Luudat ristissä

[Luol Crunel]

// Tämä peli on varattu Luol Crunelille ja London Morelille, muita ei oteta mukaan. Käykö päivämääräksi vaikka 15.9.2018? //

Kuten Luol oli arvellut, oli huispauskerhoon ilmoittautuminen ollut typerä idea ja kerhon ensimmäinen kokoontuminen yhtä sirkusta. Paikalle oli saapunut porukkaa kaikilta luokka-asteilta ja kaikista tuvista; osalla oli oma hyvä luuta, osalla koululta lainattu vähemmän hyvä sellainen; osa oli ihan hyviä lentäjiä, osa taas osasi hädin tuskin istua luudan selässä oikein päin. Kaiken kukkuraksi kerhon toinen johtaja London Morel oli oma idiootti itsensä, eikä Luol voinut sietää tätä.

Tästä kaikesta johtuen Luol ei ollut juurikaan kuunnellut kerhon pitäjien ohjeita, vaan tehnyt niin kuin itse halusi. Hän oli jutellut ja flirttaillut Ophelialle (vaikka tyttö ei oikein näyttänyt Luolin vihjailuja tajuavan), lähtenyt omine lupineen lentelemään ympäri kenttää ja jopa vapauttanut toisen kerhon pallokirstussa olleen ryhmyn ja lyönyt sen kentän toisesta päästä kentän toisessa päässä olleen maalivanteen läpi, sitten syöksähtäen sen perään.

Vaikka huispauskerhon kokoontuminen oli ollut Luolin mielestä aika surkuhupaisa, hän oli tyytyväinen, että oli päässyt pitkästä aikaa luudan selkään. Hän rakasti sitä vauhtia ja vapauden tunnetta, minkä lentäminen sai aikaan. Ryhmyn hakkaaminen oli myös terapeuttista, siinä sai todella purkaa ylimääräistä energiaa ja sisään patoutunutta stressiä ja aggressioita.

Kun pillin vihellys ilmoitti kerhon kokoontumisen päättyneeksi, Luol lensi maahan, laski luudan jalkoihinsa ja osoitti sormellaan häntä kohti syöksyvää ryhmyä. "Estous", Luol lausahti. Ryhmy jähmettyi paikoilleen, jolloin Luol nappasi metallipallon syliinsä ja vei sen takaisin pallokirstuun.

Varmistettuaan että ryhmy oli huolella lukittu paikoilleen Luol suoristi selkänsä ja huomasi katsovansa London Morelin siniharmaisiin silmiin. Poika ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä. Luolin suupielet halusivat taipua huvittuneeseen virnistykseen, mutta mies hillitsi itsensä ja muotoili kasvonsa ilmeettömiksi, kohottaen sitten kulmiaan.

[London Morel]

// Jos kyseessä on huispauskerhon ensimmäinen tapaaminen, voisi ajankohta olla hieman aikaisemminkin, vaikka jo heti ensimmäisellä viikolla. Esim. 5. syyskuuta. Mutta kyllä tuo 15. päiväkin sopii, jos kerho on esimerkiksi ollut vielä tauolla syystä X. :) //

London oli odottanut huispauskerhon ensimmäistä kokoontumista syyskuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Kyseisen kerhon vetäminen oli nimittäin yksi parhaimmista asioista ikinä, sekä yksi niistä harvoista seikoista, jonka vuoksi hän edes kävi tätä koulua. Jos totta puhuttiin, hän olisi eronnut koulusta jo ajat sitten, jos hänellä ei olisi ollut huispauskerhoa. Nyt oli edes jotain, jota odottaa joka viikko.

Poika oli suunnitellut kerhon syysohjelman tyttöystävänsä Rebecan kanssa. Syksyn tavoitteena oli opetella erilaisia huispauskuvioita, kuten kaksoiskasisilmukkaa, Plumptonin pistoa, Woollongongin vipatusta sekä Wronskin harhautusta. Tottakai huispauksen pelaaminenkin toimi olellisena osana kerhoa. Ensimmäisellä tapaamiskerralla kuitenkin vielä kerrattiin viime kevään asioita sekä totuteltiin luutaan. Osa kerholaisista ei nimittäin ollut koskenut luutaan kesäloman aikana lainkaan.

