/ Pelaan tässä pelissä omilla hahmoillani, Melody Woodilla ja Rosalie Smithillä :D

Hildén syöksähti eteeni. Istuin Serpentardin tuvan pöydässä, Suurten salissa. Nappasin kirjeen, mikä oli painavempi kuin luulin, ja tiputin sen keskelle murokulhoani. Nostin painavan kirjeen murojen seasta ja ravistelin maidot pois sen päältä. Hotkin muroni nopeasti ja lähtin ulos Suurten salista, kohti portaita ylös, kirjastoon.

Avasin narisevan oven kirjastoon, jonka valot loistivat kirkkaana, mutta silti siellä oli synkkää ja joissain paikoissa pimeää. Puikkelehdin hyllyjen välistä pieneen tilaan, jossa oli pöytiä, tuoleja ja pari nojatuolia. Hyppäsin nojatuoliin ja revin painavan kirjeen auki, josta paljastui kirja ja kirje. Päätin avata kirjeen ensin, sillä kirjassa voisi olla mitä vain.

Moi, Melody! 2.4.2016

Amanda täällä. Muistatko kun etittiin sukutietoa kesällä?
No, äiti löysi kirjan vintistä nimeltä Woodien suku,
jossa on kaikkia kiinnostavia sukujuttuja ja muuta.
Kato sitä ja palauta sitten kun haluat!

Amanda Wood

Hienoa! Olimme kesällä etsineet vanhoja papereita, tiedostoja ja muita juttuja suvustamme. Olin löytänyt pari lehtileikettä, mutta emme löytäneet Woodien suvun kirjaa. Se oli ollut Evelinalla, tädilläni, kätkössä varmaan kokoajan, mutta hän ei ollut varmaan muistanut mainita siitä. Harmi, olisi ollut hauska tutkia sitä kaksin Amandan kanssa, mutta voin tutkia sitä yksinkin.

Avasin tomuisen kannen, jonka sisältä paljastui isolla teksti: Woodien suku. Viereen oli piirretty vihreä käärme, joka luikerteli sivun ympäri, ulos sieltä ja takaisin. Selasin kirjaa niin kauan, että pääsin sukupuuhun. Tätä olin odottanut.

Vedin itseäni parempaan asentoon nojatuolissa. Vaaleat hiukseni lainehtivat olkapäilleni ja niiden eteen. Luin kirjaa Huispaus kautta aikojen, varmaan kymmenettä kertaa. Se oli yksi lempikirjoistani, ja olin lukenut sitä todella monta kertaa. Osasin sen kai ulkoa, mutta tykkäsin siitä silti. Kun käänsin viimeiseltä sivulta takakannelle, nousin ja vein kirjan hyllyyn. Katselin kirjoja. Nappasin kirjan Sukututkimusta velhosuvuista, ja lähdin lukemaan sitä.

Kuulin kolahduksen, kun kirjaston ovi avautui, sulkeutui ja joku astui sisään. Nousin ja lähdin katsomaan, kuka kirjastoon oli tullut. Katselin hyllyjen taakse, kun huomasin tytön nojatuolissa lukemassa kirjettä, ja pitämässä paksua kirjaa. Uteliaisuuteni heräsi, ja astuin tytön viereen. "Mikä tuo on?", kysyin virnistäen, kun tyttö avasi kirjan.

Havahduin, kun kuulin askelia takanani ja kuulin kovan puheen: "Mikä tuo on?". Käännyin ja näin sinisilmäisen, vaaleahiuksisen tytön. "Woodien suku-kirja, sain sen serkultani", kerroin tytölle. "Kuka olet?", kysyin tuolta, samalla kun avasin sukupuu-aukeaman.




Katselin nimiä, viivoja ja muita merkintöjä. Sukupuu oli oikeasti mielenkiintoinen, ja kaikki jota lukisivat sitä, varmaan kiinnostuisivat siitä. "Amanda. Angelina. Joku toinen Melody on serkkuni. Ja joku Rosalie.", puhuin itsekseni, ja tavallaan toiselle tytölle, joka oli vieressäni. "Tunnetko ketään tästä? Oletko puhdasverinen?", kyselin tytöltä. "Mistä tuvasta olet?", kysyin. Toivottavasti tyttö ei saa minusta huonoa ensivaikutelmaa.

"Woodien suku-kirja, sain sen serkultani", tyttö kertoi. Woodit. Woodit. Nimi oli tuttu. "Kuka olet?", tyttö kysyi. En vastannut heti, vaan tarkkailin tytön avaamaa sukupuu-sivua. "Amanda. Angelina. Joku toinen Melody on serkkuni. Ja joku Rosalie.", tyttö luetteli. Rosalie. Rosalie. Huomasin nimeni alareunassa. Rosalie Smith. "ODOTA!", huudahdin. "OLEN SERKKUSI!", huusin. Hiljennyin, kun huomasin ohi menevän, toruvan katseen omaavan kirjastonhoitajan.

Tyttö kyseli kysymyksiä. "Melody Nina Smith on siskoni, Abigail äitini, paitsi kun isäni kuoli, hän nai jonkun kammottavan Montcalmin jota vihaan edelleen", kerroin tuolle. "Mistä tuvasta olet?", kuulin tytön kysyvän heti vastaukseni jälkeen. "Serdaiglesta", kerroin tuolle hymyillen.

"ODOTA!", tuo huusi. Hätkähdin. "OLEN SERKKUSI!", tuo kiljahti ja veti minut ihan sanattomaksi. "Melody Nina Smith on siskoni, Abigail äitini, paitsi kun isäni kuoli, hän nai jonkun kammottavan Montcalmin jota vihaan edelleen", tuo selitti. Virnistin. En ollut niin innostunut kun tuo vaaleahiuksinen tyttö. Siis Rosalie. Vuoden nuorempi Serdaigle melkein hyppeli takanani riemusta. Hän oli löytänyt serkkunsa, minut. Mutta en ollut yhtä iloinen. Mitä hienoa? Siniset silmät kiiltäen jatkoin kynttilöiden valossa sukupuun lukemista. "Voisitko mennä pois valon edestä?", kysyin tytöltä, joka hymyili edelleen takanani. Aamu sarasti suurista ikkunoista edessäni. Sininen väri taivaalla kertoi minulle, että päivästä olisi tulossa kaunis ja auringontäytteinen. Pilvet olivat karanneet taivaan reunoille ja aurinko porotti kuumana maaliskuisena päivänä pariin lumikasaan, jotka sulivat pois. Harmi vain, että ikkunoiden eteen oli vedetty verhot. Onneksi niitten välistä näki edes vähän ulos.

Pelin pisteytys:

Melody Wood - 4 tupapistettä
Rosalie Smith - 2 tupapistettä

Kiitos pelistä!