Rikas, rakas vai varas?

[Rain Savage]

Mukana olevat hahmot: Rain Savage, Heather O’Hara & Nicolas Cartier
Ajankohta: Kesäloman alku 2020
Tapahtumapaikka: Lyon, Heatherin koti
Juoni: Rain tulee Heatherille kylään erehdyksessä päivää aikaisemmin, ja kotiopettamassa oleva Nicolas luulee Rainia murtovarkaaksi
Varoitukset: Mahdollisesti väkivaltaa
Muuta: -

Rain istui Lyonilaisessa hostellissa kerrossängyn yläsängyssä ja penkoi reppuaan. Puhelin soi eikä hän tahtonut löytää sitä tavaroiden seasta. Lopulta tyttö kaatoi repun ylösalaisin ja ravisteli kaikki siellä olevat tavarat sängylle. Hän äkkäsi puhelimen vesipullon alta ja oli näkevinään siinä Noahin nimen, kun se yhtäkkiä lakkasi soimasta. Rain nappasi puhelimen ja paineli sitä kiireisesti, muttei onnistunut vastaamaan. ”Mitä? Tuo Noah takaisin!” Hän äyski puhelimelle ja ravisteli sitä, mutta ei auttanut. Lopulta tyttö heitti luurin ärsyyntyneenä tyynyä päin. Oliko Noah edes oikeasti soittanut, vai oliko Rain vain kuvitellut näkevänsä tämän nimen? Eivätkä puhelut vaikuttaneet menevän perille toiseenkaan suuntaan jostakin syystä, mitä Rain ei ymmärtänyt. Tiedä noista nyt sitten! Parempi kai olisi vain lähettää suosiolla pöllö.

Kasatessaan kamojaan takaisin reppuun Rain huomasi niiden seasta Heatherin antaman lapun, jossa oli tämän kotiosoite. Niin, hänen oli pitänyt mennä tuonne kylään ylihuomenna. Hetkinen, mikä päivä nyt oli? Oliko se tänään? Joo, niin varmaan. Päivät tahtoivat mennä sekaisin, kun ne olivat töissä kaikki samanlaisia ainakin koulun lukujärjestykseen verrattuna. Mutta tuntui siitä jo jonkin aikaa kuluneen, kun Rain oli tuon lapun saanut. Oli siis varmaan syytä mennä nyt heti. Eihän Rainilla mitään muutakaan tekemistä ollut, kun se pirun omena ei kerran suostunut puheluihin.

Rain ilmiintyi suoraan talon kohdalle, kuten oli saanut Heatherilta ohjeeksi. Hän oli pukeutunut hieman väljään mustaan teepaitaan, mustiin minishortseihin, joissa oli repaleiset lahkeet, sekä mustiin sandaaleihin. Paidassa luki ”wear black or stay naked”. Tytöllä oli hiukan mustaa kajaalia silmien ympärillä, mutta auki oleva tukka näytti siltä, että kampaaminen oli jäänyt väliin. Rain asteli aluksi ovelle, mutta kun kukaan ei tullut avaamaan, hän alkoi kiertää taloa katsellen sen ikkunoita. Tyttö ei aikonut jäädä vain odottamaan toimettomana, jos Heather ei ollut vielä kotona. Taloon pääsisi kyllä muutakin kautta. Pian Rainin silmiin osuikin sopiva reitti, ja hän kiipesi eräästä ikkunasta sisään. Kyseinen huone näytti siltä, että se saattaisi kuulua vaikkapa Heatherille itselleen.

[Heather O'Hara]

Heatheria pitkästytti. Hän oli taas kuunnellut Nicolasin juttua numerologian valaisevasta maailmasta useamman tunnin ajan. Hänen hermonsa olivat kireällä, ja Heather nojailikin pöytään tympääntyneen oloisena. Katse kiersi huonetta, joka oli iso ja valoisa. Huone oli sisustettu mustalla, valkoisella ja turkoosilla, keskellä huonetta oli vähän kapeampi parisänky, työpöytä oli ikkunan edessä ja huoneen perällä näkyi ovi vaatehuoneeseen.