Kerhon ensimmäinen tapaaminen oli mennyt täydellisesti yhtä pientä epäkohtaa lukuunottamatta. Tai itseasiassa tuo epäkohta ei ollut pieni, vaan kohtalaisen iso, tummaihoinen, hörökorvainen ja äärettömän lapsellinen. Epäkohta oli Luol Crunel, koulun uusi jatko-opiskelija. Tuo poika ei kuunnellut Londonin ohjeita lainkaan, päinvastoin. Kun London pyysi kerholaisia olemaan paikallaan, tuo lähti lentelemään ympäri kenttää. Kun London käski kuunnella, tuo oli juttelemassa pouffsouffletyttö Ophelialle. Ja kun London oli antanut ohjeeksi harjoitella luudalla kääntymistä, tuo oli vapauttanut ryhmyn ja lyönyt sen toiselle puolelle kenttää. Huispauskerhon pitäminen oli sujunut niin paljon helpommin ennen, kun tuollaisesta epäkohdasta ei tarvinnut huolehtia.

London saapui pallokirstun luokse, jossa Luol oli parhaillaan lukitsemassa ryhmyä. Poikien katseet kohtasivat.

"Jos sä jatkat tuohon malliin, sä et jatka meidän kerhossa kovinkaan kauaa", London töksäytti pojalle. Hän oli ristinyt kätensä rinnalleen ja katsoi nyt poikaa kolealla katseellaan. "Meidän kerholla on säännöt, ja sun pitää noudattaa niitä. Sä varmaan tiedät, mitä voi sattua, jos sä päästät ryhmyt irti ennen kun kaikki tietää siitä? Sä myöskin säännöt lukeneena varmasti tiedät, että meidän tapaamisessa ei pelleillä mitään omia. Jos sua vituttaa se, että sä joudut odottaa, kun muut harjoittelee kääntymistä, niin...", poika piti pienen miettimistauon, "...tää ei välttämättä oo oikea paikka sulle".

London lopetti paasauksensa, nosti oman luutansa olkapäälleen ja toisella kädellä otti kannettavakseen pallokirstun. Kirstu oli painava, mutta poika oli kantanut sen aina ennenkin tapaamiseen tullessaan sekä sieltä lähtiessään. Lopuksi hän vielä mulkaisi Luolia. Toivottavasti äskeiset sanat olivat menneet tuon paksuun kalloon perille.

[Luol Crunel]

// Aa, aattelin että jos London ja Rebecca olisivat lukukauden ensimmäisenä viikonloppuna vielä suunnitelleet syksyn ohjelmaa ja levittäneet sanaa kerhosta, siksi valitsin tuon 15. päivän. Voidaan kyllä vaihtaa se tuohon 5. päivään, jos haluat. :D //

"Jos sä jatkat tuohon malliin, sä et jatka meidän kerhossa kovinkaan kauaa", London ilmoitti, jatkaen sitten kerhon säännöistä paasaamalla. Luol antoi pojan puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja tämän lopetettua saarnansa Luol hymähti kyllästyneenä.

"Älä vouhota, Morel", Luol sanoi tylsistyneeseen äänensävyyn. "Ja pidä sinä vaan huolta omasta pallostasi. Minulle eivät ryhmyt pärjää", tämä lisäsi itsevarmana. Olihan Luol sentään pelannut lyöjänä kuusi vuotta. "Mutta jos satut joskus saamaan ryhmystä takaraivoosi, Morel, se ei välttämättä ollut vahinko." Luol hymyili Londonille ilkeästi, käänsi sitten pojalle selkänsä ja kävi poimimassa maasta Tulisalama Supreme -luutansa.

"Jos te vielä opettelette pitämään luutaa oikein päin kädessä ensi kokoontumisessakin, niin ehkä en vaivaudu tulemaan turhaan paikalle", Luol kommentoi käännyttyään takaisin Londonin puoleen. "Mutta sano toki, kun saatte alkeet käytyä läpi ja päästään tositoimiin. Pitäähän jonkun näyttää, miten huispausta pelataan kunnolla. Sinusta siihen tuskin on." Luolin katse käväisi Londonin olkapäällä lepäävässä luudanvarressa. Nimbus2001. Säälittävää.

Ei Luol yleensä tahallaan vittuillut ja haastanut riitaa ihmisten kanssa, mutta London otti miehen hermoon pahimman kerran. Tuo järjesti milloin mitäkin ryyppäjäisiä Cerfeurin tuvassa, vaihtoi sylkeä kenen tahansa vastaantulevan tytön kanssa vaikka tuolla oli jo tyttöystävä, ja oli muka olevinaan niin kova jätkä. Luol kuitenkin tiesi, että poika oli kaukana kovasta jätkästä - tuo oli luuseri, joka oli jäänyt Châteauhon jatko-opiskelijaksi vain pitääkseen hauskaa, ilman minkäänlaisia aikomuksia ikinä valmistua ja aikuistua.

