Pinnan alla sateella

[Melinda Fontaine]

//pelissä mukana Melinda ja Katherine Westwood. Ajankohta 14.8 (jos sinulle sopii). Paikka on Dijonin jästihotellin ulko-uima-altailla//

Heitin pyyhkeeni olalleni ja nostin rantakassini käteeni. Avasin hotellihuoneen oven ja melkein häikäistyin kuinka kirkasta ulkona oli. Tästä tulisi loistava uimapäivä. Suljin oven ja kävelin hotellin käytävää pitkin portaikkoon, joka veisi maan tasolle. Hotellihuoneemme oli näet toisessa kerroksessa. Siis minun ja äidin, sillä isää ja Charlottea emme olleet mukaan täksi viikoksi ottaneet. He olivat Arrasissa ja Charlotte oli muutenkin uintileirillä kotopuolessa, joten sen ei pitäisi ainakaan häntä harmittaa. Tosiasiassa tiesin, että se harmitti häntä, mutta enhän minä niin sanonut.


//kuvittelen itse hotellin tuollaiseksi//

Saavuin altaille. Paikalla oli vain vähän porukkaa. Hassua, sillä ulkona oli loistava sää. Laskin rantalaukkuni maahan aurinkotuolin viereen. Otin pois kimono takkini, jonka alta paljastui uimapukuni. Se oli musta ja siinä oli paljon kauniita kukkasia.

"Aurinkovoide, pyyheliina, aurinkolasit, aurinkohattu... Jep! Kaikki mukana!", totesin ja jätin tavarat levälleen siihen mihin olin ne purkanutkin. Kokeilin varpaankärjellä minkä lämpöistä vesi oli.
"Huih! Onpa viileää! No, se vain virkistää", mutisin ja hyppäsin voltilla altaaseen niin, että vesi roiskui. Hyvä, että olin syvimmässä päässä allasta enkä matalimmassa, sillä siellä pääni olisi ottanut pohjaan saakka.

[Katherine Westwood]

// Juu 14.8 sopii hyvin :) Ja itsekin ajattelin hotellin tuollaiseksi. Ei muuta ko hyvää peliä! :) Pitänee vielä kysyä, että onkos Melindalla siis koko uimapuku vai bikinit? tärkeää tietoa//

"Joo isä, osaan kyllä uida. Enkä huku", vakuutin isälleni, jo hiukan ärsyyntyneenä. Minä, 14-vuotias tyttö, joka käyttää puolet kesälomasta uimiseen, ei muka sitten osaisi uida, tai pitää itsestään huolta? Huoh.

Isäni tuhahti vastaukseksi, ja katosi paikallisen lehden taakse, mikä joka hotellihuoneeseen joka aamu tuodaan. Tai niin ainakin oletin. Olimme vasta eilen iltayöstä saapuneet hotellille. Oli ollut jo pimeä, emmekä olleet oikein muuta tehneet, kuin syöty leipäeväitä, ja käyty nukkumaan.

Olin aamulla sitten herännyt ensimmäisenä, käynyt ikkunan luona, ja aistinut aurinkoisen ja lämpimän uima päivän. Valitettavasti olin kuitenkin joutunut kaksi tuntia odottamaan vanhempieni heräämistä, jonka jälkeen olimme menneet hotellin aamupalalle. Lopultakin, olin saanut pakattua pienen repun, ja valmistauduttua uima-altaille menoon.

Uiminen ei vanhempiani kiinnostanut, joten oli ihme, että he tälle pienellä lomareissulle olivat suostuneet. Kolme yötä ei kovin paljon ollut, mutta se riitti, koska harvemmin edes menimme minnekkään. Tämä oli siis parasta mitä edes saatoin toivoa.

Vedin rantapaidan päälleni. Rantapaita, eli läpikuultava isohko lyhythihainen. Sen alla oli bikinieni yläosa, joka oli mustavalko kuvioinen. Jaloissa minulla oli farkkushortsit, joiden alla taaskin bikinieni alaosa, joka oli täysin musta.

Vilkaisin itseäni nopeasti vielä peilistä. Nyökkäsin peilikuvalleni merkiksi, että näytin tarpeeksi hyvältä. Heitin pöydällä olleen pienen repun selkääni, sandaalit jalkoihini, ja lähdin hotellihuoneesta. Olin kolmannessa kerroksessa, joka tarkoitti, että jaksaisin mennä rappuset ylös että alas, käyttämättä hissiä. Niimpä kipitin raput alas, hotellin edessä olevan uima-altaan luo.