Huone oli yläkerrassa ja ovi oli raollaan, mutta Heatherin ajatukset harhailivat ihan liikaa, että tyttö olis edes kuullut mitään. Joten, Rainin koputukset olivat menneet kuuroille korville ja Heather keskittyi pysymään hereillä. Päällä hänellä oli farkkushortsit ja tummanvihreä toppi.

Heather toivoi, että tulisi ihan mitä tahansa mikä katkaisisi Nicolaksen yksioikoisen selittämisen. Varmasti pojan selittämisessä oli järkeä, mutta ei hän jaksanut kuunnella sitä. Hän näytti siltä että kuuntelisi, todellisuudessa Heatherin ajatukset harhailivat... Ei tyttö edes itse tiennyt että missä, mutta ei ainakaan numerologiassa.

Yhtäkkiä hän alkoi kuulla rapinaa, ihan kuin jokin raapisi seinää vasten ulkopuolella. Hän kurtisti kulmiaan. "Nicolas, kuuletko tuon?" Heather kysyi ja valmistautui siihen, että jokin lintu ehkä lähtisi kohta lentoon hänen ikkunansa alta. Vasta kun Rain astui ikkunasta, Heather kiljaisi. Hän ei tunnistanut Rainia heti, eikä edes osannut ajatella että henkilö joka tulee ikkunasta, olisi hänen kaverinsa.

[Nicolas Cartier]

Nicolas seisoi Heatherin huoneen keskellä. Hän liikutteli taikasauvaansa käsissään ja kertoi numeroiden ihmeistä. Oli hyvä, että he olivat päässeet taas takaisin opiskelun pariin, sillä aamu oli ollut hankala. Oli parempi olla ajattelematta sitä juuri nyt.

Poika piti numerologiasta. Se oli loogista ja ymmärrettävää, selkeän kaavamaista. Heather ei jostain syystä vaikuttanut ihan olevan innostunut siitä, mutta Nic ei enää uskaltanut mainita mitään oppimisvaikeuksista. Aamun keskustelu ei ollut mennyt kovinkaan erinomaisesti. Niimpä Nic selitti taas kerran samoja perusteita läpi. Ainakin toistamalla saattaisi oppia jotaan, eikä Nic uskonut, että kannatti liikkua eteenpäin, ennen kuin asia oli mennyt ymmärrykseen.

"Kymmenen on kohtalon numero, mutta ei sama asia kuin henkilön kohtalon luku, vaan kohtalo numeron itsensä kuvauksena. Kymmenen ei tarkoita lukuja yksi ja nolla, vaan on oma pyhä lukunsa, jonka merkityksenä ovat itse universumi ja tähdet. Kymmenen osoittaa, että kaikki on mahdollista."

Myöskään Nicolas ei havainnut koputuksia alakerrasta. Hän oli niin keskittynyt puhumaan aiheesta, että se vei oikeastaan kaiken hänen keskittymisensä. Mikä oli vain hyvästä, poika ei halunnutkaan ajatella juuri nyt kaikkia sanoja. Luvut olivat kivempia.

Sitten rauhallinen opetustuokio katkesi. Kuului rapinaa ja Heather näytti valpastuvan. "Nicolas, kuuletko tuon?" hän sanoi. Nic hiljeni, kuunteli ja nyökkäsi. "Varmaan joku eläin", hän sanoi. "Mutta siitä luvusta..." Sen enempää Nic ei kuitenkaan ehtinyt sanoa. Joku kömpi ikkunasta huoneeseen ja Nic kuuli vain korvissaan Heatherin kirkuvan.

