Uusia tuttavia Poudlardinessa
// Tämä peli varattu Maebh Colemanille, Isabelle Marfanille ja Edit Hallanille //
// Sijoitetaan peli siis päivälle 6.6. :) //
Kesäkuu oli alkanut tavallista lämpimämmässä säässä. Tänäänkin aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämmitti alkukesäisiä katukivetyksiä, talojen kattoja ja ikkunalaudoilla roikkuvia kukkaruukkuja. Velhoväkeä oli liikenteessä varsin runsaasti. Osa tekemässä ostoksia, osa vain nauttimassa kauniista päivästä. Punatukkainen tyttö asteli pitkin katua laiskoin askelin tummissa farkuissaan ja tummanvihreässä t-paidassa. Hiukset hän oli solminut korkealla poninhännälle, joka keikkui hipaisten olkapäätä hänen kulkiessaan.
Maebh oli tuskin huomannut koko kylää, kun oli ensi kerran kävellyt sen poikki. Nyt hän oli lopen uupunut palatessaan Châteaun koululta takaisin Poudlardineen, missä täti olisi häntä vastassa muutaman tunnin kuluttua. Vierailu uudessa koulussa oli ollut niin jännittävää, että Maebh oli väsähtänyt jo lajittelun aikana. Hänelle oli päätetty uusi tupa, hän oli keskustellut lyhyesti rehtorin kanssa uudessa koulussa aloittamisesta ja joku avulias oppilas oli määrätty esittelemään hänelle linnaa. Eniten hän oli jännittänyt kielitaitoaan, sillä hän uskoi ranskansa kuulostavan idioottimaiselta.
Olivathan äiti ja täti sitä hänen päähänsä kaataneet koko hänen ikänsä, mutta kotona puhuttiin kuitenkin englantia, ja tätiä tavattiin vain muutaman kerran vuodessa. Joten se siitä kielen harjoittamisesta.
Nyt hän oli kuitenkin menossa kokonaan ranskankieliseen velhokouluun. Miten ihmeessä äiti ja isä olivat ajatelleet tämän olevan hyvä idea?
Maebh vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa, joka tikitti rauhallisesti kohti myöhäisempää iltapäivää. Hänellä olisi vielä aikaa tutkia kylää, ennen kuin täti tulisi hakemaan hänet. Miksei siis kiertelisi hieman kauppoja ja putiikkeja, joiden ikkunoista pilkisteli mielenkiintoisia tavaroita, uusia huispausvälineitä, taikajuoma-aineksia ja houkuttelevia kirjoja.
Maebh kaivoi pienestä, ruskeasta repustaan paperilapun, johon oli raapustanut muistiin muutaman mielenkiintoisen kaupan nimen juuri tätä hetkeä varten. Ainakin tutkimusretki kylässä piristäisi häntä rankan tutustumisreissun jälkeen.
Ensimmäinen kohde paperilla oli pilapuoti, jonka mainoksen Maebh oli nähnyt brittiläisessä velholehdessä. Kun tyttö kohotti katseensa paperista ja vilkuili ympärilleen, hän tajusi, että osoite olisi myös kannattanut kirjoittaa ylös. Nyt hänellä oli tiedossa vain putiikki, mutta ei edes suuntaa, mistä sitä etsiä.
Itselleen hieman ärtyneenä Maebh lähti kuitenkin urhoollisesti tutkimaan kylän katuja ja aukioita. Hän kurkisteli sisään muutamista näyteikkunoista ja pysähtyi kirjakaupan eteen ihan hetkeksi. Sen sijaan huispausvälinekaupan hän kiersi hieman kauempaa, sillä sen näyteikkunan edessä oli joukko nuoria, varmaan koulun opiskelijoita, jotka puhua pulputtivat nopeaa ranskaa ja ilmeisesti keskustelivat yhdestä uusimmasta luutamallista. Maebhia olisi kiinnostanut, mutta kielitaitoaan häveten hän päätti jatkaa vielä pilapuodin etsimistä.
Lopulta tytön oli luovutettava. Hänen suuntavaistonsa alkoi olla kylässä jo hieman sekaisin, eikä puotia tuntunut löytyvän mistään. Kai hänen pitäisi niellä ylpeytensä ja kysäistä apua joltakulta. Tyttö yritti vilkuilla ympärilleen ja etsiä katseellaan sopivaa kohdetta. Ehkä joku oppilaista tuntisi kylän hieman paremmin, eikä ihmettelisi hänen tietämättömyyttään.
