Viorel Lupein esittely

[Viorel Lupei]

INFO
Nimi: Viorel Ștefan Lupei
Sukupuoli: Mies
Syntynyt: 15.2.1964
Verisääty: Puoliverinen
Siviilisääty: Leski

Äidinkieli: Romania
Kielitaito: englanti, ranska, ruotsi sekä hieman norjaa ja latinaa
Kansalaisuus: Romania
Uskonto: Ortodoksi

Opettaa: Muinaisia riimuja

Sauvakäsi: Molempikätinen
Taikasauva: 12 tuumaa euroopankeltistä, ytimenään lohikäärmeen sydänjuuri
Suojelius: Susi

KUVAAVAT TIEDOT
Ulkonäkö:
Viorelia saattaa komeaksikin sanoa, eikä hänen ikänsä kovin selvästi hänestä näy. Hän on 188 senttimetriä pitkä ja hänellä on lihaksisto treenattu hyvään kuntoon. Harvoin Viorelia saattaa sairaana nähdä, oikeastaan hän ei tunnu sairastuvan lähes koskaan. Miehen ryhti on hyvä ja hän käyttää arkiasunaan frakkeja, jossa ei ole moittimisen varaa. Siihen kuuluu valkea puuvillainen kauluspaita (siipikaulusmallia), jonka kaulus on 2,5 senttiä korkea. Jäykät, yksinkertaiset kalvosimet on suljettu hyvin yksinkertaisilla helmiäisenvalkoisilla kalvosinnapeilla. Paidan päällä on pikeepuuvillasta valmistettu valkea liivi, jossa on yksi rivi helmiäisenvalkoisia nappeja. Tämän päällä on vielä musta hännystakki, jonka hännys yltää miehen polviin. Takin hihat paljastavat paidan kalvosimesta tasan 0,5 senttiä, ei enempää eikä vähempää. Takin taskussa on valkea pellavataskuliina. Asuun kuuluu toki myös takin kanssa samaa materiaalia olevat vyötärökorkuiset housut, joiden sivussa kulkee kaksi kapeaa silkkistä koristeraitaa. Hänen kaulassaan on moitteettomasti solmittu valkea solmuke. Päivän aikana miehen kengät vaihtuvat - päivisin käytetään nahkakenkiä ja illaksi vaihtuvat kiiltonahkakengät jalkaan. Kenkien lisäksi jaloissa on mustat silkistä tai hienosta puuvillasta valmistetut sukat. Kelloa mieheltä kysyttäessä saattaa nähdä vilauksen tämän hopeisesta taskukellosta, jonka vitjat toki ovat aina nähtävissä.

Mutta kun kääntää katseensa miehen pukeutumisesta ylemmäksi - kasvojen suuntaan - saattaa yllättyä, sillä kasvojen sijaan kohtaakin valkean naamion, joka peittää kasvot lähes kokonaan. Naamion lisäksi saattaakin nähdä ainoastaan tuon suun, leuka sekä silmät. Suun vasemmalta puolen, aivan naamion rajalla on hieman viitteitä siitä, miksi miehellä naamio on. Mutta harva osaa sanoa, mikä vika hänen kasvoissaan naamion alla on, ei niin pienestä. Miehen tumman ruskeista silmistä on hankala hänen tunteitaan ja ajatuksiaan nähdä, mutta taitavalle lukijalle ei tämä luultavasti mahdotonta ole. Naamiosta huomionsa käännettyään saattaa löytää vielä siististi leikatut tummanruskeat hiukset, tosin seasta löytyy nykyään myös harmaita hiuksia.

Harva kiinnittää siihen huomiota, mutta Viorel omaa hyvin kauniit kädet. Kämmen on melko pitkä, samoin sormet - pitkät ja sirot. Hänen hieman punertavat kätensä ovat pehmeät ja hän harrastaa kättelemistä ensimmäisillä tapaamisilla. Viorelin kättelytaidoissa ei ole mitään moitittavaa, tosin hieman kylmät sormet saattavat olla epämukavat. Viorelin sormet ovat hyvin joustavat ja hän saakin taivuteltua niitä hyvinkin omituisiksi mielletyin tavoin. Miehellä on oikean käden nimettömässään hyvin yksinkertainen hopeasormus.