Paikalla oli vain ehkä kymmenisen ihmistä, joka oli vähemmän, kuin mitä olin kuvitellut. Ehkä se johtui siitä, että kello oli vasta yksitoista aamupäivällä. Noh, ainakin paikan jonne vei pyyhkeen ja laukun, sai valita vapaammin.

Huomasin että altaan kauemmassa päädyssä, joku hyppäsi juuri veteen, ainakin roiskeiden perusteella. Niimpä oletin sen olevan altaan syvempi pää. Lähdin kävelemään sinne suuntaan, koska itsekkin haluaisin hieman hyppiä altaan reunalta. Hypänneen ihmisen tavarat olivat vähän matkan päässä altaasta, joten vein omanikin siihen lähelle, viereiselle aurinkotuolille.

Istuin tuolille, nostaen repun pois selästäni. Repun koko ei kovin iso ollut, mutta pienen taian ansiosta, jonka isä oli loihtinut, reppu oli sisältä hieman suurempi, kuin miltä näytti. Vedin pyyhkeen repusta, ja levitin sen tuolin selkämykselle. Laskin repun maahan, ja nojauduin taaksepäin, kiinni pyyhkeeseen ja tuolin selkämykseen, jota oltiin hieman laskettu.

[Melinda Fontaine]

//Melindalla on siis uimapuku.
Suunnilleen tämännäköinen:

Joo, ja hyvää peliä sinullekin :)//

Avasin silmäni veden alla ja niihin alkoi kirvelemään hieman. No, eihän se mitään verrattuna johonkin kyynelkaasuun ollut. Tuo sivuvaikutus ei minua paljoa haitannut ja uinkin nyt hieman pohjemmas. Happi alkoi loppumaan puolivälissä ja uin takaisin pintaan.
"Vuhuuuuuuuu!", kiljaisin noustessani pintaan. Viiltävä kipu osui silmiini ja kirkaisin perään:
"Herranen aika! Mitä kloori ainetta nää käyttää tässä altaassa!!". Hetken silmieni hieromisen jälkeen tajusin, että kaikki (tosin siis jotka altailla olivat) tuiottivat minua kuin jotain kummajasta. Mutta miksi ihmeessä? Sitten vasta muistin, että olin huutanut täysiä kaikkien edessä ja vielä jopa melkein syyttä.
"Sori", huusin nopeasti perään ja punastuin. Otin happea ja vajosin pinnan alle. Sukelsin nyt pohjaan saakka ja annoin vatsani kosketta pohjaa. Uin pintaan semmoisella vauhdilla, että vesi räiskyi kun iskeydyin vedenrajan yläpuolelle ilmaan.
Se sama kirvely tuntui taas silmissäni, mutta vähemmän.

Uin altaan reunalle ja nousin vedestä. Istahdin aurinkotuolilleni ja näin kuinka toinen minua hieman vanhempi tyttö oli asettautunut viereiseen aurinkotuoliin.

"Moi", sanoin tytölle nolosti, sillä tiesin, että hän oli kuullut kiljumiseni.
Tyttö vaikutti viileältä, jopa kylmältä. Toivottavasti tästä ei minkäänlaista riitaa syntyisi.

[Katherine Westwood]

//Juu kiitos! :)//

Olin juuri sulkenut silmäni, kunnes yhtäkkiä kuulin huudon, jolloin silmäni rävähtivät auki, ja nousin istumaan rantatuolilla. "Vuhuuuuuuuu!", tyttö vedessä kiljaisi. "Herranen aika! Mitä kloori ainetta nää käyttää tässä altaassa!!" hän huudahti perään. Katsoin tyttöä hiukan hämilläni. En oikein ymmärtänyt, oliko tyttö loukannut itsensä vedessä, vai kiljaisiko hän riemusta.

"Sori", blondi tyttö huudahti vielä, tajuttuaan huutaneensa. Sen jälkeen hän sukelsi taas, joilloin kävin takaisin makuuasentoon, joka oli kuitenkin lähempänä istumista, koska selkänoja oli siinä rajalla. Suljin silmäni taas, huokaisten. Huokaus ei ollut mikään 'Olipa tuo tyhmä tyttö', vaan 'Ihanaa, lämmintä'.

Mieleeni palautui Château, ja tajusin, kuinka paljon sitä oikein ikävöinkään. Mutta eihän koulun alkuun ollutkaan kuin enään.. alle kuukausi! Ajatus kouluun paluusta oli mukava, koska pääsisin taas paikkaan, jota rakastin täysin siemauksin, ja totta kai myös tapaamaan niitä harvoja ystäviäni. Mutta ajatus siitä, että joutuisin taas opiskelemaan vuoden, ei kovin houkuttanut.