// Sijoitetaan peli siis päivälle 6.6. :) //
Kesäkuu oli alkanut tavallista lämpimämmässä säässä. Tänäänkin aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämmitti alkukesäisiä katukivetyksiä, talojen kattoja ja ikkunalaudoilla roikkuvia kukkaruukkuja. Velhoväkeä oli liikenteessä varsin runsaasti. Osa tekemässä ostoksia, osa vain nauttimassa kauniista päivästä. Punatukkainen tyttö asteli pitkin katua laiskoin askelin tummissa farkuissaan ja tummanvihreässä t-paidassa. Hiukset hän oli solminut korkealla poninhännälle, joka keikkui hipaisten olkapäätä hänen kulkiessaan.
Maebh oli tuskin huomannut koko kylää, kun oli ensi kerran kävellyt sen poikki. Nyt hän oli lopen uupunut palatessaan Châteaun koululta takaisin Poudlardineen, missä täti olisi häntä vastassa muutaman tunnin kuluttua. Vierailu uudessa koulussa oli ollut niin jännittävää, että Maebh oli väsähtänyt jo lajittelun aikana. Hänelle oli päätetty uusi tupa, hän oli keskustellut lyhyesti rehtorin kanssa uudessa koulussa aloittamisesta ja joku avulias oppilas oli määrätty esittelemään hänelle linnaa. Eniten hän oli jännittänyt kielitaitoaan, sillä hän uskoi ranskansa kuulostavan idioottimaiselta.
Olivathan äiti ja täti sitä hänen päähänsä kaataneet koko hänen ikänsä, mutta kotona puhuttiin kuitenkin englantia, ja tätiä tavattiin vain muutaman kerran vuodessa. Joten se siitä kielen harjoittamisesta.
Nyt hän oli kuitenkin menossa kokonaan ranskankieliseen velhokouluun. Miten ihmeessä äiti ja isä olivat ajatelleet tämän olevan hyvä idea?
Maebh vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa, joka tikitti rauhallisesti kohti myöhäisempää iltapäivää. Hänellä olisi vielä aikaa tutkia kylää, ennen kuin täti tulisi hakemaan hänet. Miksei siis kiertelisi hieman kauppoja ja putiikkeja, joiden ikkunoista pilkisteli mielenkiintoisia tavaroita, uusia huispausvälineitä, taikajuoma-aineksia ja houkuttelevia kirjoja.
Maebh kaivoi pienestä, ruskeasta repustaan paperilapun, johon oli raapustanut muistiin muutaman mielenkiintoisen kaupan nimen juuri tätä hetkeä varten. Ainakin tutkimusretki kylässä piristäisi häntä rankan tutustumisreissun jälkeen.
Ensimmäinen kohde paperilla oli pilapuoti, jonka mainoksen Maebh oli nähnyt brittiläisessä velholehdessä. Kun tyttö kohotti katseensa paperista ja vilkuili ympärilleen, hän tajusi, että osoite olisi myös kannattanut kirjoittaa ylös. Nyt hänellä oli tiedossa vain putiikki, mutta ei edes suuntaa, mistä sitä etsiä.
Itselleen hieman ärtyneenä Maebh lähti kuitenkin urhoollisesti tutkimaan kylän katuja ja aukioita. Hän kurkisteli sisään muutamista näyteikkunoista ja pysähtyi kirjakaupan eteen ihan hetkeksi. Sen sijaan huispausvälinekaupan hän kiersi hieman kauempaa, sillä sen näyteikkunan edessä oli joukko nuoria, varmaan koulun opiskelijoita, jotka puhua pulputtivat nopeaa ranskaa ja ilmeisesti keskustelivat yhdestä uusimmasta luutamallista. Maebhia olisi kiinnostanut, mutta kielitaitoaan häveten hän päätti jatkaa vielä pilapuodin etsimistä.
Lopulta tytön oli luovutettava. Hänen suuntavaistonsa alkoi olla kylässä jo hieman sekaisin, eikä puotia tuntunut löytyvän mistään. Kai hänen pitäisi niellä ylpeytensä ja kysäistä apua joltakulta. Tyttö yritti vilkuilla ympärilleen ja etsiä katseellaan sopivaa kohdetta. Ehkä joku oppilaista tuntisi kylän hieman paremmin, eikä ihmettelisi hänen tietämättömyyttään.