"Kangistumis tyystilys!" Nic heilautti sauvaansa aikomuksenaan estää tulokasta tekemästä jotain vaarallista. Mitä hullua? Varas? Taika-alueella? Eikö Heatherin perheellä ollut kodin turvahälytysloitsujärjestelmää? Vai ilmoittiko se vain automaattisesti Connorille piipityksen sijaan?

[Rain Savage]

Heti kun Rain oli päässyt sisään, seurasi yllättävä ja nopea tapahtumaketju. Hän käsitti vain, että Heather kiljui, ja joku osoitti häntä itseään sauvalla. Entisen aurorin reflekseillään Rain loikkasi nopeasti sivuun ja kierähti työpöydän päädyn taakse melkein kuin ikkunasta kiivennyt ninja. Samalla hän veti taikasauvansa esiin ja heilautti sitä sanattomasti hyökkääjää kohti tarkoituksena paiskata tämä paineaallon voimalla päin seinää. Taika ei toki ollut maksimaalisen voimakas, sillä ei Rainilla olisi varaa alkaa halkoa vahingossa tuntemattomien ihmisten kalloja tai mitään sellaista. Tarkoitus oli kuitenkin aiheuttaa riittävän pysäyttävä tälli, että hän itse saisi aikaa ajatella.

Sen verran Rain tajusi, että tuo heti loitsulla päälle käynyt tyyppi ei totisesti ollut ainakaan Heatherin 10-vuotias pikkusisarus. Näytti ennemminkin parikymppiseltä. Ja Heather oli kiljunut. Ei kai se vaan ollut joku ahdistelija?! Rain nousi esiin ja osoitti velhoa sauvalla. ”Kuka sä olet ja mitä hittoa luulet tekeväs!” Hän äyskäisi uhkaavasti. Jos tuo jätkä oli tehnyt tai yrittänyt tehdä Heatherille jotakin niin saisi kyllä turpiinsa tässä ja nyt!

[Heather O'Hara]

Asioita tapahtui aivan liian nopeasti. Ninja väisti Nicin loitsun, tosin siihen ei vaadita loppupeleissä edes paljoa. Heather veti syvään henkeä ja otti oman sauvansakin, vaikka tiesi ettei siitä välttämättä ole mitään hyötyä. Hän katsoi ninjaa tarkemmin. "Rain?" Heather kuulosti yllättyneeltä ja tuijotti Rainia.

"Eikö sun pitänyt tulla vasta huomenna? Ja miksi tulet ikkunasta...?" Heather kysyi vähän hämmentyneenä ja katsoi Rainia, hänen tosin teki mieli kirota Nicolas tässä samassa sopassa. Poika olis ansainnut pari kirousta sen paskan aamun jälkeen.

Tämä päivä meni koko ajan kummallisemmaksi, mutta Rain voisi olla Heatherin pelastus tältä päivältä. Jos he saisivat Rainin kanssa heivattua Nicin ulos, niin päivä paranisi kertaheitolla. Ei enää sanaakaan Heatherin oppimisvaikeuksista, Nicin säikkymisestä jostain sauvan materiaalista ja ties mitä. Heatherin ilme oli hetken vähän epätoivoisen näköinen, kunnes hän sai kasvonsa neutralisoitua. Voisiko hän heittäytyä lattialle ja itkeä?

[Nicolas Cartier]

Tulokas oli nopea ja kierähti pian pois hyökkäyksen alta. Nic taikoi välittömästi kilven Heatherin ympärille, mutta muuta hän ei sitten ehtinyt tehdä, kun loitsu heitti hänet ilmaan ja päin seinää. Nic vaikeroi jotain ja hieroi päätään. Silmissä näkyi hetken vain mustaa. Joku huusi taustalla: "Kuka sä olet ja mitä hittoa luulet tekeväs!"