Kuulin veden taas roiskuvan, jolloin avasin silmäni - tällä kertaa rauhallisesti - ja huomasin kuinka sukeltajatyttö nousi altaasta pois. Minua kohti? Tajusin onneksi, että hän oli tietysti tulemassa tavaroittensa luo viereiselle aurinkotuolille, eikä suinkaan minun luokseni.

"Moi", tyttö sanoi yllätyksekseni. Ei siinä mitään, että hän minulle puhui, en vain ollut osannut odottaa sitä. "Hei", vastasin, nostaen kasvoilleni ystävällisen hymyn. Nousin istumaan taas jälleen kerran penkilläni, katsoen toista. "Mitä sulle tuolla vedessä tapahtui?" kysyin ujosti, hieman virnistäen.

[Melinda Fontaine]

"Hei", tyttö vastasi tervehdykseeni hymyillen ja nousten istumaan.
"Mitä sulle tuolla vedessä oikein tapahtui?", hän kysyi.
"Eipä mitään kovin ihmeellistä!", tirskahdin, "Tässä altaassa käytetään vain silmiä kirvelevää klooriainetta. Tai siis ainakin minun silmiäni ne kirvelevät".
Hetken naurukohtauksen jälkeen muistin:
"Ai niin! Olen Melinda. Kuka sinä olet?".

Samalla kun tyttö vastasi (?) otin maasta aurinkotuolini alta aurinkorasva purnukan. Avasin sen korkin ja töräytin pienen nokareen sitä kädelleni. Napsautin korkin kiinni ja aloin hieromaan rasvaa ihooni. Toisaalta minun ei näin tarvinnut laittaa edes aurinkorasvaa, sillä ihoni ei paljon pala auringossa. No, ihoni oli kuitenkin herkkä, joten tämä silti kannatti.
"Kuinka kauan lomailet vielä täällä?", kysyin.

[Katherine Westwood]

Tyttö vastasi kysymykseeni hauskemmin mitä olin kuvitellut, häntä nimittäin näytti tapahtunut alkavan naurattaa. "Eipä mitään kovin ihmeellistä! Tässä altaassa käytetään vain silmiä kirvelevää klooriainetta. Tai siis ainakin minun silmiäni ne kirvelevät", hän selitti, saaden vieläkin kovemman naurunpuuskan. Virnistin tytölle.

"Ai niin! Olen Melinda. Kuka sinä olet?" tyttö esittäytyi, kysyen nimeäni. Sukunimikin olisi ollut ihan mukava saada tietää, koska Melindoja oli aika monta kappaletta tässä maailmassa. Vastasin silti antamatta tytölle turhaa odotteluaikaa. "Hauska tavata Melinda, olen Katherine", vastasin virnistäen Melindalle taas.

Melinda otti maasta aurinkorasva purnukan, ottaen siitä hieman kädelleen, alkaen sitten levittää sitä ihoonsa. Minun ei siitä enään tarvinnut huolehtia, koska olin laittanut aurinkorasvaa itseeni vasta vartti sitten. Katsoin kuitenkin mielenkiintoisesti toisen laittaessa sitä, vaikkei siinä oikeasti mitään mielenkiintoista ollutkaan, en vain halunnut vaikuttaa itsekkäältä.

"Kuinka kauan lomailet vielä täällä?" Melinda kysyi minulta. Laskin nopeasti päässäni. "Kaksi yötä vielä jäljellä", vastasin neutraalilla äänellä. "Entäpäs itselläsi?" kysyin.

[Melinda Fontaine]

//katsoin kalenterista 14.8 ja se on sunnuntai :)//

"Hauska tavata Melinda, olen Katherine", tyttö esittäytyi.
"Kaksi yötä vielä jäljellä", Katherine kertoi.
"Entäs itselläsi?", hän kysyi.
"Tulimme torstaina, joten... Olemme täällä vielä neljä päivää", kertoin laskelmoiden.
"Missä sinä muuten asut?", kysyin sen tullen mieleeni.

//joo, anteeksi mahdoton lyhyys kun puhelimella on hidas kirjoittaa//

[Katherine Westwood]

Kysymykseni jälkeen, Melinda laski hetken, kunnes totesi olevansa täällä vielä neljä päivää. "Missä sinä muuten asut?" hän kysyi. Mietin hetken tarkoittiko hän hotellihuoneeni numeroa ja kerrosta, mutta lopulta päädyin siihen, että tyttö tarkoitti oikeaa kotiani.

