//Pelissä Cèlina ja Mila Molina. Mikä ajankohta?//


Hyvä professori, Molina!
En ole ensimmäisellä enkä toisellakaan luokalla saanut osallistua lentotunneille sillä uskotaan etten pystyisi lentämään. Minä taas uskon, sillä jalkani oireet ovat tällaiset:
Jos koitan laskea painoa oikealle jalalleni alkaa se täristä mistä seuraa yleensä kaatuminen.
Uskon ettei tuo haittaisi lentämistä. Olisiko Teillä aikaa keskustella joskus asiasta?
Parahin terveisin,


Cèlina Tourette, Pouffsouffle

"Kai se on nyt hyvä", Cèlina mietti ääneen ja sitoi kirjeen pöllön koipeen. Celina kiepahti makaamaan sängylleen ja nukahti.

Jatkuu...

// Viestit on lähetetty 14.4., mutta tapaaminen on 15.4. Näin Molina kirjotti kirjeeseen. Tosin voin muuttaa viestiä niin, että tapaaminen olisi samana päivänä, jos on tyhmää sijoitaa sama peli kahdelle eri päivämäärälle. //

Rehtori Molina vietti työntäyteistä sunnuntaipäivää. Hän heilutteli pölyhuiskaa edestakaisin kristallipallojensa päällä ja hankkiutui kaikista pölyhiukkasista eroon työhuoneessaan. Nainen oli tämän päivän aikana pyyhkinyt hyllyt sekä kirjojensa kannet, vaihtanut petivaatteensa, tampannut mattonsa ja järjestellyt tärkeät paperinsa. Lisäksi hän oli siivonnut työhuoneensa ja luokkatilansa täysin uuteen uskoon. Sunnuntait olivat lähes poikkeuksetta siivouspäiviä.

Teepannu porisi työpöydän reunalla ja nainen istahti sänkynsä reunalle hengähtämään. Hän pyyhkäisi ohimoltaan muutaman hikipisaran ja heitti pölyhuiskan sivuun. Siivoaminen saisi riittää tältä päivältä. Nyt nainen olisi ansainnut rentouttavan teehetken, sillä musta tee oli valmista ja odotti juojaansa.

"Kop, kop, kop"

Kuului vaimea koputus ja rehtori nousi nopeasti seisomaan. Koputus ei ollut kuulunut ovelta, vaan ikkunalta. Ikkunan takana näkyi pöllö, jonka koivessa oli kiinni kirje. Nainen asteli ikkunan luokse, avasi sen ja otti kirjeen pöllön koivesta irti. Se oli pouffsouffletyttö Cèlina Tourettelta. Rehtori rullasi kirjeen auki ja alkoi lukea sitä. Hänen kasvoillaan oli keskittynyt ilme, joka muuttui pian nyrpeäksi. Kirje ei ollut aivan sellainen, jollaista nainen oli toivonut. Vastaus oli kuitenkin kirjoitettava.

Nainen asettui työpöytänsä ääreen, otti ylälaatikosta palan pergamenttia ja kirjoitti tytölle virallisen vastauksensa.

Neiti Tourette,

Tiedäthän, että vammasi vaikeuttaa lentämistä oleellisesti,
ja että lentäminen voi saada aikaan enemmän vammoja.
Lentoon lähteminen on varmasti hyvin hankalaa, samoin
laskeutuminen. Pyydän, että mietit asiaa monelta kantilta.

Voimme myös keskustella asiasta kasvotusten.

Mila Molina

Rehtori kääri kirjeen rullalle, sitoi sen kiinni pöllön jalkaan ja lähetti pöllön takaisin lentoon. Pöllö kierteli ja kaarteli ja suuntasi sitten kohti Pouffsoufflen tupaa.

Cèlina ei tiedä kauanko nukkui mutta pian hän kuuli koputuksen. Pöllö oli tullut takaisin. Cèlina avasi kirjeen



Neiti Tourette,

Tiedäthän, että vammasi vaikeuttaa lentämistä oleellisesti,
ja että lentäminen voi saada aikaan enemmän vammoja.
Lentoon lähteminen on varmasti hyvin hankalaa, samoin
laskeutuminen. Pyydän, että mietit asiaa monelta kantilta.

Voimme myös keskustella asiasta kasvotusten.

Mila Molina

Cèlina otti pergamenttia ja kirjoitti vastauksen.

Keskustelisin mielelläni asiasta kasvotusten



Cèlina Tourette


Cèlina kiinnitti kirjeen pöllön koipeen ja retkahti taas sängylleen.



//Ihan sama//

"Kop, kop, kop"

Koputus kuului uudestaan. Tällä kertaa rehtori Molina ei vilkaissut ovelle päin, sillä tiesi, että koputus kuului ikkunalta. Nainen asetti teekupin työpöytänsä reunalle, nousi seisomaan istuintyynyltään ja asteli ikkunalle. Hän avasi ikkunan, otti kirjeen pöllön koivesta ja rullasi sen auki.

Professori luki lyhyen kirjeen nopeasti läpi, ja kirjoitti sen toiselle puolelle lyhyen vastauksensa.

Neiti Tourette,

Asia selvä. Tule työhuoneeseeni tänään 15.4.
iltapäivällä, taikuuden historian oppituntisi jälkeen.

