// Joo älkää kysykö nimee xD Melodylle ja Ivanille :D

We are young, we are gold
Trying things we didn't know
Looking at the sky, see it come alive
All our fears became our hopes
Climbed out every locked window
Rode a lion's mane and fell upon the rain


Hyräilin aamuauringon tuikkeessa. Istuin puun oksalla, lukemassa kirjaa. Järven vieressä kukaan ei häirinnyt, mutta puun oksa taipui kunnolla järvelle päin, ja tuuli tuiversi puuta vasten, takaani. Olin kääntynyt siniselle järvelle päin, lukemaan kirjaa. Kirjan lukeminen ei oikein innostanut auringossa, joka valaisi takaa, joten katselin maisemia järvelle päin. Järven takana kimmelsivät lumiset vuoret, jotka eivät olleet vieläkään sulaneet, vaikka oli jo toukokuu.

Yhtäkkiä vesitippa tipahti kasvoilleni. Toinen. Kolmas. "Mitä sinä teet?", huudahdin. Vedin itseni istumaan oksalle, mutta se alkoi räsähdellä allani. Yritin hypätä toiselle oksalle, mutta se räsähti allani. TUMPS. Pieni veden hipaisu kertoi, että kirja oli täysin rutussa vedessä ja olin kastunut litimäräksi, kiitos jonkun.

Sinäkin toukokuisena aamuna Ivan oli uimassa, kuten jokaisena aamuna huhtikuun puolesta välistä lähtien. Yllättäen hän kumminkin kuuli jotakin, mikä saattoi hyvinkin olla puhetta. Hän pysähtyi muutaman vedon jälkeen ja kääntyi katsomaan taakseen. Parilla vedolla hän ui takaisin päin ja katsoi tyttöön, joka oli ilmeisesti huutanut. Ja tuon kastuneeseen kirjaan. “A-a-anteeksi?” Ivan sanoi, katsellen tyttöä, jonka etäisesti tunnisti tuvastaan, vaikka tuo pari vuotta vanhempi olikin.

"A-a-anteeksi?", kuulin pojan äänen. Käännyin ja näin violettitukkaisen pojan edessäni. Virnistin ja uin märkänä kirja kädessäni rantaan. "Kiitos vain", sanoin tuolle ärtyneenä. Kirjan sivut olivat kurtistuneet ja tekstiä oli hävinnyt aika lailla. Olin ihan litimärkä. Valkoinen villatakkini oli kastunut, kun kiskaisin sen pois päältäni. Vedin pinkit tennarini jalastani ja heitin ne kuivalle nurmikolle. Vedin hiuksistani vettä pois.

Ivan katseli, kun tyttö ui takaisin rantaan ja sääli hieman kirjaa, joka oli luultavasti kärsinyt vedestä pahasti. Tytön päästyä rantaan suuntasi Ivankin tuonne, nousten vedestä pelkät uimahousut jalassaan (tietenkin, sillä mitä muutakaan uidessa olisi pitänyt ylleen laittaa?). “O-onko se k-kunnossa?” Ivan kysyi nyökäyttäen kohti kirjaa, vaikka näki oikein hyvin, ettei se voinut olla kunnossa. Joku olisi ehkä sanonut, että ensiksi pitäisi kysyä, että onko henkilö kunnossa ja vasta sitten huolehtia tavaroista, mutta Ivan ei voinut itsellensä mitään. Kyllä kirjat olivat tärkeysjärjestyksessä ihmisen yläpuolella, jos ihminen kykeni yhä liikkumaan ja puhumaan itsenäisesti.

Katselin, kun poika (vai tyttö?) ui rantaan ja tuli viereeni. "O-onko se k-kunnossa?" kuulin pojan sanovan, katsoen kirjaani kädessäni. Kirjaa? Onko se tässä tärkein asia? "Öhh... eipä taida olla", sanoin virnistäen. Mietin loitsua, millä voisin saada sen kuivaksi. "Kuivuus!", huudahdin, ja osoitin sauvan kärjellä sivuja, jotka avautuivat suoriksi, mutta teksti hävisi. "Voi ei voi ei...", sanoin, ja vedin sauvani pois. Kirjani oli kuitenkin pilalla. Ihan kunnolla pilalla. "Pitää kai ostaa uusi tälläinen", sanoin huokaisten ja virnistin.

Tyttö virnisti sanoessaan, ettei kirja tainnut olla kunnossa. Siis virnisti, vaikka kirja ei ollut kunnossa. Mitä virnuilun aihetta siinä muka oli? Tyttö yritti kuivata kirjan ja onnistuikin siinä melko hyvin. Siis kuivaamisessa, mutta ilmeisesti sisältö ei ollut selvinnyt niin vähällä, sillä tyttö alkoi voivottelemaan. Lopulta tyttö sanoi, että hänen pitäisi ostaa uusi kirja. “M-mikä k-kirja se on… oli?” Ivan kysyi kiinnostuneena.

Melody Wood, Serpentard: 4 p
Ivan Kushnir, Serpentard: 3 p

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!