"No, hei sitten", Luol sanoi, heilautti kättään pojalle ja kääntyi lähteäkseen. Vino virne levisi velhon kasvoille. Idiooteille vittuilu oli lähes yhtä terapeuttista kuin ryhmyn hakkaaminen.

[London Morel]

// Lukitaan tuo 15.9. :) //

London huomasi, ettei Luol sisäistänyt kaikkea sanomaansa. Tuskin tuo oli edes yrittänyt kuunnella mitä London oli sanonut. Poika vain hymähti ja käski Londonin lopettaa vouhotus. London pyöräytti silmiään kuunnellessaan Luolin vastalauseita ja tuhahti lopuksi. Hän katsoi poikaa hetken epäuskoisella katseellaan. Nyt se oli varmaa - Luol oli oikeasti yhtä tyhmä kuin miltä näytti.

"Vaikka sun älykkyysosamäärä on nolla, luulisi sun silti tajuavan, ettei tää kerho oo pelkästään sulle. Noi monet muut ei ole lentänyt moneen kuukauteen, joten me aloitetaan helpoista asioista, ihan sama mitä mieltä sä siitä oot", London kertoi jämäkästi ja naurahti sitten, "Turhaan sä sun taidoillasi leuhkit, koska ei ryhmyn hakkaamiseen paljoa taitoa tarvitse. Toisin kuin etsijän rooli - se on ihan eri luokkaa", poika sanoi ja vei kasvoilleen pienen ylimielisen virneen.

Luol oli jo tekemässä lähtöä linnan suuntaan, mutta London ei päästänyt poikaa vielä menemään, hänellä oli nimittäin vielä asiaa. "Jätä Ophelia rauhaan. Mä nään kilometrin päähän, ettei se oo susta kiinnostunut, eli sun yritykset on säälittäviä", London tokaisi ja jatkoi asteluaan varaston suuntaan. Sinne hän jättäisi pallosalkun, jonka jälkeen suuntaisi peseytymään sisälle.

[Luol Crunel]

"Vaikka sun älykkyysosamäärä on nolla, luulisi sun silti tajuavan, ettei tää kerho oo pelkästään sulle", Luol kuuli Londonin sanovan takanaan. Huokaisten ja päätään pudistellen Luol kääntyi toisen miehen puoleen. Tuo ei näyttänyt tajuavan ettei Luolia kiinnostanut jäädä enää jutustelemaan, vaikka hän oli ihan selvällä ranskan kielellä sanonut "hei sitten" ja kääntynyt lähteäkseen. Niin kenen älykkyysosamäärä olikaan nolla?

"Noi monet muut ei ole lentänyt moneen kuukauteen, joten me aloitetaan helpoista asioista, ihan sama mitä mieltä sä siitä oot", London jatkoi vouhottamista. Luol tuhahti ja pyöräytti silmiään. Mitä sellaiset ihmiset, jotka eivät edes lentäneet vapaa-ajalla, tekivät huispauskerhossa? Eivät ainakaan ottaneet huispausta tosissaan. Tuskin tätä typerää kerhoakaan. Lähtisivät varmaan pois parin ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Jos ei jo tämän tapaamisen jälkeen, kun näkivät, kuinka osaamaton sirkuspelle London oli.

"Turhaan sä sun taidoillasi leuhkit, koska ei ryhmyn hakkaamiseen paljoa taitoa tarvitse. Toisin kuin etsijän rooli - se on ihan eri luokkaa." London sai lopulta sanottavansa sanottua ja virnisti ylimielisesti. Tai niin Luol luuli. "Jätä Ophelia rauhaan. Mä nään kilometrin päähän, ettei se oo susta kiinnostunut, eli sun yritykset on säälittäviä", London sanoi vielä ja lähti sitten marssimaan varaston suuntaan. Mutta Luolhan ei antaisi sirkuspellelle sitä tyydytystä, että päästäisi tuon menemään sanomatta mitään.

