Kerran päivällisellä

[Sylviane Gren]

//ks. Maaliskuun haaste: hahmojen vaihtaminen!!
//Mukaan joukkoon riemukkaahan ilmestyvät Lloyd Frankowski ja Ronja Blomroos!


Ruskeat hiukset poninhännällä Evelyn Clément asteli Suurten saliin päivälliselle reppunsa kanssa, joka sisälsi niin äskeiseltä numerologian tunnilta tulleet läksyt kuten myös pari kirjastonkirjaa. Voisihan hän ainakin yrittää lukea kirjoja eteenpäin, kun suurin osa ruokailijoista lähtisi syötyään muualle ja olisi hiljaisempaa. Kolmosluokkalainen istahti oman tuvansa pöytään vilkaistuaan ensin nopeasti salin lumotun katon suuntaan, toki hän oli siitä kaiken jo ennen Châteauhun saapumista lukenut, kaivaen sitten yhden noista kirjoistansa esille.

Korjattuaan vihertävien silmälasiensa asentoa sekä otettuaan hivenen ruokaa lautasellensa tyttö avasi kirjan siitä kohtaa johon muisteli viimeksi jääneensä. No niin keskity Eve, hän tsemppasi itsensä oikeaan tunnetilaan. Meluisassa ympäristössähän lukeminen oli aina vaikeampaa kuin hiljaisessa. Onneksi sentään teksti oli hyvin kirjoitettu ja eteni loogisesti aiheesta toiseen.

Lautasella oleva ruoka ei annettu kuitenkaan aivan jäähtyä, vaan vähä väliä hän keskeytti lukemisen jotta saisi syötyäkin jotain. Kirjoja ja vaatteita hän ei ollut halukas tahrimaan, sillä ymmärsi jotain siisteyden päälle vaan siirsi kirjat kauemmas itsestään tuolloin. Syötyään hivenen Evelyn asetteli kirjan taas lähemmäksi itseään. Oppisihan hän jotain uutta taas, mikä oli tavoiteltavan arvoinen asia ja kirjat saivat osakseen huolehtivaisen lukijan ja auringonvaloa.

[Ronja Blomroos]

Suurten Saliin astui pitkä ja hoikka poika. Tällä pojalla oli vihreät silmät sekä vaaleat, otsatukalla varustetut hiukset. Hänen leukansa oli kapea, etuhampaansa aika isot ja nenänsä ihan tavallinen. Poika oli pukeutunut mustaan koulupukuun ja hän kantoi harteillaan raskasta koululaukkua. Jos hän olisi itse saanut päättää, olisi hän valinnut päällensä t-paidan ja shortsit, sekä jättänyt laukkunsa tupaan.

Tämä poika oli 3.-luokkalainen serpentard, Lloyd Frankowski.

Poika suuntasi kohti serpentardien tupapöytää, etsien katseellaan jotain tuttua oppilasta, jonka seurassa nauttia päivällistä. Tottahan toki kaikki serpentardit olivat pojalle tuttuja ainakin jollain tasolla, mutta nyt pojasta tuntui, että hän halusi seurakseen jonkun, jonka kanssa pystyi juttelemaan kunnolla.

Pian pojan katse kohtasi pitkän tupapöydän ääressä istuvan tytön, jolla oli vihreät silmälasit. Hän tunnisti tytön oitis Evelyn Clémentiksi, 3.-luokkalaiseksi serpentardtytöksi. Lloyd otti kaksi suurta harppausta ja oli pian tytön vieressä. Tyttö oli syventynyt lukemaan jotakin kirjaa, mikä ei tullut pojalle yllätyksenä. Tuntui, että Eve oli aina nenä kiinni kirjassa.

"Moro, Eve!", poika tervehti tuttavallisesti tyttöä ja kävi istumaan tämän viereen, "Miten päivä on mennyt?", poika kysyi kohteliaasti.

