//Tämä roolipelialue on varattu Ivan Kushnirille, Lloyd Frankowskille, Sirena Roverille, Melody Woodille, Aurora Smithille ja Jackie Hollinsille. Roolipeli sijoittuu päivään 19.4. Ja pardon tuo otsikko. :DDD


Kello oli varmaankin neljä tai jopa puoli viisi iltapäivällä, kun koulun uusi ja ihastuttava opinto-ohjaaja metsästi ilmoitustauluja pitkin koulua. Aina uuden ilmoitustaulun löydettyään, hän kiinnitti sellaiselle ilmoituksen nuorisotiloista ja sen tulevista tapahtumista. Oli paperissa jotain aukioloajoistakin. Tänään sinne pääsisi heti kello viiden jälkeen ja siellä saisi viettää aikaansa niin kauan, kunnes piti lähteä nukkumaan omaan tupaansa.

Porkkanapään saatua ilmoituksista tarpeeksi, hän lähti kohti nuorisotilojaan. Hän sekoili hetken portaikkojen kanssa, mutta löysi lopulta oikeaan kerrokseen ja jopa oikean käytävän. Luokan löytäminen ei ongelmia tuottanut, sillä hän oli taidokkaasti teipannut luokkahuoneen oveen oman lukujärjestyksensä. Lukujärjestys oli kyllä omituisin ikinä, eikä Jackie itsekään varmaan ymmärtänyt siitä yhtikäs mitään.

Nainen otti taskustaan avainnippunsa, jossa oli enemmän avaimenperiä kuin itse avaimia. Jackie avasi oven, muttei sulkenut sitä perässään, vaan asteli suoraan sisään.

Punapää oli sisustanut paikan värikkäästi. Vanhoilla nahkasohvilla oli värikkäitä vilttejä ja tyynyjä. Luokan perällä taas oli jästien ilmakiekkopeli ja paljon jästien pöytäjalkapalloa muistuttava pöytähuispauspeli. Se mistä pelit olivat löytyneet tai saatu, jääköön arvoitukseksi.

Luokasta löytyi melko ahtaat metalliset kierreportaat, jotka veivät parvelle. Parvelta löytyi kaksi suurehkoa pöytää, paljon hyllyjä ja kaappeja, sekä muutama maalausteline. Parvi oli varmasti taiteesta pitävien mieleen. Kaapit ja hyllyt, kun pursuivat erilaisia pergamentteja, papereita ja kartonkeja, sekä tietenkin kyniä, pensseleitä, maaleja ja musteita.

Alhaalla oli myös kirjoja ja lautapelejä, mutta niitä lukeakseen tai pelatakseen piti uskaltaa kurkistaa kaappeihin. Jackie piti luokasta kovin, vaikka sen sisustaminen olikin hieman kesken vielä. Kattoon piti ripustaa pienenpieniä lohikäärmeen luurankoja, mutta ne piti ensin maalata ja ja... Hommaa riitti vielä.

Luokassa oli myös yksi alue, jonne oppilailla ei ollut asiaa. Se oli Jackien pieni työhuone nimittäin. Sinne nainen suuntasikin askeleensa. Hän avasi työhuoneensa oven ja heitti avaimet työpöydälleen. Punapää potkaisi tummat kiilakorot pois jaloistaan ja istui tuolilleen. Portaissa ravaaminen oli kamalaa. Mitä ihmettä hän olikaan ajatellut, kun oli korollisilla kengillä lähtenyt juoksentelemaan ympäri koulua?

Ei Ivan ollut aikonut mennä nuorisotiloihin, ei hän ollut edes huomannut lappusia ilmoitustauluilla. Hän oli vain sattunut kulkemaan ohitse ja uteliaisuuttaan mennyt sisälle katsomaan. Huoneessa ei näkynyt ketään, mutta Ivan ei antanut sen haitata vaan alkoi katselemaan ympärilleen. Paikka oli ehkä hieman turhan värikäs Ivanin mieleen, mutta sille ei voinut mitään. Alakerran nopeasti vilkuiltuaan (siis oikeasti? Pöytähuispausta? Ei ollut hullumpaa keksitty…) siirtyi Ivan portaat ylös päätyen keskelle taidetavaroita. Ei Ivan itseään erityisen taiteelliseksi mieltänyt, eikä siis tuntenut kovinkaan suurta innostusta sen nähdessään, vaikka joku olisi saattanut. Ivan päätyi jäämään siihen parvelle, kaiteeseen nojaten katselemaan alas pohtien hieman, että eikö huoneessa joku opettajakin tai jokin tulisi olla.

Ilmoitustauluilla oli ollut jotain tietoa nuorisotiloista tai sen olin pannut merkille, kun miltei jokaisessa ohi kulkemassani ilmoitustaululla oli jotain siitä. En edes tiennyt, että jossain täällä olisi nuorisotila. En kyllä tiennyt, että täällä olisi ollut näin monta ilmoitustaulua. Ehkä se johtui niistä väreistä, jotka särkivät silmiä, mutta joita oli nimenomaan sen takia katsottava pitempään. Mustavalkoinen ilmoitus olisi ollut liian harmiton tyhmä, tylsä ja harmiton. Liiallinen kirkkaus oli tosin kamalaa.