Mila Molina

Nainen sitoi kirjeen kiinni pöllön jalkaan ja lähetti pöllön matkaan.

***

Oli perjantai-iltapäivä, kun professori Molina oli asettunut luokkahuoneensa puolelle, opettajanpöytänsä ääreen. Kaikki päivän oppitunnit olivat pidetty ja päästäisiin viikonlopun viettoon, kohta. Ensin naisen täytyisi kuitenkin keskustella pouffsouffletyttö Cèlina Touretten kanssa. Nainen odotti, odotti ja toivoi oviverhojen heilahtavan. Hänellä ei olisi koko päivää aikaa odotella.

Ikkunalta kuului koputus. Cèlina hätkähti.
"Niin", Cèlina mutisi.
Pian Cèlina tunsi painon olallaan.
Ai, se olikin se pöllö, Cèlina ajatteli.

"Neiti Tourette,

Asia selvä. Tule työhuoneeseeni tänään 15.4.
iltapäivällä, taikuuden historian oppituntisi jälkeen.

Mila Molina", Cèlina luki ääneen.



***


"Cèlina, tuletko oleskeluhuoneeseen?" joku kysyi.
"En nyt. Täytyy käydä juttelemassa professori Molinan kanssa", Cèlina vastasi.
Cèlinan ystävä näytti säikähtävän.
"Ei mitään vakavaa", Cèlina vastasi ja kertoi kaiken kirjeistä ja siitä että hänen täytyi mennä nyt -taikakausien historian jälkeen juttelemaan M.Molinan kanssa.


***


Kop, kop, Cèlina koputti ennustustornin oveen.

/Cèlina opiskelee ennustusta./

Eipä aikaakaan, kun koputus kuului ennustusluokan ovensuusta. Kolmannen luokan taikuuden historian oppitunti oli päättynyt juuri äsken, ja nyt oven takana oli mitä ilmeisimmin pouffsouffletyttö Cèlina Tourette.

"Sisään!"

Rehtori Molina huudahti kireällä äänellään ja katsoi oviverhoille päin. Hän odotti, että tyttö astuisi pian sisälle, kertoisi asiansa ja lähtisi pois. Ei naisella olisi koko päivää aikaa odotella ja jaaritella.

"Sisään!" kuului sisältä ääni joka viesti Cèlinalle että keskustelusta tulisi lyhyt.
Professori Molina oli Cèlinasta- ei ärsyttä- mutta - Cèlina ei varsinaisesti pitänytkään Molinasta.
Cèlina avasi oven ja siellä professori Molina oli. Cèlina jäi istumaan oven eteen ja koetti rentoutua.

Neiti Tourette rullasi pyörätuolillaan sisälle luokkahuoneeseen. Tuo jäi istumaan oven eteen, eikä sanonut sanaakakan.

"Oliko sinulla jotain asiaa?", Professori Molina kysyi töksähtävän kysymyksen. Hänen äänensävynsä oli tuttuun tapaan ankara ja hieman epäystävällinen. Hän tiesi, mitä tytön asia koski, mutta vain pääpiirteittäin. Hän haluaisi mielellään kuulla, miten tyttö suorittaisi lentämisen ja kuinka hän ennaltaehkäisisi mahdolliset tapaturmat.

"Tule tänne, ole hyvä", nainen sanoi tytölle käskevästi ja osoitti oikealla etusormellaan työpöytänsä toista puolta. Se oli tuttu paikka kaikille oppilaille, jotka olivat aikaisemmin käyneet keskusteluja naisen kanssa. Nainen itse istui vastakkaisella puolella, suuren, pehmeän istuintyynyn päällä.

"Oliko sinulla jotain asiaa?" professori Molina kysyi ankaraan sävyyn.
"Tule tänne, ole hyvä", tuo käski ja Cèlina rullasi vastapäätä professori Molinaa.
"Asianihan koskee siis lentämistä", Cèlina aloitti. "minä- minä uskon että pystyn siihen".

Neiti Tourette noudatti rehtorin käskyä ja rullasi pyörätuolillaan opettajanpöydän vastakkaiselle puolelle. Tyttö kertoi asiansa koskevan lentämistä. Hän kuulemma uskoi, että pystyisi siihen.

Professori Molina kohotti katseensa ja katsoi tyttöä tiiviisti. Kyseisen tytön osallistuminen lentotunneille oli kielletty ja syystä - pyörätuolissa istuvan henkilön oli hyvin vaikea oppia lentämään ja lisäksi loukkaantumisriski oli moninkertainen. Nainen itse ei ainakaan haluaisi olla se henkilö, joka ottaisi vastuun mahdollisista tapaturmista.

"Vai niin. Miten ajattelit, että lentäminen tapahtuisi? Pyörätuolin kanssako? Ymmärräthän, että jos sinut päästetään luudan kyytiin, seuraukset voivat olla kohtalokkaat? Miten pystyisit edes suorittamaan luudalle nousemisen, saati maahan laskeutumisen? Entä mikä on tasapainon laita? Entä, jos satut tippumaan?"

Nainen lateli tytölle kasallisen kysymyksiä ja odotti niihin vastauksia. Siinä taisi olla suurin piirtein kaikki kysymykset, joihin hän oli pohtinut vastausta edellisten tuntien aikana, vastauksia kuitenkaan keksimättä.