[Evelyn Clément]

Ronja Blomroos tupsahtaa ihanan ruuan tuoksun saattelemana suurten saliin. Nälkä oli jo alkanut kurnimaan mahassa, sillä tyttö ei ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään - paitsi muutaman kurpitsaleivoksen ja pari hedelmäetanaa ja sen yhden lakritsitaikasauvan... -okei, ainakaan hän ei ollut syönyt vähään aikaan.

Tytön katse kiersi pikaisesti salin ympäri ja Ronja huomasi, että liki jokainen pöytä oli tyhjä. Vain muutama Gryffondorin ja Serpentardin oppilas istui pöydissään. Se oli harmi, sillä Ronjasta koko ruokailun parhaimpia puolia saattoi olla hyvä seura ja puhuminen.

Hetken mietittyään tyttö päättikin änkeä johonkin kuppikuntaan, sillä hänellä oli tänään kummallinen olo, että pitäisi päästä juttelemaan ja kenties jopa hankkia uusia tuttavuuksia. Sitä paitsi olisi nuorempienkin jo aika hetkeksi helpata samojen tyyppien kanssa pyörimisestä päivät pitkät.

Niinpä Ronja suuntasikin askeleensa kohti Serpentardin pöytää, olihan se hänen entinen tupansa, joten tottakai hän saattoi istua sinne. Sitä paitsi miksi kukaan olisi valittanut, sillä hänhän oli jo jatko-opiskelija, ja sen takia koki olevansa ainakin vanhempi ja kenties kypsempi ja voisi hyvin mennä juttelemaan kelle vain ilman häpeän häivääkään!

Hymyssä suin tyttö pyllähti hoikan, melko hauskannäköisen pojan, (jonka Ronja kuvitteli osaavan myös nauraa) ja varmaan kirjoihin liimaantuneen rillipäisen tytön, vastapäiseen tuoliin.

"Heips! Mä olen Ronja", tyttö esittäytyi reippaaseen tyyliinsä. "Keitäs te olette?"

Näin sitä mennään eikä meinata!

//Apua, tää on vaikeeta! :P Täs huomaa, et ainakin mulla on (omituinen) omalaatuinen tyylini kirjoittaa, sitä paitsi tää hän-muodon käyttö on karmaisevan vaikeet, ku en oo tottunu, mut juu... hehehheeehheheee//

[Sylviane Gren]

Evelynin jatkoi lukemista kunnes yksi tuttu ääni katkaisee hänen ajatuksensa. Frankowski on ihan ok, mutta miksi hänen piti nyt tulla kun poika varmasti näki että hän oli lukemassa. Tyttö kuitenkin vilkaisi mihin kohtaan hän oli kirjassa jäänyt ennen kuin kääntyi tervehtimään toista serpentardia, joka oli jo sillä välin istahtanut hänen viereensä.

”Miten päivä on mennyt?” Frankowski taisi kysyä. Mitenköhän se olikaan mennyt, ensiksi numerologiassa oli käyty seuraavien kappaleiden asioita läpi, joita Evelyn oli jo aiemmin lueskellut. Lounaalla ei ollut pastaa sekä pimeyden voimilta suojautumisen tunti oli ollut aika sekava, kun pari oppilasta ei osannut olla hiljaa ja kuunnella opetusta. ”Ihan hyvin”, tyttö kuitenkin vastasi kysymykseen, jottei tarvitsisi juurta jaksaen selittää kaiken toiselle kun hän voisi tehdä samalla jotain hyödyllistä.

Frankowskihan oli varmaan myös ollut professori Blanchardin tunnilla paikalla, joten siitä ei hänelle olisi sen tarkemmin tarvinnut selvitellä, vai oliko sittenkään. Okei, ei hän tiennyt oliko vai eikö Lloyd ollut paikalla, Evelyn yritti silloiun seurata opetusta ja keskittyä täysin käsiteltävään asiaan. ”Entä sinulla?” kysyi tyttö kohteliaasti hymyillen.

