Uusia versoja

[Lucy Beckett]

Lucy kohotti kulmiaan hieman hämmästyneenä Damianin sanoista. "Miksei isä kertoisi minulle totuutta? Totta kai hän kertoisi", Lucy puolusti isää, mutta hänen sanansa kuulostivat jopa hänen omissa korvissaan naiiveilta. "En usko, että hän suoraan valehtelisi minulle", hän lisäsi. Sanoista kuuli, että hän kyllä ymmärsi, ettei isä välttämättä kertoisi hänelle koko totuutta tai täysin sävyttämätöntä totuutta.

"Niin, niin se varmaan on. Äiti vain taas innostui... Eikä syyslomaan ole edes kovin pitkä aika." Lucy yritti tosissaan uskoa ajatukseen, eikä se loppujen lopuksi ollut kovin vaikeaa. Olihan äiti ollut yli vuoden aloillaan. Ehkä enin uutuudenviehätys pienellä, ranskalaisella maalaistilalla oli nyt karissut, kun äiti oli nähnyt sen vuodenkierron. Ehkä hän kaipasi vain jotain vaihtelua. Eikä kyseessä ollut pitkä matka. Kroatia, sehän oli ihan vieressä. Verrattuna moniin muihin äidin matkakohteisiin. "Minäkin haluaisin joskus käydä Kroatiassa. Siellä on kauniita metsiä", hän pehmensi. "Nyt on kuitenkin jo syyskuu. Pakkohan äidin oli mennä nyt, jos ei aio hangessa jäkäliä kaivella."

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

Lucy Beckett, Serdaigle: 12 p
Damian Beckett, Cerfeur: 9 p