Liian myöhässä karkauspäivästä
Lähetetty: 03 Huhti 2016, 18:02//Peliin odotetaan Heather Rosea. Päivä on 3.3.2016//
Saapumisestani oli jo kauan. Olin jo monia päiviä asustellut sairaalasiivessä ja kuunnellut kaikkialta tulleita ääniä. Siihen kyllästyneenä päätin lähteä, vaikka nuo ihmiset eivät siihen varmastikaan suostuisi. Halusin myös päästä kotiin. Kaikki kyllä sanoivat, että olemme kaukana Brasiliasta mutta tarkoittaako se, että heitä pitää uskoa?
Kurkistin sänkyni ympärillä olevien verhojen välistä oville. Ei näkynyt ketään. Olin hetken hiljaa ja kertasin suunnitelmaani. Tai no eihän se kummoinen ollut: Kellon ollessa sen verran, että kaikki ovat tunnilla, mene käytävälle ja nopeasti ulos. Olihan tänään tunteja ja näyttihän kello oikeaa aikaa? Toivottavasti. Aloin kuitenkin kävelemään ovia kohti aina välillä vilkuillen ympärilleni. Se oli hidasta.
Pari kertaa tuntui kuin joku olisi huomannut minut. Kun vilkaisin taakseni, kompastuin johonkin ja kaaduin. Nousin äkkiä pystyyn ja piilouduin vähäksi aikaa mahdollisilta kuulijoilta. Kohta jatkoinkin matkaani ja yritin olla välittämättä kasvavasta epävarmuudesta. Ihmisistä huolimatta täällä on ihan mukavaa ja parempi täällä kuin ulkona... Ei, älä ajattele noin!
Saapumisestani oli jo kauan. Olin jo monia päiviä asustellut sairaalasiivessä ja kuunnellut kaikkialta tulleita ääniä. Siihen kyllästyneenä päätin lähteä, vaikka nuo ihmiset eivät siihen varmastikaan suostuisi. Halusin myös päästä kotiin. Kaikki kyllä sanoivat, että olemme kaukana Brasiliasta mutta tarkoittaako se, että heitä pitää uskoa?
Kurkistin sänkyni ympärillä olevien verhojen välistä oville. Ei näkynyt ketään. Olin hetken hiljaa ja kertasin suunnitelmaani. Tai no eihän se kummoinen ollut: Kellon ollessa sen verran, että kaikki ovat tunnilla, mene käytävälle ja nopeasti ulos. Olihan tänään tunteja ja näyttihän kello oikeaa aikaa? Toivottavasti. Aloin kuitenkin kävelemään ovia kohti aina välillä vilkuillen ympärilleni. Se oli hidasta.
Pari kertaa tuntui kuin joku olisi huomannut minut. Kun vilkaisin taakseni, kompastuin johonkin ja kaaduin. Nousin äkkiä pystyyn ja piilouduin vähäksi aikaa mahdollisilta kuulijoilta. Kohta jatkoinkin matkaani ja yritin olla välittämättä kasvavasta epävarmuudesta. Ihmisistä huolimatta täällä on ihan mukavaa ja parempi täällä kuin ulkona... Ei, älä ajattele noin!