Kesken jutustelun heitä vanhempi lettipää istahti kolmosluokkalaisia vastapäätä. Evelyn ei muistaakseen ollut aiemmin nähnyt häntä taikka ei vain ollut pannut tuota merkille, tyttö kun mielellään luki kirjoja kuin yrittäisi sosialisoitua tuntemattomien kanssa. ”Heips! Mä olen Ronja”, esittäytyi tuo tuntematon sekä kysyi että keitä he olivat. ”Evelyn Clément, serpentard”, Evelyn esitteli itsensä sekä hymyili kuten asiaan kuului.

[Ronja Blomroos]

Lloyd oli odottanut hieman kattavampaa vastausta Evelyniltä, mutta nyökkäsi hyväksyvästi, kun tyttö kertoi päivänsä menneen "ihan hyvin". Poika oli tottunut, ettei tyttö ollut maailman puheliain ihminen, vaikka välillä tuo osasikin vastata kysymyksiin useammalla kuin kahdella sanalla. No, olipahan hän ainakin yrittänyt saada keskustelun aloitettua.

"Entä sinulla?", Evelyn kysyi takaisin ja hymyili kohteliaasti.

Ennen kuin Lloyd ehti avata suunsa kertoakseen, että pimeyden voimilta suojautumisen oppitunti oli ollut ihan kiva ja että hänen pitäisi mennä kohta lähettämään kirje parhaalle kaverilleen Magentalle, hänet keskeytettiin. Keskeyttäjä oli jatko-opiskelija, jonka Lloyd oli nähnyt aikaisemminkin, muttei millään muistanut tuon nimeä. Onneksi tyttö kuitenkin päätti esitellä itsensä heti alkuun.

"Heips! Mä olen Ronja", tyttö ilmoitti ja istahti vastapäiselle penkille, "Keitäs te olette?"

Evelyn kertoi ensimmäisenä oman nimensä, ja Lloyd esitteli itsensä heti perään, "Olen Lloyd Frankowski, myöskin serpentardin tuvasta". Poikaa hieman ihmetytti, miksi heitä huomattavasti vanhempi vieras tyttö istuutui juuri heidän seuraan, mutta oli toisaalta vain hyvillään siitä, että sai lisää juttuseuraa. Pojan tapoihin ei nimittäin kuulunut tuomita ketään ennen kuin oli tutustunut kunnolla. Ties vaikka tuo tyttö olisikin tosi kiva.

"Entä mitä sinulle kuuluu?", Lloyd osoitti kysymyksen Ronjalle.

[Evelyn Clément]

Ronja ei edes huomannut serpentardien hieman arkoja, epäileviä katseita, joita he olivat osoittaneet, kun hän oli tullut pöytään, tai että oli keskeyttänyt jonkin puheen. Mutta ehkäpä se oli tytöllä tapana, olla ajattelematta muiden mielipiteitä, tai kyselemättä niiden perään. Ennemmin tyttö piti juuri niistä, jotka eivät huomautelleet hänelle hänen asioistaan, tai teoistaan.

”Evelyn Clément, serpentard” rillipäinen tyttö esittäytyi ja hymyili hieman teennäisesti, mutta hymyilipä kuitenkin. Ronja hymyili tottakai takaisin ja toinen oppilas esittäytyi Lloydiksi. Ronja oli melko varma, ettei hän olisi hetken päästä enää osannut lausua nimeä, saati sitten kirjoittaa, vaikka yrittikin painaa sen mieleensä.

"Entä mitä sinulle kuuluu?" Lloyd -jonka nimen Ronja vielä muisti- kysyi ja Ronja alkoikin heti pölöttää tuttuun kovaan ääneensä, vaikkei sitä itse huomannut: "Mikäs tässä, satuin tulemaan juuri syömään, kun oli jo kamala nälkä ja täällä on sentään hyvää ruokaa, enkä millään pitäisi sellaisesta koulusta, jossa ei olisi kunnon ruokaa, sillä sehän olisi täyttä typeryyttä ja muutenkin sillä saisi vain huonon mielen. " Samalla selostaessaan tyttö latosi lautaselleen lihapullia ja perunamuusia ja salaattia.

