Yhteentörmääminen Poudlardinessa

[Sirena Rover]

Pelissä mukana Liliane Cetra, Cèlina Tourette ja Sirena Rover. Enkä tiedä mihin aikaan tämä sijoittuu.//

Inhosin tätä! Inhosin sydämmeni pohjasta tätä! InhosininhosininhosininhosininhosinINHOSIN!!!!! Huokaisin raskaasti ja kaivoin valkoisen kokoontaitettavan keppini taskusta. Olin saanut opastuksen Poudlardinen reunaan asti, mutta tästä pitäisi jakaa eteenpäin itse. Ei, en pitänyt siitä, että joutuisin roikkumaan jonkun käsikynkästä, mutta valkoisen kepin kanssa käveleminen oli nöyryyttävää. Aivan liian nöyryyttävää. Huokaisin vielä raskaammin ja lähdin liikkeelle. Kepin kanssa käveleminen mukulakivikadulla ei ollut helppoa, muttei myöskään mahdotonta. Onneksi sentään aurinko paistoi. Sen lämpö tunkeutui ohuen tummanpunaisen takkini läpi. Letillä olevat hiukseni heiluivat niskassani reippaan askellukseni rytmiin.

Kuulin kellon kilinää, kun joku astui ulos äänien ja tuoksujen täyttämästä puodista. Lähdin äänen suuntaan ja saavuin ovelle, jonka avasin varovasti. Sisällä kaupassa oppilaiden hälinä täytti korvani ja tunsin kuinka ihmiset liikkuivat ahtaassa tilassa. Painoin keppini kokoon ja työnsin taskuun, lähtiessäni tutkimaan makean tuoksuista tilaa.

"Saisiko neidille olla jotain?" ystävällisen naisen ääni sanoi, ja siinäsamassa törmäsin päin tiskiä, en sentään kaatunut. "Anteeksi", sopersin nolona, "mikä kauppa tämä on?"
"Makeispuoti", nainen vastasi ilmiselvästi hämillään. Punastuin vielä enemmän. "Saisinko yhden suklaasammakon?"

Maksettuani ostokseni tunkeuduin kiireenvilkkaa ulos kaupasta. Kadulla avasin taas keppini ahdistuksen ja häpeän vallassa, ja lähdin kiireesti poispäin. Niin, valitettavasti aivan liian kiireesti. Keppini töksähti johonkin ja napsahti kokoon. Minä törmäsin suoraan perässä tuolimaiseen asiaan ja tömähdin mukulakivikadulle kyljelleni. Haukoin hetken henkeä ja nousin istumaan. Keppini oli kierinyt kai kauemmas, koska en läytänyt sitä läheltäni pienen tunnustelun jälkeen.

[Cèlina Tourette]

//Käykö 8.5.?//


Olin juuri tullut makeispuodista kun näin tytön jolla oli valkoinenkeppi. Sokeankeppi. Tyttö törmäsi kepillään pyörätuoliini ja keppi sinkosi vähän matkan päähän tytöstä. Tyttö koitti etsiä keppiään mutta turhaan. Nostin kepin maasta.
"Hei, keppisi on täällä!" kerroin tytölle.
"Olen Cèlina Tourette", jatkoin "ja" jatkoin vähän nyrpeämmällä äänellä "istun pyörätuolissa, valitettavasti". Painotin sanaa valitettavasti sillä tietenkin minä olisin mieluummin kävelevä kuin ajeleva oppilas jota kaikki tulevat kilpaa auttamaan. Olin niin turhautunut siitä.

[Liliane Cetra]

//päivänmäärä käy. Otetaankos vaikkapa järjestys? Sirena, Célina, Liliane?//

Olin makeispuodissa ikkunan viereisellä hyllyllä. Tutkin vaaleanpunaisia purkkeja täynnä sulatettuja hedelmäetanoita sekoitettuna tuliviskiin. "Omituinen yhdistelmä..." ajattelin ja laitoin purkin takaisin hyllylle. Ulkoa kuului pientä meteliä. Näin kun joku tyttö törmäsi toisen tytön pyörätuoliin. "Oi voi!" Tajusin ja kiiruhdin pihalle. Tyttö haparoi keppiään maassa ja toinen pyörätuolissa istuva nosti sen antaen tälle. Huomasin jotain, joka selkeytti paljon ajatuksiani. Keppi ei ollut tavallinen vaan sokeille tarkoitettu. "Onko kaikki kunnossa?" Kysyin tytöiltä ja tartuin maassa istuvan ruskea hiuksisen tytön käteen, mutta päästin nopeasti irti.

[Sirena Rover]

"Hei, keppisi on täällä!" kuului tytön ääni. Istuin edelleen maassa. Mihin ihmeeseen olin törmännyt??
"Olen Cèlina Tourette", Célina esitteli itsensä, "ja istun pyörätuolissa, valitettavasti", tyttö kertoi nyrpeällä äänellä. No, se selittikin aiemman kysymyksen.

"Onko kaikki kunnossa?" huolestunut vieraan tytön ääni kysyi, ennen kuin ehdin sanoa mitään Célinalle. Askelten ääni pysähtyi viereeni ja joku tarttui minua kädestä, auttaakseen. Hätkähdin pienesti ja olin jo riuhtaisemassa kättäni pois, kun tyttö irrotti äkkiä otteensa. Hyvä niin, en haluaisi pilata kenenkään päivää, mutten sietänyt apuakaan. Nousin itse ylös, pudistelin vaatteitani ja kävin hakemassa keppini (en haparoinut melkein ollenkaan). Tyonsin valkoisen paholaisen keksinnön taskuuni, en tarvitsisi sitä enää.

