Tarina 1
Koputuksia
Erään pienen kylän vanhukset kertoivat mielellään erästä tarinaa. Eräässä talossa, kauan kauan sitten sanottiin kummittelevan. Kuuleman mukaan talon ikkunoihin ja seiniin koputteli joku. Aina, kun joku oli yksin huoneessa joku koputti. Kukaan ei halunnut kauaa asua talossa, ja kaikki kyläläiset varoivat talon lähistöä. Kerran eräs rohkea tyttö päätti yöpyä talossa. - Mitä parista koputuksesta! Tyttö uhitteli. Hän siis pakkasi tavaroita reppuunsa, ja lähti riemusaatossa talolle päin. Muut jäivät vähän matkan päähän talosta. Tyttö jatkoi matkaa ja saapui talolle. Hän aukaisi oven ja sanoi. - Täällä on pölyistä. Täytyykin heti ensimmäisenä siivota. Tyttö siivosi olohuoneen ja asetti makuupussinsa ja patjansa takan eteen. Hän oli kokenut partiolainen ja sytytti tulen lattialle lämmikkeeksi. Hän alkoi lukea kirjaa. Sitten. Kuului koputus. Joku koputti yläkerrassa. Tyttö hätkähti, mutta rauhoittui pian. - Mitä pienestä koputuksesta. Tuota jatkui pitkään, kunnes jonkun ääni sanoi: Mene pois tai Olet mennyttä... Ääni oli uhkaava ja tyttö kirkaisi. Hän ei kuitenkaan lähtenyt. Seuraavaksi ääni sanoi: Jos et lähde nyt, niin minä tulen portaat alas. Tyttö ei lähtenyt vieläkään. Hän pani silmänsä kiinnsi ja tärisi. Ääni alkoi tömistellä hitaasti portaista alas kunnes. - Nyt olen alhaalla. Minä varoitan! Tyttö ei kyennyt liikkumaan. Hän hoki vain: äiti! Tytön äiti oli kuitenkin jo kuollut kauan sitten. Askeleet lähestyivät. Tyttö pyörtyi....
Seuraavana päivänä oli tien laidalla talon lähettyvillä Tytön rrumis ja viestilappu jossa luki: pysykää poissa tai teidän käy kuten hänen! Kukaan ei sen koommin tullut taloon, mutta monen monen vuoden päästä se päätettiin purkaa. Kukaan ei onnistunut siinä ja monta ihmistä kuoli.LOPPU