"Harmi vain, että jäin liemien tunnille hieman pidemmäksi aikaa, kun siivouksessa kesti taikajuomis proffan takii, niin täällä oli enää näin vähän ihmisiä, joten tottakai ajattelin mennä johonkin pöytään, jotta voisin jutellakin ja kun te satuitte siinä olemaan ja itsekin olen ollut serpentar, vielä viime vuonna, niin tulin tänne ", hän seposti yrittäen samalla hieman antaa syytä sille, miksi oli tullut siihen istumaan, jottei kukaan alkaisi valittamaan.

Siivoaminen ei tosin kuulunut lainkaan Ronjan tapoihin, mutta ikävästi professori Sylvester oli pongannut hänen laiskuuttaan siistimättömän padan ja sen seurauksena määrännyt puunausta. Mikä tosiaan oli ärsyttävä tekiä, eikä ehkä ollut ollut hyvä mainita sitä ääneen, mutta tavalliseen tapaansa Ronja ei antanut sille paljoa painoarvoa ja siirtyi jo eteenpäin.

"Minusta on niin kummallista, kun täällä on niin vähän jatko-opiskelijoita, vaikka luulisi, ettei kaikille ole niin selvää, mihin he aikovat hakea koulun jälkeen. Tosin itsekkin hieman mietin viitsinkö jatkaa, mutta no jaa, nyt olen kuitenkin täällä, eikä jatko-opiskelu niin rankkaa ole, eikä tarvitse miettiä S.U.P.E.R.- tai V.I.P.-kokeita ", kertominen katkesi aina välillä, kun tyttö tunki ruokaa suuhun, mutta puhui välillä ruokakin suussa, ehkäpä ajattelemattomuuttaan.

Ronja tarinoi niitä näitä ja ei paljoa välittänyt muista. Hänestä olikin juuri sopivaa, että hän sai olla huomion keskipisteenä. Ehkä olikin hyvä idea päätyä nuorempien pöytään, he kun eivät todennäköisemmin sanoisi tytölle vastaan, tai valittaisi ja sehän sopi mainiosti.

[Sylviane Gren]

//Vierähti taas luvattoman pitkä aika, pahoittelut molemmille. Vedän samalla myös Evelynin pois pelistä.
Toivon etten ihan päin mäntyä pelannut Evelynillä.

Evelynin ja Lloydin seuraan lyöttäytynyt Ronja kertoi miten oli joutunut jäämään pidemmäksi aikaa liemien tunnilla siivoamaan ja siinä oli sitten mennyt niin kauan. Tämän jälkeen Ronja jatkoi puhumistaan puhumalla koulusta, ruuasta ja jatko-opiskelustakin.

Evelynin lukemisesta ei sitten tietenkään tullut oikein mitään, koska hän ei halunnut olla kylmän välinpitämätön Ronjaa kohtaan eikä sellainen olisi ollut hyvän käytöksen mukaista, joten hän ei yrittänytkään jatkaa kirjan lukemista. Ronja tosin ei itse huomionut niin paljon nuorempia vaan ahmi tai siis söi ruokaa ja sen jälkeen taas puhui ja söi, mikä ei oikein ollut toisen serpentard tytön mieleen.

Ronja myös ihmetteli sitä miten täällä Châteaussa oli niin vähän jatko-opiskelijoita, vaikka hänen mukaansa opetus olikin hyvää. Niin tai ainakin kirjastosta oli aika kattava valikoima kirjoja, kuten Evelyn oli saanut huomata, kun siellä useammin poikkesi. Tytön isosisko, Bianca, oli myös jatko-opiskelijana yhdessä taikakoulussa, mutta hän ei halunnut muistella missä niistä.

Jatko-opiskelija oli myös helpottunut siitä, ettei suuria kokeitakaan olisi. ”Millaiset V.I.P. -kokeet muuten olivat?” Evelyn kysyi nopeasti tavoitellen arkista sävyä, vaikka hän olikin lukenut ja kuullut niistä jo jonkin verran. Suurista kokeista tulikin tytölle mieleen, että hänen pitäisi vielä käydä vilkaisemassa että hän sai tehtyä tähtitiedon läksyt oikein.

