//Kaipailen tänne mukaan Melody Woodia//

”AURINKO!” oli ensimmäinen asia, jonka olin huudahtanut makuusalissa herättyäni. Sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta suoraan makuusalin ikkunasta sisään. ”SHHHH!” kuului makuusalitovereitteni vastaus huudahdukseeni. Oli aika aikainen aamu (voisin veikata kello kahdeksaa) ja monet halusivat nukkua vielä pitkään. Minä en, sillä aurinko paistoi tänään kirkkaana ja ulkona näytti lämpimältä. Ei näyttänyt tuulevan ollenkaan, koska puut pysyivät liikkumattomana metsässä. Nappasin taikasauvani yöpöydältä ja ryntäsin oleskeluhuoneeseen ja suoraan muotokuva-aukosta ulos. Nauttisin tästä auringosta koko päivän! Hymyilin sulkiessani muotokuva-aukkoa.
Sitten avasin sen taas ja palasin makuusaliin vaihtamaan yöpuvun tilalle päivävaatteet ja vetämään kengät jalkaan.

Kun pääsin ulos, epäilyni saivat vahvistuksen. Siellä tosiaan oli lämmin. Veikkasin kahdeksaatoista astetta. Tänään oli myös oivallinen päivä, ei pelkästään ulkoilulle, vaan myös viettää sunnuntai Poudlardinen kylässä. Voisin käydä ostamassa lasillisen kurpitsamehua, katsella pilapuodin tavaroita, ihailla karkkeja ja mahdollisesti kuluttaa loputkin niistä kolmesta kaljuunasta, kahdestakymmenestä kolmesta sirpistä ja kahdeksastatoista sulmusta, jotka minulla oli mukanani. No, ehkä pitäisi yrittää säästää, että saan ostettua jotain tärkeämpää sitten, kun sille tulee tarve.

Poudlardineen ei ollut paljonkaan matkaa. Kilometrin matka taittui helposti viidessätoista minuutissa samalla vihellellen satunnaisia melodioita. Kun saavuin kylään, hymyilin näylle. Auringonsäteet saivat pääkadun värit kirkastumaan. Lähdin kulkemaan edelleen vihellellen pääkatua katsellen ympärilleni. Pysähdyin karkkikaupan ikkunan luo. Sisälle oli hankalaa nähdä, kun ulkona oli sisätiloja kirkkaampaa. Näin sen sijaan lasista oman heijastukseni. Punainen huppari, jossa ei ollut vetoketjua, mustat farkut ja valkeat tennarit. Hiukset olivat auki ja laskeutuivat puoliselkään hieman sekaisin. Ruskeat silmät hymyilivät vähintään yhtä leveästi kuin suu, jonka pielet olivat levittäytyneet korvasta korvaan.

Vaikka karkkikauppa oli yksi lempiliikkeistäni Poudlardinessa, en pistäytynyt sinne nyt. Kurkkua kuivasi, johtui varmaan viheltelystä, ja makeiset eivät olleet apu siihen. Voisin pistäytyä siellä myöhemmin. Nyt aioin poiketa erääseen suosikkikahvilaani. Sieltä sai kurpitsamehua jättilasillisen. Kuljin hetken eteenpäin, kunnes tuttu kyltti ilmestyi näköpiiriini.

”Heipsun! Yksi kurpitsamehu. Iso, kiitos. Eikä muuta”, tilasin kahvilan tiskin takana seisovalta noidalta ja väläytin hänelle hymyn. Noitaa taisi harmittaa, kun hän ei päässyt ulos ihanaan säähän vaan joutui palvelemaan asiakkaita, sillä tämän naama näytti tippaleivältä, jossa oli hyvin vihaiset kasvot. Tukahdutin tirskahduksen. Maksoin kaksi kaljuunaa mehusta ja lähdin kuljettamaan sitä kahvilan läpi. Pidin katseeni nesteen väreilevässä pinnassa, ettei se loiskuisi yli, mutta epäonnistuin. Jonkun jalka oli jätetty lepäilemään juuri suoraan kulkureitilleni. Niinhän siinä taas kerran kävi, etten huomannut sitä ennen kun oli liian myöhäistä. Kompastuin ja kaaduin mehu edellä lattiaan. Mehu kaatui kokonaan lattialle ja minä perässä päättyen siihen, että makasin mehulammikossa. Kaiken lisäksi jalan omistajan lämmin juoma tippui selkääni leviten siihen. Ei oikeasti ollut todellista. Ei voi käydä näin! Merde, kirosin mielessäni ja pamautin ärsyyntyneenä otsani puulattiaan.

