Kierros Pouldarinessä
Lähetetty: 10 Huhti 2016, 08:13//Peli on vain Cèlinalle ja ajankohta 1.6.//
Oli toukokuun ensimmäinen päivä ja Cèlina Tourette rullasi pyörätuolillaan Pouldarinen kylään. Aurinko leikitteli tytön kauniilla kasvoilla ja Cèlina ajatteli jästilasten kuperkeikkoja kun tiellä vyöri palloja kaiketi lähtöisin viereisestä pilapuodista. Cèlina rullasi lähemmäksi ja otti käteensä yhden noista, kiinteiltä näyttävistä palloista joka räjähti hänen käsissään ja kasteli tytön uskaliaasti ottaman T-paidan joka esitti velhobändi kohtalottaria. Cèlina ei varsinaisesti fanittanut kohtalottaria vaan paita oli hänen niin sanotun tätinsä vanha. Tyttö otti sauvansa kainalostaan jonne oli asettanut sen ennen vesi-ilmapallon käteensä ottoa, mutisi:
"Kuivuus" ja kuljetti sauvaansa pitkin T-paitaa.
Äsköisestä kastelusta huolimatta Cèlina asteli paita lähes kuivana pilapuotiin. Cèlina katsoi tiskin toisella puolella seisovaa velhoa joka näytti ärhäkältä ja Cèlina nyökkäsi hyväksyvästi. Tuo ei ikinä auta minua, Cèlina ajatteli.
"Älä luulekaan että mä auttaisin sua ton pyörätuoli kaa! nuori mies ärähti. Cèlina hätkähti mutta vastasi topakasti:
"Hyvä".
Cèlina asioi puodissa nopeasti maksoi ja rullasi ulos pilapuodista keväiseen auringon paisteeseen.
Cèlina mietti minne menisi seuraavaksi ja muisti luokkalaistensa erittäin muotitietoisten tyttöjen puhuneen Hunajaherttuasta, karkkikaupasta joka oli heidän mielestään pölyä täynnä. Cèlina ei pitänyt tytöistä eikä häntä pieni nuhjuisuus häirinnyt. Cèlinasta se toi itse asiassa kodikkaan tunnelman. Kyllä Cèlina oli ennenkin käynyt karkkikaupassa. Paikkoja vaan oli niin paljon ettei Cèlina ehtisi kaikkialle.
Cèlina katseli ympärilleen ja huomasi pubin johon oli kiinnitetty kyltti jossa luki kolme luudanvartta. Cèlina muisteli käyneensä paikassa joten tiskille tullessaan Cèlina osasi heti sanoa:
"Yksi kermajalja, kiitos".
Pubin emäntä, nuori nainen antoi Cèlinalle kermakaljan ja tyttö kiitti.
"Ja saiko olla muuta?" pubin emäntä kysyi.
"Ei kiitos", Cèlina vastasi ja rullasi istumaan pöytään ikkunan vieressä. Tyttö joi kermakaljaa ja antoi sen lämmittää sisällään. Aurinko paistoi ikkunasta joten vaikutelma ei ollut yhtä lämmin kuin talvella.
Cèlina maksoi kermakaljan ja rullasi ulos.
"Nyt Hunajaherttuaan!" Cèlina hihkaisi. Cèlina käveli aurinkoista kujaa pitkin lämpimään kevät ilmaan. Tyttö asioi Hunajaherttuassa ja lähti takaisin Châteauhun.
//LOPPU! Saa lukita ja pisteyttää//
Oli toukokuun ensimmäinen päivä ja Cèlina Tourette rullasi pyörätuolillaan Pouldarinen kylään. Aurinko leikitteli tytön kauniilla kasvoilla ja Cèlina ajatteli jästilasten kuperkeikkoja kun tiellä vyöri palloja kaiketi lähtöisin viereisestä pilapuodista. Cèlina rullasi lähemmäksi ja otti käteensä yhden noista, kiinteiltä näyttävistä palloista joka räjähti hänen käsissään ja kasteli tytön uskaliaasti ottaman T-paidan joka esitti velhobändi kohtalottaria. Cèlina ei varsinaisesti fanittanut kohtalottaria vaan paita oli hänen niin sanotun tätinsä vanha. Tyttö otti sauvansa kainalostaan jonne oli asettanut sen ennen vesi-ilmapallon käteensä ottoa, mutisi:
"Kuivuus" ja kuljetti sauvaansa pitkin T-paitaa.
Äsköisestä kastelusta huolimatta Cèlina asteli paita lähes kuivana pilapuotiin. Cèlina katsoi tiskin toisella puolella seisovaa velhoa joka näytti ärhäkältä ja Cèlina nyökkäsi hyväksyvästi. Tuo ei ikinä auta minua, Cèlina ajatteli.
"Älä luulekaan että mä auttaisin sua ton pyörätuoli kaa! nuori mies ärähti. Cèlina hätkähti mutta vastasi topakasti:
"Hyvä".
Cèlina asioi puodissa nopeasti maksoi ja rullasi ulos pilapuodista keväiseen auringon paisteeseen.
Cèlina mietti minne menisi seuraavaksi ja muisti luokkalaistensa erittäin muotitietoisten tyttöjen puhuneen Hunajaherttuasta, karkkikaupasta joka oli heidän mielestään pölyä täynnä. Cèlina ei pitänyt tytöistä eikä häntä pieni nuhjuisuus häirinnyt. Cèlinasta se toi itse asiassa kodikkaan tunnelman. Kyllä Cèlina oli ennenkin käynyt karkkikaupassa. Paikkoja vaan oli niin paljon ettei Cèlina ehtisi kaikkialle.
Cèlina katseli ympärilleen ja huomasi pubin johon oli kiinnitetty kyltti jossa luki kolme luudanvartta. Cèlina muisteli käyneensä paikassa joten tiskille tullessaan Cèlina osasi heti sanoa:
"Yksi kermajalja, kiitos".
Pubin emäntä, nuori nainen antoi Cèlinalle kermakaljan ja tyttö kiitti.
"Ja saiko olla muuta?" pubin emäntä kysyi.
"Ei kiitos", Cèlina vastasi ja rullasi istumaan pöytään ikkunan vieressä. Tyttö joi kermakaljaa ja antoi sen lämmittää sisällään. Aurinko paistoi ikkunasta joten vaikutelma ei ollut yhtä lämmin kuin talvella.
Cèlina maksoi kermakaljan ja rullasi ulos.
"Nyt Hunajaherttuaan!" Cèlina hihkaisi. Cèlina käveli aurinkoista kujaa pitkin lämpimään kevät ilmaan. Tyttö asioi Hunajaherttuassa ja lähti takaisin Châteauhun.
//LOPPU! Saa lukita ja pisteyttää//