Evelyn asetteli ruokalautasensa siististi ja korjasi silmälasiensa asentoa kuunnellen samalla muiden juttelua ja Ronjan mahdollista vastausta. Tyttö huikkasi ranskaa korostaen että kävisi vielä lukemassa tähtitiedon läksynsä läpi kun vielä aikaakin oli ja hyvästeli molemmat. Poninhäntä heiluen hän nousi ja otti reppunsa ja kirjan ennen kuin lähti astelemaan ulos Suuresta salista.

[Ronja Blomroos]

Jos Lloyd vain olisi tiennyt, millainen puheripuli Ronjalle syntyi hänen esittämän kysymyksen jälkeen, poika olisi jättänyt sen kysymättä. Vaikka kuulumisten kysyminen oli pojan mielestä kivaa, oli hän tottunut saamaan vastaukseksi jotain hieman ytimekkäämpää.

"Mikäs tässä, satuin tulemaan juuri syömään, kun oli jo kamala nälkä ja täällä on sentään hyvää ruokaa, enkä millään pitäisi sellaisesta koulusta, jossa ei olisi kunnon ruokaa, sillä sehän olisi täyttä typeryyttä ja muutenkin sillä saisi vain huonon mielen. Harmi vain, että jäin liemien tunnille hieman pidemmäksi aikaa, kun siivouksessa kesti taikajuomis proffan takii, niin täällä oli enää näin vähän ihmisiä, joten tottakai ajattelin mennä johonkin pöytään, jotta voisin jutellakin ja kun te satuitte siinä olemaan ja itsekin olen ollut serpentar, vielä viime vuonna, niin tulin tänne. Minusta on niin kummallista, kun täällä on niin vähän jatko-opiskelijoita, vaikka luulisi, ettei kaikille ole niin selvää, mihin he aikovat hakea koulun jälkeen. Tosin itsekkin hieman mietin viitsinkö jatkaa, mutta no jaa, nyt olen kuitenkin täällä, eikä jatko-opiskelu niin rankkaa ole, eikä tarvitse miettiä S.U.P.E.R.- tai V.I.P.-kokeita".

Lloyd tiesi, että oli epäystävällistä olla kuuntelematta toisten puheita, mutta minkäs sille mahtoi, että keskittyminen alkoi herpaantua jo tarinan puolessa välissä. Ronja vaikutti pojan mielestä ehkä hieman itsekeskeiseltä, mutta hän ei halunnu vielä tuomita tuota uutta tyttöä. Lloyd vilkaisi Evelynin suuntaan. Jos hän yhtään osasi tulkita tyttöjen ilmeitä, hänen mielestään Sylviane oli hieman turhautunut. Ilmeisesti tuo olisi halunnut mieluummin syventyä oppikirjoihinsa kuin kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita. Lloyd kuitenkin hymyili mahdollisimman ystävällisesti molemmille tytöille, kääräisi kaapunsa hihat ylös - jolloin hänet lukemattomat arvet tulivat näkyviin - ja alkoi hänkin asetella ruokaa lautaselleen. Lihapullat näyttivät aivan hänen äitinsä tekemiltä, nam.

”Millaiset V.I.P. -kokeet muuten olivat?”

Evelyn jatkoi keskustelua, ja Lloyd siirsi katseensa takaisin Ronjaa kohden. Häntäkin kiinnostaisi tietää V.I.P.-kokeista etenkin jästitiedon, ennustuksen ja taikaolentojen hoidon osalta, mutta toivoi, ettei Ronja puhuapaapattaisi jokaista muistamaansa V.I.P.-kysymystä heille.

"Minä odotan jo kauhulla loitsujen V.I.P.-koetta", Lloyd kertoi, "Olen jo nyt melkein varma, ettei se tule menemään läpi. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa".