Nuorisotiloissa sai olla myöhään sen olin pannut merkille, ja hyvä niin. Ei pitäisi etsiä jotain uutta paikkaa, jossa viettää illat. Olihan nuorisotilat uusi paikka, mutta ehkä ei niin suosittu. Jotkut tuntuivat jo juoksevan heti pois, kun kuulivat sanan nuoriso. Ja minä... minulle oli jo ihan sama millä sanalla ja termillä minuun viitattaisiin, kunhan ymmärsin mitä ne tarkoittivat sillä.

En tiennyt, että olinko edes tervetullut nuorisotiloihin. En varmaan. Siellä kävisi vain ne, joilla oli asiat hyvin ja paljon kavereita, kun taas minunlaiset olivat... noh, jossain muualla. Yritin vältellä koko paikkaa, minkä luulisi olevan aika helppoa, jos ei edes tiennyt missä se on. Niin, luulisi olevan, mutta sitten löydät itsesi ihan yllättäen sen oven edessä ja et itse tiedä miten olet sinne päätynyt.

Et voi jäädä seisomaan aukinaisen oven eteen, jos et halua tulla huomatuksi. Purin varovasti kieltäni, kun hyppäsin nopeasti sivuun, pois aukinaisen oven edestä. Mitä jalkani olivat oikeasti ajatelleet? Eivät yhtikäs mitään. Ei niillä ole edes aivoja. Vilkaisin hieman oven toisella puolella olevaa lukujärjestystä, mutta en ymmärtänyt siitä muuta kuin sen, että kyseinen henkilö oli varmasti tosi kiireinen aina. Ei tällä varmaan ollut aikaa uusille ihmisille. Kenellä muka olisi?

Voisin siis ihan hyvin astua sisälle, katsoa millaiselta tämä uusi nuorisotila näytti ja sitten ihan vain lähteä. Eikä kukaan kiinnitäisi huomiotaan minuun, hyvä hienoa. Se oli nyt sovittu, päättelin ja nojasin vielä hetken ajan käytävän seinää vasten ennen kuin tein pienen käännöksen ja astelin oven toiselta puolelta kunnolla käytävän toiselle puolelle, sivua hieman pitkin, käännös oikeaan ja sitten pari nopeaa askelta.

Nuorisotila näytti kirkkaalta. Ehkä jopa liian kirkkaalta käytävän tasaisuuteen verrattuna. Haroin etuhiuksia hieman paremmin peittämään tämän näyn. Mitä nyt hiusten takaa näin huoneessa ei tainnut olla tällä hetkellä ketään. Ehkä pystyisin kävelemään koko tilan poikki nopeasti ja sitten palaamaan takaisin käytävälle. Ei kukaan edes tietäisi, että olin käynyt täällä. Ei kenkään tarvitsisi tietää. Astelin ripeästi tilan poikki vasemmalta sivulta alkaen yrittäen pitää kädet kiltisti sivuilla roikkumassa, mutta jotenkin tuntui aivan väärältä kierrellä yksin ilman lupaa jonkun toisen huoneessa tämän ollessa jossain muualla. Asettelin sormilla hiuksia paremmin, vähän paremmin kuin paremmin. Tämä tuntui aivan liian väärältä.

//Seuraavana vuorossa ehkä olisi Sirena, mutta kun hän laittoi jo poissaolo -ketjuun viestiä hiljaisuudesta voisi ehkäpä Jackie pelata tähän väliin toisen peliviestinsä. Olisi muuten vähän outoa, jos huoneeseen ilmestyisi ihmisiä ja Jackie itse olisi jossain muualla näkymättömissä, joten... Jackie ole hyvä! :D //

Hetken huilattuaan, Jackie nousi ylös. Hän otti avaimet mukaansa ja avasi työhuoneensa oven. Ei nainen kylläkään tietänyt, mitä tekisi tai minne menisi, mutta ei hänen kauan tarvinnutkaan miettiä sellaisia. Nuorisotiloihin oli nimittäin saapunut joku!

"Salut!", punapää tervehti aurinkoisesti uutta tuttavuutta. Hän käveli reippaasti toisen luokse ja unohti tyystin laittaa työhuoneensa oven kiinni. Nainen hymyili ystävällisesti oppilaalle ja esittäytyi. "Olen Jackie Hollins, kiva tavata." Jackie tarjosi kättään kättelyyn ja hymyili hymyään. Tietenkin naisella oli ihan väärä käsi ojossa, mutta ei se mitään. Ajatus oli tärkein. Jackie sentään yritti oli kiva ja kohtelias.

"Mitä pidät? Tästä luokasta siis", hän kysyi pian ja katsoi luokkaa tyytyväisenä. Hän toivoi, että poika piti siitä myös. Olisi ollut hieman tylsää, jos tilat olivat enemmän Jackien kuin oppilaiden mieleen.

//seuraavaksi olisi sitten neiti Roverin vuoro.. xd//

Pelillä oli tosi kiva idea, mutta harmi, että se jäi kesken!

Jackie Hollins: 4 p
Ivan Kushnir, Serpentard: 1 p
Lloyd Frankowski, Serpentard: 3 p