Pelin hahmot: Mila Molina ja Ruth Rousseau
Ajankohta ja paikka: Joululoma (2018), Etelä-Ranska
Juoni:
Muuta: Osallistumme tällä pelillä suureen foorumipelihaasteeseen.
Tuulilasinpyyhkimet liikkuivat tasaisin väliajoin ylhäältä alas ja takaisin ylös. Ne pyyhkivät pois ne harvat lumihiutaleet, jotka ehtivät kertyä lasiin sillä välin, kun pyyhkijät olivat hetken paikoillaan. Laitoin vilkun päälle lähtiessäni ohittamaan edellä kulkevaa autoa. Mila istui oikealla vieressäni, mutta oli hiljaa ja katsoi ikkunasta ulos. Oli ihme, että hän istui siinä tai että hän oli autossa ylipäätänsä, kun otti huomioon, että vielä parisen tuntia sitten olimme riidelleet autolla kulkemisesta. Mila ei olisi halunnut kulkea yli kahden tunnin matkaa "epäluotettavalla" kulkuneuvolla, mutta minä taas en suostunut kaikkoontumiseen, sillä se jos mikä olisi ollut epäluotettavaa ja vaarallista. Vaihtoehtojen ollessa vähissä, Mila lopulta antoi periksi.
En ollut ylpeä siitä, että joululomamme oli alkanut riitelemällä. C'est tout le contraire. Minua ärsytti ja suretti ja jopa kaduttikin, vaikka en minä ollut se, jolle oli ongelma kulkea autolla. Oli kyllä totta, että olisin voinut kertoa aiemmin, että matka kuljetaan näin. Mutta se olikin päässyt vahingossa unohtumaan ja siksi tilanne oli nyt tämä, eikä minusta tuntunut kovinkaan hyvältä. Asiaa ei auttanut ollenkaan se, että en ollut vielä pyytänyt kunnolla anteeksi, vaikka tiesin, että pitäisi.
"Mitä mietit?" kysyin uteliaana ja yritin rikkoa autossa vallinnutta kireää ilmapiiriä. Vilkaisin Milaa kysyvästi, ja käänsin katseeni nopeasti takaisin tiehen. Matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä, sillä maisemat muuttuivat entistä tutummiksi. Ympärillä oli pääasiassa peltoja ja metsää, mutta nyt alkoi näkymään jo taloja ja kauempana olevan pikkukaupungin valoja. Aloin katsomaan tarkemmin eri teiden nimiä, jotta en vahingossa ajaisi oikean ohitse.