Nicolaksen näkö palasi ja hän huomasi pian, että häntä osoitettiin sauvalla. Okei, niin kauan kuin tuo hullu keskittyisi häneen eikä Heatheriin, niin kaikki olisi hyvin. Ainakin melkein, koska Nicin päähän sattui ja hän oli aika varma, että tulisi kirotuksi, jos liikahtaisi vähänkin. Sitten hän ei voisi enää auttaa Heatheria. Nic katsoi uhkaajaa: noita, voimakas, vaarallinen. Pitäisi tehdä jotain ja äkkiä. Nicillä oli yhä sauvansa, joten hän vahvisti sanattomasti suojakilpeään Heatheriin.

"Samaa voisin kysyä sulta. Mitä sä haluat varastaa?" Nic voisi kutsua apua? Yrittää riisua henkilön aseista? Heti jos hän liikuttaisi sauvaansa tuota kohti, hän varmaan kärsisi. Voisi laittaa Heatherin tavarat hyökkäämään sivusta?

Mutta hyökkääminen vähän jäi, sillä Heather sanoi jotain sateesta ja ikkunasta. Hetki, oliko Rain nimi? "Tunnetko sä tän tunkeutujan?" Nic kysyi Heatherilta ja vilkuili epäluuloisena Rainia. Hän ei oikein uskaltanut liikkua pois seinän vierestä lattialta. Hyvä onni, ettei hän osunut mihinkään kaappiin. Selkään sattui... Kuka hullu tuli ikkunasta sisään, kun talossa oli ovikin?

[Rain Savage]

Rainin katse poukkoili Heatherin ja tuntemattoman velhon väliä, mutta hän ei lakannut hetkeksikään osoittamasta velhoa sauvallaan. Miten niin huomenna? Ikkunasta? Varastaa? Tunkeutuja? Mitäh?! Rain näytti hämmentyneeltä ja turhautuneelta. Hän irvisti hieman ja haroi tukkaa vasemmalla kädellä. ”No kun et tullut av... ähh?”

Ja miksi ihmeessä kumpikin kyseli vain jotain älyttömiä epäoleellisuuksia eikä jo vastannut Rainin kysymykseen? ”Eikö tärkeämpi kysymys ole se, että kuka on tuo pervo, ja mitä se teki sulle?!” Rain kivahti Heatherille edelleenkään tajuamatta tilannetta ja osoitti poikaa yhä tarkasti sauvalla. Oliko Heather kutsunut jonkun jätkän treffeille, ja sitten tuo oli alkanut törkeästi lähennellä? Rain ei käsittänyt vieläkään, että Heather oli kiljunut siksi, että hän itse oli kiivennyt varoittamatta ikkunasta sisään. Niinpä tyttö mulkoili yhä velhoa vihaisesti miettien tarvitsiko oikeastaan Heatherin selitystä vai voisiko yhtä hyvin kirota tuon samantien.

[Heather O'Hara]

Heather kohotti kulmiaan Rainille ja hämmentyi hieman suojakilvestä. Imartelevaa, mutta hän kyllä osaisi puolustatua ihan itsekin. Heather vilkaisi Niciä ja katsoi sitten Rainia. Koko tilanne tuntui menevän vain entistä oudommaksi.

"Rain, tässä on Nicolas Cartier joka on mun... kotiopettaja" Heather olisi voinut sanoa torakka, tai siltä ainakin hänen äänenpainonsa kuulosti. Heather katsoi Nicolasta. "Mmh... ja hän ei ole tehnyt mitään muuta kuin kiristänyt hermojani, kiljuin sulle kun tulit noin vain varottamatta ikkunasta" Heather huomautti. Oikeasti Heather oli vain helpottunut, tämän varjolla Nicolas saatais varmasti pois.

"Mutta nyt olet täällä... sovittiin mun mielestä huomisesta, mutta eipä mua haittaa" hän totesi ja virnisti Rainille.