Luonne ja käyttäytyminen:
Viorel on hyvin uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin sopeutuva henkilö ja onnistuu hyvin nopeasti tekemään uudesta paikasta itsellensä kodin. Tästä onkin ollut miehelle hyötyä, kun hänen on täytynyt töiden mukana muuttaa ympäri maailmaa. Viorel on hyvin sosiaalinen ja sopeutuu paikkojen lisäksi myös hyvin uusien ihmisten seuraan. Hän nauttii ihmisten yllättämisestä ja keksii aina uusia keinoja ilahduttaa ja hämmästyttää muita. Ja onnistuessaan tässä on hän itsekin iloinen. Etenkin, jos sillä saa huomion itseensä.

Viorel on hyvin itsevarma ja optimistinen, eikä häntä ole kovinkaan helppoa lannistaa. Viorel on melko suoraviivainen persoona ja saattaa välillä lausua asioita ennen kuin ehtii ajatella niitä loppuun. Hän saattaa tahtomattaan ärsyttää muita ihmisiä sanoillaan, mutta yleensä huomatessaan tämän on heti paikkailemassa sanojaan. Viorel on henkilö, joka rakastaa selvittää mysteerejä ja ottaa selvää asioista, joita ei tiedä. Tämän takia hän riimuista ja historiasta onkin kiinnostunut - on niin paljon selvittämättömiä mysteerejä ratkaistavana.

Tämä mies on sekä musikaalinen, että liikunnallinen. Saattaa hänet usein nähdäkin aamuvarhaisella koulunpihamaalla lenkkeilemässä. Sen lisäksi mies lukee harrastuksiinsa säveltämisen ja useamman soittimen, joita soittaa. Tosin miehen musikaaliset lahjat ovat harvojen tiedossa.

Opettajana Viorel on hyvin kannustava ja pyrkii tekemään oppitunneistaan oppilailleen mielekkäitä, puuduttavan sijaan. Hänellä on aina tunneilleen jotakin, mikä tekee niistä mielenkiintoisempia ja hauskoja. Kaikki kollegat eivät ehkä arvosta miehen opetustapoja, mutta on hän itse todennut ne hyvin tuottoisiksi - oppilaat oppivat paljon paremmin.

Menneisyys

Viorel syntyi aivan tavallisena lauantaipäivänä Lupein pariskunnan kuudenneksi lapseksi (yhdeksän heitä lopulta oli). Hänen lapsuudessaan ei juurikaan tapahtunut ihmeellisiä asioita, hän ei saanut erityistä huomiota vanhemmiltaan (etenkään, kun ei ollut heistä ensimmäinen eikä viimeinen). Oikeastaan hänen ensimmäiset kuusi vuottaan olivat hyvin tylsää aikaa, sellaista, mistä ei jaksaisi paljoakaan kuunnella. Kuusivuotiaana Viorel aloitti muiden ikätoveriensa tavoin opiskelunsa, mutta toisin kuin suurin osa kaupungin lapsista, ei hän mennyt jästikouluun vaan taikuutta oppimaan. Ainoastaan Viorelin vanhin veli pääsi yksityiseen taikakouluun, kaikki muut lapset päätyivät julkiseen Şcoala de farmece şi vrăjitorii Alpacaan, joka valikoitui kaikkien koulujen joukosta juuri sen takia, että alpakanhoidon takia koulu saattoi tarjota ilmaisen opetuksen lisäksi myös oppikirjat. Kuka nyt ei alpakoita rakastaisi - hyvin harva lapsista saattoi sanoa, ettei olisi pitänyt alpakoista kun ensimmäistä kertaa oli päässyt niitä silittelemään. Kouluaika meni nopeasti. Viorel löysi koulusta paljon kavereita, muutamia ystäviäkin. Ei hän mikään huippuoppilas ollut, mutta pärjäsi tarpeeksi hyvin päästäkseen yliopistoon opiskelemaan sitä mitä tahtoikin - riimuja. Sivuaineenaan hän luki historiaa, joka oli hänen toinen mielenkiinnon kohteensa. Yliopistosta valmistuttuaan Viorel palasi Alpacaan, sijaistaen tuolla kaksi vuotta riimujen opettajana.