"Lyonissa", vastasin. Tarkempaa osoitetta en tajunnut kertoa. Tuskin se muutenkaan Melindaa kovin kiinnosti. Minua ei suoraan sanottuna kovinkaan kiinnostanut toisen kotikaupunki, mutta päätin kysäistä samaa häneltäkin. "Missä sinä?" kysyin hymyillen. Ei, hymyni ei ollut kaikesta huolimatta tekohymy, vaikka siltä saattoikin vaikuttaa.

Nousin penkiltäni seisomaan, ajatukset uima-altaassa. Haluaisin mennä itseasiassa jo uimaan. Odotin Melindan vastausta kärsivällisesti, jotta voisin sen jälkeen kysyä tuolta uimaan menemisestä. Vedin paitani jo pois päältäni, laittaen sen pieneen reppuuni sen isompaa vaivaa, joka edelleenkin johtui taiasta. Käänsin katseeni takaisin blondiin.

//Juu ei mitään ongelmaa vaikka vähemmän roolisit, mulle on tärkeempää aktiivisuus kuin laatu, ainakin ropeissa :D//

[Melinda Fontaine]

"Lyonissa", Katherine vastasi.
"Missä sinä?", hän kysyi.
"Arrasissa. Se on melko lähellä Lilleä ja Calaista. Se on siinä niiden välissä tavallaan. Asun aika keskustassa ja perheelläni on kiva talo, jota noita äitini on suurentanut sisältä vähän liikaakin. Ai niin, sukunimeni on Fontaine!", puhua pälpätin, mutta huomasin, ettei Katherinea välttämättä kiinnostanut kovinkaan ja suljin suuni.
Katherinellä oli aika pitkä nimi. Voisin vaikkapa keksiä hänelle lempinimen. Hmm... Mikäs se voisi olla? Jäin hetkeksi miettimään sitä istuskellen aurinkotuolissani kiinnittämättä huomiota lainkaan Katherineen, joka oli ilmeisesti aikomassa uimaan.
Sitten aivojeni syövereistä kaivoin lempinimen Katty [lausuttaisiin suunnilleen "Kathy"]. Se oli loistava!!
"Hmm... Voinko kutsua sinua Kattyksi?", kysyin Katherinelta ja nousin itsekin seisomaan. Astelin hänen viereensä ja katsoin veteen kysyen:
"Uimaan?", sillä tottakai itsekin halusin jo pian kastautua.

//Edit: Ai, joo, hups! Tämä tässä kirjoittamisessa onkin vaikeaa kun ei aina ymmärrä katsoa kokonaan hahmon silmistä xD. No, ehkäpä se vain lipsahti Melindalta :)//

[Katherine Westwood]

// Taaspa tuli opittua, miksi ei kannata alkaa säätämään koneella silloin, kun tekstin kirjoittaminen on kesken... heh, onneks en kauaa ehtiny kirjottaa :DD Ja muutes, puhuiko Melinda vahingossa noidista yms.? Kun eihän hän tiedä Kathen noita oleva :D //

"Arrasissa. Se on melko lähellä Lilleä ja Calaista. Se on siinä niiden välissä tavallaan. Asun aika keskustassa ja perheelläni on kiva talo, jota noita äitini on suurentanut sisältä vähän liikaakin. Ai niin, sukunimeni on Fontaine!" Melinda selitti. En ollut odottanut hänen olevan noin... puhuvaa sorttia? Naurahdin, kun Melinda vaikeni, ajatellessaan varmaan puhuneensa liikaa- hetkinen... Oliko Melinda juuri puhunut äidistään joka oli noita, ja suurennusloitsusta? En tietenkään ollut huomannut sitä heti, koska sellainen puhe oli minulle arkipäivää! Mutta niin näytti olevan toisellekkin... Oliko hänkin noita? Melinda, siis.

Melinda oli jo paljastanut puheillaan, äitinsä olevan ainakin noita, mutta siitä, oliko hän itse, en voinut tietää. Enkä voinut suoraan kysyä. Tai voisin kyllä, mutta mikäli hän oli vain vitsaillut, ja olikin jästi.. minun voisi käydä huonosti. Ja niin Mellindallekin, jos hän olisi noita, ja minä olisinkin ollut jästi.

"Hmm... Voinko kutsua sinua Kattyksi?" blondi kysyi, nousten seisomaan vierelleni. "Katty?" naurahdin. "Joo, kyllä voit", jatkoin. Olin hiukan hermostunut siitä noitajutusta. Ajattelin jo kysyä siitä, mutta Melinda kysyikin ennen minua, menisimmekö uimaan. Nyökkäsin vastahakoisesti. Ennen kun kumpikaan oli vielä vedessä, päätin puhua. "Melinda? Minä, öh... mitä tarkoitit, kun sanoit äitisi olevan noita?" kysyin varovasti.