[Nicolas Cartier]

Sauvalla osoitetuksi tuleminen tuntui kuumoittavalta. Etenkin, kun osoittaja vaikutti oikulliselta ja vihaiselta. Ehkä pitäisi lähettää punaisia kipinöitä ikkunasta, niin joku lähialueen väestä varmaan osaisi eksyä paikalle? Vaikka kai Rain oli jotenkin Heatherin tuttu, mutta se ei poistanut tuon epäilyttävyyttä. Mistä nuo edes tunsivat? Nicolas ei ymmärtänyt yhtään, mistä Rainiksi nimetty sai päähänsä, että hän oli pervo ja olisi tehnyt jotain Heatherille. Vaikka eihän se tavallaan osunut kauas, koska hän oli satuttanut Heatheria.

Nic vilkaisi Heatheria epätoivoisesti. Eikö tuo voisi selittää tilannetta ennen kuin hän tulisi kirotuksi? Nic oli jähmettynyt hyvin paikoilleen kuin pieni saaliseläin ja siltä hänestä hieman tuntuikin polttavan katseen alla. Lopulta Heather avasi suunsa ja kertoi Nicin olevan tukiopettaja. Nic huokaisi helpotuksesta, no niin, kaikki ratkeaisi hyvin. Hän laski sauvaansa ja yritti nousta seisomaan. Ehkä tämä oli vain pientä väärinkäsitystä? Rain oli varmasti... um... siedettävä.

Miksi Heather hymyili? Oliko tämä hänestä hauskaa? Nic ainakin tunsi sydämensä pamppailevan. Aikoiko tuo vieras jäädä? "Mut entä tukiopetus? Meil on vielä numerologia kesken..."

[Rain Savage]

Hetkinen, mikä? Kotiopettaja? Rainin raivoisa ilme valahti hämmästyneeksi. Olihan Heather maininnut kotiopetuksesta, mutta Rain oli tainnut kuvitella tämän opettajaksi ennemmin jonkun vanhan tädin tai ei ainakaan noin nuorta miestä. Kun Heather jatkoi, Rain kävi yhä enemmän häkeltyneeksi. Ai että tämä Nicolas ei ollutkaan tehnyt mitään, vaan Heather oli kiljunut siksi, että Rain oli tullut ikkunasta? ”Mit- miten niin huomisesta...” Oliko Rain mennyt päivistäkin sekaisin? Sittenhän tämä tarkoitti, että koko sekaannus olikin itseasiassa hänen syytään!

”No mutta sittenhän... Sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa!” Oli lähin vastine anteeksipyynnölle, mitä Rainista sai sillä hetkellä irti. Tytön poskia punotti, kun hän lakkasi osoittamasta kotiopettajaa sauvallaan ja pani sen pois. Rain oli siis paiskonut jonkun viattoman harjoittelijan päin seiniä? Tyttö vilkaisi Nicolasta ilmeellä, josta saattoi ehkä havaita ikku pikku hippusen syyllisyyttä jos oikein tarkasti katsoi, ja yskäisi kiusaantuneesti. Toisaalta poika oli hyökännyt ensin, eikä Heather vaikuttanut kauheasti pitävän kotiopettajastaan äänensävystään päätellen. Joten ehkä tuo oli kuitenkin jollain tasolla ansainnut sen tällin? Niin oli ainakin hyvä kuvitella.

Kaikesta huolimatta Heather ei vaikuttanut pahastuneelta Rainin tulosta. Tyttö vastasi pienesti nuoremman virnistykseen ja harppoi lähemmäs tätä ajatellen, että nyt olisi kaiketi vähiten nolostuttavaa vain keskittyä Heatheriin ja olla olevinaan kuin tuo Nicolas olisi näkymätön. Jotain poika höpisi numerologian kesken jäämisestä, mutta sehän ei ollut Rainin ongelma. ”Toi on ihan kiva toi sun kirjotuspöytä”, Rain töksäytti kömpelösti vain puhuakseen mistä tahansa muusta kuin omasta mokastaan. Jösses että oli taas käynyt typerästi, mutta hän kun ei rupeaisi näyttämään yhtään enempää naurettavalta nöyristelemällä!