Mukana olevat hahmot: Noah Andersson ja Rebecca Hope, tervetuloa!
Ajankohta: Vähän ennen koulujen alkua
Tapahtumapaikka: Pariisi
Juoni: Noah on viettänyt kesänsä Pariisissa sen jälkeen, kun hänen vanhempansa potkivat hänet pihalle viime keväänä. Noah on tietämättään työskennellyt Rebeccan äidin kahvilassa koko kesän. Tytöt kohtaavat ensimmäistä kertaa kesän aikana yllättävissä merkeissä.
Varoitukset:-
Muuta:-
Kiirehdin ulos kerrostalon rappusia varmana siitä, että olin myöhästymässä metrostani. Puikkelehdin katujen läpi hokien anteeksipyyntöjä, kunnes ryntäsin alas metrotunneliin. Pääsin tasaamaan hengitystäni vasta, kun olin hypännyt melkein sulkeutuneiden ovien välistä metroon. Vaikka minulla olisi täysi syy vihata Pariisia, olin alkanut jo oikeastaan nauttia siellä viettämästäni ajasta. Oli upean vapauttavaa viettää kesä yksin kaupungissa ja maassa jota ei ennessään tuntenut. Sai olla oma itsensä aivan uudella tavalla, kun kaikki oletukset omasta itsestä eivät painaneet päälle. Pariisissa oli saasteista huolimatta helpompi hengittää. Kun se oli sanottu, oli varmaankin oikea aika todeta, että muuten kaikki oli ihan syvältä.
Nousin ylös metrotunnelista tutunnäköisen kahvilan eteen. Tuosta kahvilasta oli tullut yksi turvapaikoistani suuren kaupungin sisäpuolella. Kävelin sisään tarkistaen ulkonäköni ikkunan heijastuksesta todeten, että näytin normaalista poiketen hyvältä. Aurinko oli polttanut hiukseni melkein valkoisiksi ja ihoni oli saanut vahvan rusketuksen. Hiukseni olivat löysällä nutturalla ja minulla oli päälläni sininen T-kauluspaita ja vaaleanruskeat pellavashortsit.
Astuin sisään kahvilaan tutun kellon säestämänä ja kävelin suoraan tiskin taakse. Heitin päälleni pinkihtävän esiliinani ja vapautin edellisessä työvuorossa olleen pojan. Kahvila oli kohtalaisen tyhjä, aamun pahin ruuhka oli jo ohi. Kävin pyyhkimässä pöydät ja palasin takaisin tiskin taakse. Kahvilan sisustus oli hyvin pelkistetty ja sievä, koko tilaa hallitsivat pastellisävyt. Vaikka en tavallisesti ollut ihminen, joka istuskeli kahviloissa vapaa-ajallaan, olin huomannut viettäväni täällä paljon aikaa myös vuorojeni jälkeen. Olin saanut jopa ystäviä puutteellisesta kielitaidostani huolimatta.
Kesäni Pariisissa ei ollut täysin ongelmaton. Asuin yksin keskustan liepeillä, joten kävin kahvilan lisäksi töissä myös paikallisella ampumaradalla, jotta pystyin kustantamaan elämäni. Vaikka asuntoni olikin hurmaava, en ollut tottunut elämään yksin varsinkaan tapahtumantäyteisen Château-vuoteni jälkeen. Uni ei tullut ilman muita ihmisiä etenkin, kun mielessä pyörivät myös koulussa viime vuonna tapahtuneet pahat asiat. Ja oikeastaan minua valvotti myös yksi erityinen Serdaigle, joka jatkoi päälläni leikkimistä vaikken ollut nähnyt häntä kahteen kuukauteen. Becky asui Pariisissa, mutten ollut kehdannut ehdottaa tapaamista. Hän luuli, että elelin edelleen onnellisena Liverpoolissa vanhempieni kanssa. Olimme jutelleet lähinnä viestien kautta. En malttanut odottaa, että näkisin hänet taas koulujen alettua.
Ajatukseni keskeytyi, kun vuorotoverini Thomas pölläytti päälleni jauhoa. Jauho pöllähti suurena valkeana pilvenä päälleni ja aloin välittömästi yskiä. Näin tapahtui yllättävän usein verrattuna siihen, että olin oikeastaan ollut täällä töissä vain kesän. Kiljaisin ja pyyhkäisin jauhoa pois päältäni. ”Noah! Minä olen puhunut sinulle kohta viisi minuuttia. Lakkaa unelmoiminen siitä tyhmästä kouluihastuksestasi ja laita nuo kakut esille!” Thomas käskytti osoittaen sivupöydällä lojuvia upeita leivonnaisia. ”En minä ole ihastunut keneenkään, sinulla on vain tylsä elämä ja yrität kalastella muilta vähän jännitystä”, sanoin, näytin kieltä ja poistuin lasisen kakkutason taakse tiskin viereen. Kello kilahti kahvilan etuosassa ilmoittaen uuden asiakkaan astuneen sisään liikkeeseen. En kiinnittänyt asiaan kummemmin huomiota, sillä Thomas piti tällä hetkellä huolta kassasta.