Evelyn sai lautasensa jo tyhjäksi ja kertoi lähtevänsä lukemaan tähtitiedon läksyt läpi, kun vielä aikaa oli. Hän hyvästeli molemmat, ja Lloyd heilautti tytölle myös hyvästit. "Nähdään", Lloyd huikkasi ja käänsi sitten huomionsa takaisin lihapulliinsa. Ne eivät olleetkaan ihan niin hyviä kuin äidin tekemät.

[Evelyn Clément]

// Voi ei, melkein jo unohdin tämänkin... hmm... tämä olikin näin vaikeaa.//

Nuoremmat oppilaat näyttivät olevan kiinostuneita Ronjan puheista, tai ainakin kuuntelivat. Mutta nehän olivatkin melko sama asia, eikös?

"Millaiset V.I.P.-kokeet muuten olivat?" tuo lasipäinen tiedusteli, kun Ronja oli juuri hörppäämässä kupin mehua. Niinpä tietysti, pienempien oppilaiden piti aina tivata koulusta ja kokeista, kun hänen puheissaan olisi ollut niin paljon muitakin asioita joihin tarttua. Esimerkiksi surkutella kurjaa kohtaloa taikajuomissa.

"Minä odotan jo kauhulla loitsujen V.I.P.-koetta", poika paljasti. Hymyilin hänelle hieman. Jep, niin minäkin olin odottanut ja en ollut pelännyt turhaan.

Poika jatkoi vielä: "Olen jo nyt melkein varma, ettei se tule menemään läpi. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa."

"Niin, minä en kyllä pidä mistään teoria-aineista, joten melko tylsät kokeet. Itseasiassa yllättävän samanlaiset kuin normaalisti, mutta vain aavistuksen pidemmät. Niin, että ehtii sitten piirrellä kukkasia takakanteen enemmän. Ei vaan, kunhan vitsailin", tyttö tarinoi. Jostain syystä häntä alkoi kyllästyttämään koko keskustelu koulusta.

Eikä hän tainnut olla ainut. Rillipää ilmoitti poistuvansa läksyjen pariin, vaikka Ronja itse uskoi hänen vain kaihtavan seuraa. Tai sitten tyttö, jonka nimi oli kai ollut Evelyn, oikeasti oli kiinostunut koulusta. Olihan hänellä kirjakin kainalossa ja kuka nyt vapaa-ajalla muuten lukisi, jos ei olisi hikari?

Poika, Lloyd, jonka nimi oli jotenkin vaikea, hyvästeli tytön ja Ronjakin huikkasin "heippa." Kauanhan he olivatkin jutelleet.

"No taidettiin jäädä kahdestaan ruuan kanssa, " Ronja mutisi ja latoi vielä yhden lusikallisen rahkaa kulhoonsa ja nuolaisi huuliaan. "Aikas namia. Vaikka söin kerran Ruotsissa vielä parempaa, niin ainakin täällä on jälkiruokaa. Kuulin, että Beuxbatonksissa ei ole kuin hedelmiä."

Ruokasali alkoi olla tyhjenemään päin ja kellokin oli jo vierähtänyt. Ronja kauhoi herkun pikaisesti suuhunsa ja katsahti sitten poikaa. "Minunkin kai täytyy mennä. Täytyy ruokkia Margareta, varpuspöllöni. Se kullannuppu on varmaan taas tehnyt typeryyksiä asuintiloissa. Jätin sen makuuhuoneeseen aamulla, kun se toi kirjeitä äidiltä ja isältä. Ajattelin viedä sille muutaman namipalan ennen seuraavaa tuntia. Onneksi Margareta tosin on pöllö, eikä esimerkiksi kissa, sillä en olisi jaksanut vaihtaa kissanhiekkaa useinkaan. Niin ja muutenkin pöllöt on aika helppohoitoisia, mutta siis, muuten pidän kyllä ehdottomasti kaikista eläimistä, karvapalloista karvattomiin!"

