/Peli Heather Roselle ja Cèlina Touretelle./
/Ajankohta 30.3./



Cèlina oli kävelyllä. Tai ajelulla. Miten sen nyt itse kukin ajattelee. "Ei! Kierreportaat!" Cèlina vimmastui. Ei sillä että niistä olisi vaikea mennä. Kyllähän pyörätuolilla alas pääsee. Tai ainakin Cèlina pääsee. Se harmi kierreportaissa oli että kaikki suorastaan tungeksivat Cèlinaa auttamaan. Mutta aina Cèlinan piti kuitenkin herättää huomiota että ihmiset väistäisivät. Olisipa ihanaa jos ei olisi, jos ei olisi tätä pyörätuolia, Cèlina ajatteli. Cèlina veti syvään henkeä ja huusi: "Huomio, huomio, pyörätuoli tulossa! Pois alta!

Sinä huhtikuisena päivänä Heatherin suklaanruskeat hiukset liehuivat auki laineikkaana, kuin tyynimeri. Hänellä oli perinteinen Châteaun koulukaapu yllään ja mustat solkikengät molemmissa jaloissaan. Oikeassa kädessään hänellä roikkui pieni punainen pussukka. Tuo pussukka oli louhdittu taikaloitsuin, jotka tekivät siitä pohjattoman ja mahdottoman suuren. Tällä hetkellä se sisälsi pipon, litistyneen kakunpalan, silmälasikotelon, sekä paljon muuta sälää. Eikä sovi unohtaa myöskään Nallukkaa, hänen pehmonalleaan. "Huomio, huomio, pyörätuoli tulossa! Pois alta!" kuuli Heather huudon kipittäessään kierreåortaita myöten alas. Hän kohotti katseensa nähdäkseen vaaleatukkaisen tytön pyörätuolissa, aikeissa kivuta portaat alas. Heatherin auttajanvaisto heräsi ja hän kiirehti tuon luokse. "Minä autan."

"Minä autan!" kuului ääni ja Cèlina näki ykkös-luokkalaisen tytön "Osaan kyllä mennä itsekin!" Cèlina ärähti tytölle mutta äänen sekottui hitusen hellyyttä. Cèlinasta tyttö oli suloinen. "Muuten ehkä pyytäisin apua", Cèlina sanoi. Yleensä Cèlina olisi sanonut tuon tylysti mutta nyt äänensävy oli erilainen. Vähän kuin opettajamainen.



"Oletteko kuuroja? Pois alta!" Cèlina huusi vielä portaissa parveileville oppilaille.




//Anteeksi lyhyys! Siksi näin koska odotan miten Heather suhtautuu.//

"Osaan kyllä mennä itsekin!" ärähti tyttö. Heather säpsähti ja perääntyi kauemmaksi säikähtäneenä. Pahimmassa tapauksessa hän olisi jopa voinut pillahtaa itkuun, mutta nyt hän vain nielaisi ja tutkaili tyttöä hieman pelokkaana. "Muutenehkä pyytäisin apua", sanoi tuo. Hänen äänensä ei ollut tyli, mutta siitä paistoi kuitenkin äreys ja tyytymättömyys. Heather odotti kiltisti kauempana, kun tuo huusi vielä; "Oletteko kuuroja? Pois alta!" Nyt Heather katseli portaita. Kuinka tyttö muka kuvitteli pääsevänsä ominavuin alas? Nyt Heather lähestyi häntä varovasti ja kysyi arasti sopertaen; "O-oletko varma ettet tarvitse apua?"

//Anteeksi, että tämäkin on näin lyhyt//

Tyttö näytti säikähtävän Cèlinaa. Cèlina mietti kuinka hän voisi pyytää anteekski ilman että tyttö säikähtäisi vielä enemmän.
"O-oletko varma ettet tarvitse apua?" hän kysyi peloissaan.
"Anteeksi kauheasti! Ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua! Mutta en minä tarvitse apua", Cèlina pahoitteli tytölle.
"Tahdotko nähdä kuinka pääsen alas?" Cèlina kysyi ystävällisesti.
"Olen muuten Cèlina. Entä sinä?" Cèlina kysyi ehkä ekaluokkalaiselta tytöltä.

Cèlina Tourette, Pouffsouffle: 3 p
Heather Rose, Pouffsouffle: 2 p

Kiitos pelistä!