// Elicia Beaudouinin ja Sonia Cartierin välinen peli, joka sijoittuu huispauksen MM-kisojen pronssiottelun iltaan. //
"Tiesitkö, että ei ole olemassa sellaista kuin 'intian kieli' ja Intiassa puhutaan yli neljääsataa kieltä, hindiä, kannadaa, malajalamia, tamilia, sanskritiä, urdua..." Elicia luetteli innoissaan kävellessään alas huispausstadionin portaita, jotka oli päällystetty purppuranpunaisella matolla. Vaikkei Elicia ollutkaan mikään suuri huispausfani, hän oli tullut katsomaan huispauksen maailmanmestaruuskisoja yhdessä ystävänsä Sonia Cartierin kanssa.
Queyrasin luonnonpuisto oli täynnä ääniä - pronssiottelun voittaneen Etiopian kannattajien riemukasta laulua, kaikista maailman maista tulleiden vieraiden keskustelua ja naurua, fanituotteita ja muuta krääsää myyvien noitien ja velhojen mainoshuutoja sekä ilotulitusten pauketta. Laskeuduttuaan stadionilta leirintäalueelle päin virtaavan ihmismassan joukkoon Elicia tarttui Sonian käteen, ettei vain kadottaisi tuota. Perhoset lepattivat taas Pouffsouffletytön vatsassa ja tätä jännitti - hän oli viimeisimmässä kirjeessään sanonut Sonialle aikovansa kertoa tälle jotain kun he tapaisivat, ja se "jotain" oli se, että Elicia oli tyttöjen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien ollut ihastunut tuohon. Vielä siihen ei ollut tilaisuutta, mutta ennen pitkään kyllä.
Lyhtyjen valaisema polku metsän läpi taittui nopeasti ja hetken kuluttua tytöt löysivät leirintäalueelle heille varatun paikan. Muut alueella olijat olivat jo pystyttäneet omat telttansa ennen ottelun alkua, minkä Elicia huomasi olleen järkevää - yöhämärässä teltan pystyttämisestä tulisi hieman hankalaa, varsinkin kun heidän piti tehdä se käsin, ilman taikuutta, jästienvastaisten turvatoimien vuoksi. Elicia oli teltan pystyttämisen sijaan nähnyt saksalaisia tuttujaan, joita oli saapunut Ranskaan suurin määrin Saksan heikosta menestyksestä huolimatta.
Elicia irrotti hellästi Sonian kädestä, laski selkäreppunsa maahan ja alkoi etsiä sieltä telttaa. Elicia oli itse käynyt ostamassa retkeä varten jästien teltan, johon oli pyytänyt äitiään tekemään laajennusloitsun, jotta hän ja Sonia mahtuisivat olemaan teltassa mukavasti. Hetken kaiveltuaan Elicia löysi teltan - se oli tavallinen tummansininen kupoliteltta, jonka mukana tuli kaiken maailman kaarien ja koukkujen ja tappien lisäksi pystytysohjeet, mistä Elicia oli kiitollinen - hän ei varmasti olisi osannut koota telttaa ilman niitä.
"Hei tytöt!" Elicia kääntyi katsomaan taakseen. Kaksi selvästi humaltunutta nuorta velhoa istuivat telttansa edessä ja näyttivät ryypiskelevän tuliviskiä. "Tulkaa meiän telttaan nukkumaan", toinen velhoista sammalsi ja iski kömpelösti silmää. Elicia pyöräytti silmiään ja alkoi puhua pojille saksaa, niin kuin hän usein teki, kun halusi häätää epämiellyttäviä ihmisiä luotaan. Kuten Elicia oli toivonut, pojat mutisivat jotain vaivaantuneina ja lähtivät sitten tiehensä - luultavasti etsimään lisää juotavaa. "Kielitaidosta on aina hyötyä", Elicia sanoi ja virnisti Sonialle. "No niin... eli ensin levitetään sisäteltta neliöksi ja kiilataan se kulmista maahan", hän sanoi teltan kokoamisohjeita silmäillen.