"Mutta enemmittä puheitta, heidå! Saatan tulla joskus uudestaankin tänne istumaan!" Tyttö pölötti suu hymyssä ja kääntyi oviaukolle.

Jalat pikaisesti tepsuttaen hän poistui salista ajatukset jo muualla. Margaretalle pitäisi kyllä ostaa lisää herkuiksi Puppikseja, kun ensi kerralla menisin Poudlardineen.

// Lloyd, olen nero, aivan mahtava suoritus!
/ Ja no, häivyin nyt Ronjankin kanssa, kun ajattelin, ettei tätä kannata enää pitkittää.
/ Ja anteeksi Ronjalle, kun tämä ei mennyt ihan nappiin.
/ MUTTA kiitos molemmille loistavasta peliseurasta, oli mukava kokeilla jotain vaihtelua!! //

[Ronja Blomroos]

"No taidettiin jäädä kahdestaan ruuan kanssa", Ronja tokaisi Evelynin poistuttua paikalta. Lloyd nyökkäsi tytölle. Ronja kertoi vielä, että rahka oli hyvää, mutta tuo oli kuulemma kerran syönyt Ruotsissa vielä parempaa. Tyttö lisäsi vielä, että Beauxbatonsissa syötiin vain hedelmiä. Lloyd kohotti kulmiaan - jotenkin hän osasi epäillä asiaa. Hän oli aina ajatellut Beauxbatonsin olevan hieno koulu, joten tuskin siellä syötiin vain hedelmiä. Varmasti sielläkin oli vähintään yhtä hyvää ruokaa kuin täällä.

Lloyd työnsi viimeisen lihapulla suuhunsa, ja valitsi seuraavaksi jälkiruoaksi samanmoista rahkaa, jota Ronjakin oli kulhoonsa valinnut. "Tämähän on oikein hyvää", Lloyd tokaisi ja söi nopeasti kulhonsa tyhjäksi. Seuraavaksi hän ajatteli kertoa Ronjalle jotain hänen edellisestä ennustuksen oppitunnistaan, joka oli ollut todella mielenkiintoinen, koska siellä oli käsitelty kasveista ennustamista, mutta poika ei ehtinyt avata suutaan, sillä Ronja ehti ensimmäisenä.

"Minunkin kai täytyy mennä. Täytyy ruokkia Margareta, varpuspöllöni", tyttö aloitti. Lloyd avasi suunsa kertoakseen, että hänelläkin on pöllö nimeltään Fenchurch, mutta ei ehtinyt, sillä tyttö jatkoi kertomistaan pöllöstä. Tuo kertoi ainakin sen, että ajatteli viedä pöllölleen namipalan sekä sen, että hän piti kaikenlaisista eläimistä. Tyttö ei antanut Lloydille sekunnin sadasosaakaan suunvuoroa, mistä poika hieman närkästyi. Hän oli tottunut siihen, että saisi sanoa sanottavansa, sen verran sosiaalinen hän kuitenkin oli. Tuollaista puheripulia hän ei ollut kuitenkaan nähnyt pitkään aikaan.

Ennen kuin Lloyd ehti huomaamaankaan, tyttö oli hyvästellyt hänet ja poistunut Suurten Salista. Lloyd jäi katsomaan hänen peräänsä epäuskoinen ilme naamallaan. Hän ei ihan tiennyt, mitä mieltä oli tytöstä. Poika kohautti hartioitaan, pyyhki suupielensä ja nousi seisomaan. Seuraavaksi hän poistuisi Serpentardin tupaan, josta hän varmasti löytäisi myös sellaista seuraa, joka kuuntelisi.

// Apua en muista yhtään, oliko Lloyd opiskellut aiemmin Beauxbatonsissa, toivottavasti ei, en ainakaan löytänyt tietoa.

// Voi ei, nauroin kippurassa noille "Ronjan" jutuille. Evelyn, osasit mainiosti esittää Ronjaa ja vielä vähän ylikin! :D Myös "Evelynin" viestit oli tosi onnistuneita.

// Tämä oli huippukivaa, kiitos molemmille!