"Olen Sirena Rover", kerroin nimeni tytöille. "Mistä tuvista olette", kysyin mielenkiintoni herätessä. "Olen itse Gryffondor", kerroin. En maininnut sokeudestani enää mitään keskustelun aikana. Kaikki tiesivät sen nyt, eikä sitä tarvinnut huutaa koko ajan.

[Cèlina Tourette]

"Onko kaikki kunnossa?" kysyi paikalle juuri saapunut tyttö. En vastannut mitään mutta huomasin kun toinen tyttö koitti auttaa sokeaa mutta jätti sen sikseen. Sokea työnsi keppinsä taskuunsa.
"Olen Sirena Rover", sokea tyttö, Sirena kertoi.
Nyökkäsin mutta tajusin ettei Sirena nähnyt joten sanoin:
"Selvä".
"Mistä tuvista te olette?" Sirena kysyi ja esitteli itsensä Gryffondoriksi.
"Olen Pouffsouffle", kerroin.




//Pelijärjestys on kai siis Sirena, Cèlina, Liliane?//

[Liliane Cetra]

Päästin irti ja sokea tyttö nousi itse ylös. Hän otti kepin toiselta ja laittoi sen taskuunsa.
"Olen Sirena Rover" tyttö esittäytyi "mistä tuvista olette? Olen itse Gryffondor" hän sanoi.
"Olen Pouffsouffle" pyörätuolityttö sanoi.
"Minäkin olen Pouffsouffle ja nimeni on Liliane" sanoin ja heilautin ruskeat kiharat hiukseni kokonaan kasvoiltani. "No? Mitäs tehdään jos kuljemme kolmistaan?" Kysyin sillä käsitin, että voisin viettää aikaa tyttöjen kanssa.

[Sirena Rover]

"Olen Pouffsouffle" Célina sanoi.
"Minäkin olen Pouffsouffle ja nimeni on Liliane" toinen tyttö jatkoi. Punnitsin mielessäni suralaisieni äänien vivahde-eroja, että osaisin tunnistaa ne helposti. Kiinnitin huomioni ääneen, mikä kuuluu hiuksien hankautuessa kangasta vasten. Lilianella taisi olla pitkät hiukset. Päätäni kutitti, joten avasin ranskanlettini ja annoin niiden laskeutua kiharamereksi selkään.

"No? Mitäs tehdään jos kuljemme kolmistaan?" Liliane kysyi. Kysymys ilahdutti minua. Saisin lisää ihmisiä tuttavapiiriin ja pääsisin tutkimaan kylää ilman keppiä. Tuplavoitto!

"Tekeekö mieli kermakaljaa?" kysyin toivekkaasti. Itselläni oli hirvittävä jano.

[Cèlina Tourette]

"Minäkin olen pouffsouffle ja nimeni on Liliane" toinen tyttö Liliane kertoi.
Huomasi Sirenan avaavan tukkansa. Oma tukkani oli ollut auki vaikka kuinka kauan.
"No? Mitäs tehdään jos ollaan kolmistaan?" Liliane kysyi. Ilo alkoi kuplia sisässäni.. Sirenan kanssa olisi helppo kulkea ilman että hän auttaisi ja Liliane jolle olin keksinyt lempinimen Lilli vaikutti myös mukavalta. Juuri kun minä mietin kirjottaisiko lempinimen sittenkin Lilly, Sirena sanoi:
"Tekeekö mieli kermakaljaa?" Sirena kysyi.
"Joo, käykö tuo?" vastasin ja nytkäytin päätääni läheiseen pubiin. "Tai, siis, tässä lähellä on pubi".

[Liliane Cetra]

//ei pahalla Cèlina, mutta repesin tuolle Lillille xD//

"Tekeekö mieli kermakaljaa?" Sirena kysyi.
"Joo, käykö tuo? Tai siis, tässä lähellä on pubi." Cèlina sanoi.
"Selvä mennäänpäs sinne!" Liliane sanoi ja tunnusteli taskujaan, että hänellä olisi rahaa mukana. Sitä oli.
"Tuota... Sirena pääsetkö varmasti kaatumatta sisälle?" Liliane kysyi koskematta lainkaan tyttöön.

[Sirena Rover]

"Joo, käykö tuo? Tai siis, tässä lähellä on pubi." Cèlina sanoi. Otin nopeasti pienen reppuni selästä ja tunnustelin oliko rahapussini siellä. Jep, siellähän se.
"Selvä mennäänpäs sinne!" Liliane sanoi laittaessani reppua selkään.

"Tuota... Sirena pääsetkö varmasti kaatumatta sisälle?" Liliane kysyi varovasti. Sisälläni leimahti kiukku.
"Hei!!" ärähdin, ehkä liiankin vihaisesti. "Olen sokea, mutten avuton! Ja olen kolmetoista vuotta selvinnyt yksin kuolematta!" lopetin sanatulvani. "No, missäspäin se pubi on?" kysyin ja yririn rauhoittua hegittelemällä syvään. Pieni omatunnon piikki kirpaisi sisälläni. En olisi saanut olla niin ilkeä, mutta toivoin, että hän ymmärtäisi.