan hieno hetki. Onnistunutkin loitsu kesti vain parin minuutin ajan, ja näin kävi tässäkin tapauksessa. Ajan tikittäessä kolmannen minuutin puolelle mallinuket yksitellen jähmettyivät niille sijoilleen asennoissa, jotka olivat siihen aikaan omaksuneet. Fabronin oma, yksityinen, muotinäytös oli päättynyt.

Servan hypähti tyylikkäästi alas, kiitti kohteliaasti sekä kumarsi hieman.

”Voitte lähteä”, hän vielä totesi ennen kuin kiersi opettajan pöydän ympäri tuolille istuskelemaan. Hän nosti uudelleen avaamaansa kivennäispullonsuun huuliaan vasten ja siemaili sen sisältämää nestettä odottaessaan, että viimeisetkin löytäisivät tiensä ulos luokasta. Paikan siistiminen takaisin moitteettomaksi kävi vain paljon helpommin kuin siellä ei ollut ketään ylimääräistä sähläämässä jotain mikä muka piti auttaa. Todellisuudessa se olisi varmasti vain häirinnyt. Servan suoristi toisella kädellään aikakauslehtipinkkaansa.

Tämä aktiviteetti oli toteutettu oikein mallikkaasti laadukkaalla tekstillä. Kiitos Servan! Kiitos myös kaikille osallistuneille. Aktiviteettiin ehtii osallistua vielä syyskuun ajan.

Väliaikainen pisteytys (kun osallistujat vievät osallistumisensa loppuun, he saavat vielä 5 lisäpistettä)

Servan Fabron, Serpentard: 23 p
Lily-Bella Davies, Serpentard: 9 p
Nathan Wright, Cerfeur: 7 p