Hyppelin Poudlardinen katuja. Olin päättänyt lähteä aamulla pienelle kävelylenkille koulun tiluksille, mutta tajutessani kuinka hieno sää tänään oli, päätin lähteä Poudlardineen. Kylän reunoilla oli paljon kauppoja, ja olin päättänyt pistäytyä muutamaan. Lempipilapuotini sijaitsi pimeällä kadulla Poudlardinen reunalla. Olin käynyt aamulla myös Karkkitaivaassa, joka oli ehdottomasti paras karkkikauppa. Olin ostanut sieltä laukullisen karkkia. Seuraavaksi olin päättänyt käydä kahvilassa. Työnsin pienen kuppilan raskasta ovea auki.

Astuin sisään vähän hämärään kahvilaan, jossa kuului vaimeasti musiikki. Ikkuna oli auki ja lämmin kevättuuli puhalsi sisään. En ehtinyt hetkeäkään nauttia auringosta, kun ikkuna jo paiskattiin kiinni. Kävelin hiljaa tiskille. "Saanko kupin teetä?", kysyin myyjältä. Vaikka päivä oli lämmin, kurkkuni oli silti kipeä. Sain myyjältä kuuman, höyryävän mukin, jonka sisällä oli teetä. Kiitin ja annoin myyjälle kaljuunan.

Katselin pöytää. Päätin mennä istumaan pöytään lähellä tiskiä. Käänsin jalat tiskiin päin, ja aloin juomaan lämmintä teetä. Mikäs sen parempaa? Paitsi se olisi varmaan vielä parempaa ulkona, auringonpaisteessa.

Heilahdus. Tömähdys. Mitä tein? Loppujen lopuksi olin läikyttänyt puolet lopusta teestäni lattialle. Tai en lattialle, vain jonkun ihmisen repun päälle. Mahtavaa. Pääsisi vielä siivoushommiinkin. Tyttö oli kaatunut jalkaani. Hän oli kaatanut ison kurpitsamehunsa, ja makasi nyt siinä päällä. "Anteeksi", sanoin tuolle, ja tunnistin tytön Renée Masoniksi, Gryffondoriksi, joka oli samalla vuosiluokalla, ja jonka olin tavannut kurpitsajuhlassa viime vuonna. "Anteeksi Renée", sanoin tuolle. "Voin auttaa... ja ostan sinulle uuden mehun", jatkoin.

”Anteeksi”, kuulin yläpuoleltani. Jaha, olin törmännyt Melody Woodin jalkoihin. Minua ärsytti hienoisesti ainainen tunarointini, mutta hengitin syvään nenän kautta ja ulos suun kautta. Tästäkin selvittäisiin. Ei maailma kaadu, vaikka minä kaadun. Nousin ylös mehulammikosta ja tarkistin kuntoni. Ei murtumia, mustelmia mahdollisesti, kurpitsamehua paidassani ja teetä repussani. ”Anteeksi Renée”, Melody pahoitteli, ”Voin auttaa... ja ostan sinulle uuden mehun.” ”Äh, ei se mitään. Tätä sattuu, tätä sattuu”, vastasin hymyillen. ”Enkä minä uutta mehua tarvitse, mutta voisin käydä ostamassa uuden paidan”, tuumin ja laskin mielessäni rahojani. Oli minulla varmaan varaa uuteen T-paitaan. ”Haluatko tulla mukaan?” kysyin kohteliaasti. Seura olisi kyllä mukavaa.

Nappasin kuitenkin ensin lattialta lasini, joka ei onneksi ollut särkynyt, ja palautin sen tiskille. Hymyilin ystävällisesti tippaleipänaiselle, joka näytti siltä, että voisi murhata minut minä hetkenä tahansa. Jaha, hänellä varmaan oli tänään siivousvuoro. No, en minä itselleni mitään voinut. Vilkaisin vielä Melodya ja näytin kädelläni, että hän tulisi mukaan. Astuessani ulos ovesta vilkutin vielä tippaleipänaiselle heittäen hänelle lentosuukon ja väläyttäen hymyn. Noidan suupielet nykivät ja hän kohotti kättään hieman vastaukseksi. Ja näin, hymy oli taas tehnyt ihmeitä.

Renée Mason, Gryffondor: 5 p
Melody Wood, Serpentard: 2 p

Peli lukittu keskeneräisenä, kiitos!