Muutamalla nopealla askeleella Luol kiri Londonin kiinni ja tarttui tuota olkapäähän kiepauttaakseen tämän ympäri. //Saat itse päättää pistikö London vastaan vai kiepahtiko tuo kiltisti ympäri. :D// "Äläpäs hoppuile, Morel", Luol aloitti katsoen tuota uhkaavasti suoraan silmiin. Ivallinen hymy kuitenkin nyki tämän suupieltä. "Vai on etsijän rooli ihan eri luokkaa", Luol toisti huvittuneena. "Eihän siinä tarvitse kuin odottaa että sieppi ilmestyy ja napata se ennen toista etsijää. Sopii hyvin kaltaisellesi laiskalle fletkumadolle."

"Mikä tahansa muu pelipaikka on vaativampi. Lyöjän paikka varsinkin. Et ehkä ole huomannut, mutta ryhmyt ovat nopeita ja painavia - ja niitä on peräti kaksi. Niiden hallitsemiseen tarvitsee nopeutta, voimaa, kestävyyttä ja reaktiokykyä. Ja on täysin oman joukkueesi lyöjien ansiota, että saat metsästää sieppiä ilman, että pikku kallosi halkeaa kesken pelin. Varsinkin, kun vastajoukkueen lyöjien tehtävä on yrittää poistaa sinut pelistä pois mahdollisimman pian. Mutta ethän sinä muiden pelipaikkojen päälle ymmärrä, kun aivosi ovat samaa kokoa siepin kanssa ja sekin täynnä kusta", Luol tuumasi.

"Ja sinuna en menisi antamaan muille epätoivottuja parisuhdeneuvoja, Morel", tämä jatkoi. "Minun käy sääli nykyistä tyttöystävääsi... tietää millainen raukkamainen pettäjä olet ja silti haluaa olla sinun kanssasi? Vai tietääköhän todella? Mitäköhän hän ajattelisi jos tietäisi, mitä teet illat pitkät Cerfeurin tuvassa? Nuoleskelet kännissä kenen tahansa kohdalle sattuvan kanssa... Olisi ikävää, jos hän saisi tietää..." Luol katsoi Londonia uhkaavasti kulmiaan kohottaen. Tuo ymmärtäisi varmasti, mitä Luol ajoi takaa, jos tällä oli yhtään eläviä aivosoluja jäljellä.

// Sori että kesti! :D //

[London Morel]

Tuntui siltä, että järjen puhuminen Luolille oli yhtä hyödyllistä kuin järjen puhuminen fletkumadolle. Tuo ei sisäistänyt mitään, mitä London sanoi. London pyöräytti silmiään ja jatkoi matkaansa varaston suuntaan. Pian hän kuitenkin tunsi hartiassaan otteen, joka pyöräytti hänet ympäri.

London kuunteli pojan ylistykset lyöjän roolista vain osittain. Tuntui, että tuo poika oli täynnä itseään. London huokaisi. "Montakos kertaa huispausmatsi on päättynyt lyöjän ansiosta voittoon? Entä kuinka monta kertaa lyöjä on hankkinut joukkueelle 150 pistettä matsin aikana? Niinpä, nolla kertaa. Jopa sun aivoilla pystyy laskemaan tuollaisen laskutoimituksen." London nauroi pilkallisesti.

Luol oli kieltämättä oikeassa, että London osasi olla välillä laiska kuin fletkumato. Oleskeluhuoneessa hän mieluusti valtasi sen mukavimman nojatuolin ja siinä löhötessä vierähti helposti useampikin tunti. Oppitunneille ajoissa saapuminenkaan ei ollut tämän pojan vahvuuksia. Mutta huispauskentällä hän oli kaikkea muuta kuin laiska.

Tähän mennessä London oli sietänyt yllättävän hyvin Luolin piikittelyjä, mutta tuon mennessä pojan parisuhdeasioihin, hänen pään sisällä alkoi kiehua. Vaikka ulkopuolisten silmiin Londonin parisuhteet saattoivatkin näyttää pintapuolisilta, oli kyseisten asioiden arvostelu pojalle aivan liian henkilökohtaista.

"Mun parisuhdeasiat ei kuulu sulle tippaakaan!", London sihahti pojalle, "Mä arvostan Rebeä ja se arvostaa mua just sellaisena kun mä olen. Sä oot vaan kateellinen, kun mimmit ei pörrää sun ympärillä samalla tavalla. Paitsi Ronja. Vain rumat tyhmät läskit kelpuuttaa sut itselleen", poika naurahti ja päätti sitten jatkaa matkaansa varaston suuntaan. Tällä vauhdilla hän olisi takaisin oleskeluhuoneessa vasta puoliltaöin.