Kahden vuoden jälkeen Viorel sai työn Ruotsista riimujen kääntäjänä, vaikka ei ymmärtänyt kuinka oli paikan saanut. Ei hän edes osannut sanaakaan ruotsia. Mutta työ oli oikein mukavaa ja melko lyhyessä ajassa mies oppi kaikkein tärkeimmät asiat ruotsiksi sanomaan. Ajan myötä enemmänkin. Viorelin taidot karttuivat ruotsin kielen lisäksi riimujen parissa ja hänestä kehittyi yksi ryhmän parhaista kääntäjistä ja hän sai muilta kunnioitusta osakseen. Vuosi 1996 oli miehelle siitä mullistuksellinen, että hän tapasi tuolloin naisen. Heidän työryhmäänsä liittyi parikymppinen norjalaisopiskelija Christine. Ei kukaan aluksi osannut kuvitellakaan, että Viorel ja Christine voisivat päätyä yhteen, vaikka he nopeasti ystävystyivätkin. Aluksi Christinen oli tarkoitus olla ainoastaan muutama kuukausi työssä, mutta lopulta hän päätyi sinne jäämään lopullisesti. Marraskuussa 1999 pari alkoi tapailemaan romanttisessa mielessä ja jo tammikuussa 2000 pari avioitui. Heidän onnensa ei ollut kumminkaan tarkoitettu kestämään - vain viisi päivää avioliiton solmimisen jälkeen menetti Viorel niin vaimonsa kuin kasvonsakin.

Ei Viorel kasvoistaan välittänyt, pitkään hän toivoi, että olisi päässyt vaimonsa mukana pois tästä maailmasta. Mutta se ei ollut Jumalan suunnitelma hänelle. Vasta toukokuussa mies pääsi pois sairaalasta, kun parantajat sanoivat, etteivät voisi tehdä enempää hänen kasvojensa pelastamiseksi. Sanoivat, että Viorel oli onnekas kun he olivat saaneet sentään näön pelastettua melkein kokonaan. Ei työnteko tuon jälkeen ollut lainkaan samanlaista, Christinen puuttumisen lisäksi kaikki katsoivat Viorelia kauhistuneina, vaikka yrittivät pitää ilmeensä. Viorelin tuli aika käydä läpi vaimonsa tavara ja siten löysi vaimonsa lempikirjan, jonka päätyi lukemaan. Kirjan inspiroimana mies hankki naamion peittämään kasvojaan, mikä vähensi muiden kauhua hänen lähettyvillään. Pian naamion hankkimisen jälkeen mies alkoi myös käyttämään frakkia arkiasuaan.

Viorel ei kumminkaan hyväksynyt ensimmäisten parantajien antamaa tuomiota kasvoilleen, vaan kirjoitti maailman parhaimmiksi luokitelluille parantajille, jotka kiinnostuivat hänen tilanteestaan. Vuosia he yrittivät, kunnes vuonna 2006 totesivat, ettei Viorelin ollut mahdollista saada kasvojaan takaisin. Mies oli ollut valmis tähän uutiseen ja hyväksyi sen, sillä mikä totuutta vastaan taistelemaan - hänestä oli tullut hirviö. Tosin Christine ei olisi koskaan sanonut häntä hirviöksi. Christine olisi kutsunut häntä omaksi Kummituksekseen. Tuo ajatus lohdutti miestä hieman, vaikka lohduttavampaa olisi ollut, jos nainen olisi sanonut sen todella.

Vuodesta 2011 lähtien, ennen Châteauta Viorel on tehnyt hyvin lyhytkestoisia töitä erilaisten asioiden parissa ja muutamia sijaisuuksia opettajanakin, kun hänen työnsä kääntäjänä lähti vuonna 2010. Mielenkiintoisia ovat monet näistä töistä olleen, mutta valitettavasti ei hän mistään vakituista virkaa saanut.