[Luol Crunel]

London jatkoi inttämistä siitä kuinka etsijän paikka oli "aivan eri luokkaa". Luolille kävi selväksi, ettei London selvästikään joko kuunnellut tai sisäistänyt yhtään mitä hän oli sanonut. Lyöjät eivät ehkä hankkineet pelin aikana pisteitä, mutta eliminoivat vastajoukkueen pelaajat niin että ne eivät voisi hankkia joukkueelleen pisteitä ja sujelivat oman joukkueensa pelaajia että ne voisivat hankkia pisteitä joukkueelleen. Luol ei kuitenkaan viitsinut vaivaantua vääntämään tätä Londonille rautalangasta. Se olisi vain ajan hukkaa, niin kuin koko keskustelu tähän mennessä muutenkin.

Luolin kommentti Londonin parisuhteista näytti kuitenkin menevän perille kuin hyvin lyöty ryhmy. "Mun parisuhdeasiat ei kuulu sulle tippaakaan!" London sihahti selvästi hermostuneena, mihin Luol tuhahti huvittuneena ja voitonriemuisena. "Mä arvostan Rebeä ja se arvostaa mua just sellaisena kun mä olen. Sä oot vaan kateellinen, kun mimmit ei pörrää sun ympärillä samalla tavalla. Paitsi Ronja. Vain rumat tyhmät läskit kelpuuttaa sut itselleen", London laukoi ja lähti sitten marssimaan varastoa kohti.

Jos Luol ei jotain sietänyt, niin sitä, että hänelle tärkeitä ihmisiä loukattiin. Hän kohotti kätensä, osoitti Londonin jalkoihin ja lausui sanat: "Colloshoo!" //Jos loitsu onnistuu, se saa Londonin kengät juuttumaan maahan//

"Toisin kun sinun, minun itsearvostukseni ei pohjaudu siihen mitä muut minusta ajattelevat tai kuinka monta noitaa kiehnää ympärilläni. Ja minä, toisin kuin sinä, en myöskään ole pinnallinen idiootti, joka valitsee ystävänsä tai tyttöystävänsä vain ulkonäön perusteella", Luol totesi, kiertäen Londonin ympäri.

"Ronja ei ehkä ole malliainesta, mutta ainakin hän on lojaali ystävä. Ja mikäli sinä haluat pitää naamasi siinä kunnossa kuin se nyt on, suosittelen olemaan haukkumatta häntä minun kuullen", Luol sanoi matalalla äänellä, kohotti kulmiaan ja lähti sitten astelemaan pois päin, loihtien käden heilautuksella ympärilleen vaimennusloitsun joka blokkasi Londonin mahdolliset jatkokommentit.

// Tämä voisi olla minun viimeinen peliviestini tähän peliin. Kiitos peliseurasta! :D /

[London Morel]

London oli tuskin ehtinyt ottaa edes viittä askelta varaston suuntaan, kun hänen matkansa pysähtyi äkisti. Kengät liimautuivat maahan kuin taikuudesta, ja poika oli horjahtaa nenälleen. "Mitä v...", Londonin suusta pääsi. Hänen ei tarvinnut etsiä syypäätä kovinkaan kaukaa, se seisoi nimittäin muutaman metrin päässä hänen takanaan. Tyypillistä Luolia: lapsellista ja amatöörimäistä.

London ei jaksanut kuunnella enää sanaakaan tuon pojan puhetta. Kun tuo kiersi Londonia ympäri, London sylkäisi tämän jalkojen juureen. Hänen kasvoilla oli halveksiva ilme.

"Minkäs mä sille voin, että mun mimmit ovat sekä hyvännäköisiä että luonteeltaan päteviä. Sä oot kateellinen, et vain myönnä sitä!", London huusi pojan perään, mutta tuo ei ollut kuulevinaankaan, "Tosin jos oma makusi on Ronjan kaltainen, niin emmepähän kilpaile samoista tytöistä", poika jatkoi tirskahtaen. "Nössö!", hän huusi vielä perään.

Kaksikon keskustelutuokio päättyi siihen. London otti taikasauvan taskustaan ja loitsi kenkänsä irti maasta. Hän loi vielä viimeisen mulkaisun Luolin puoleen ja jatkoi sitten matkaansa varaston suuntaan. Seuraavan kerran kun he tapaisivat, olisi Luolin vuoro kärsiä.

// Kiitos pelistä! :3 //

[Mila Molina]

Kiitos loppuun pelatusta pelistä!

Luol Crunel, Cerfeur: 10 + 5 = 15 p
London Morel, Cerfeur: 9 + 5 = 14 p